Ohessa vastauksia tärkeisiin kysymyksiin ja ehdokkaan taustan ja vaaliteemojen esittelyä

Kuka on Elina Nykyri?

Pieni nainen, suuri sydän! #ELINA2019
Ø Henkilötiedot: Elina Nykyri, 41 v, naimisissa, Vantaa

Ø Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas, Uusimaa

Ø Luottamustoimet: Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen, käräjäoikeuden lautamies, Länsi-Vantaan VAS puheenjohtaja, Vasemmistoliiton vammaispoliittisen työryhmän puheenjohtaja, Uudenmaan VAS hallituksen jäsen, ja Vantaan VAS kunnallistoimikunnan (eli johtokunnan) jäsen, Vantaankosken seurakuntaneuvoston 1. varajäsen Tulkaa kaikki -listalla

Ø Koulutus: Filosofian maisteri (pääaine: tilastotiede, sivuaineet: psykologia, yhteiskuntapolitiikka, kasvatustiede, matematiikka)
Ø Ammatti: tutkija

Ø puhelin: 041 539 6220, sähköposti: elina.nykyri(at)gmail.com.
Ø Lisätietoa: www.facebook.com/nykyrielina/
blogi: https://blogit.kansanuutiset.fi/yhdenvertaista-suomea-rakentamassa/

Olen Vasemmistoliiton ylpeä eduskuntavaaliehdokas Vantaalta, Uudeltamaalta. Tämän lisäksi toimin Länsi-Vantaan Vasemmistoliiton puheenjohtajana, puolueen valtakunnallisen vammaispoliittisen työryhmän puheenjohtajana, käräjäoikeuden lautamiehenä, Uudenmaan Vasemmistoliiton piirihallituksen jäsenenä, Vantaan Vasemmiston kunnallistoimikunnan jäsenenä ja Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnassa varajäsenenä. Olen myös juuri toimikautensa aloittaneessa Vantaankosken seurakuntaneuvostossa.

Koska olen tällä hetkellä kokoaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeellä, voin käyttää ison osan ajastani yhteisten asioiden hoitoon.

Minulla on omakohtaista kokemusta niin heikko-osaisen, tutkijan, eläkeläisen, omaishoitajan kuin vammaisenkin elämästä. Kaikki ovat minulle yhtä arvokkaita – ilman poikkeusta! Hyvinvointi kuuluu kaikille, eikä se saa olla vain yhden ihmisryhmän oikeus! Ihmisarvo kuuluu kaikille, eikä se saa kuulua vain Suomeen syntyneille! Meidän kaikkien tehtävänä on rakentaa yhdessä Suomi, jossa heikko-osaisimmillakin on hyvä olla.

Poliittisen ”urani” aloitin kuntavaaleissa 2017, jolloin sain huikeat 92 ääntä – ensikertalaiselle erinomainen saalis Vantaan kokoisessa kunnassa. Poliitikkosivullani Facebookissa on jo 1096 tykkääjää. Se kertoo omalta osaltaan siitä, kuinka tärkeää työtä teen.

Koulutukseltani olen filosofian maisteri, pääaineena oli tilastotiede, sivuaineina psykologia, yhteiskuntapolitiikka, matematiikka ja kasvatustiede. Ammatiltani olen tutkija. Olen liikkunut viimeiset 10 vuotta pyörätuolilla, koska sairastan neljää eri harvinaista sairautta. Olen siis nähnyt sekä ns. vammattoman että ns. vammaisen ihmisen elämää. Olen ollut ns. näkyvää sairautta sairastava että ns. näkymätöntä sairauta sairastava. Olen huomannut, että vammaisiin henkilöihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja, jotka yleensä vähenevät, kun ihminen on vammaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Siksi olisikin tärkeää, että vammaiset ihmiset olisivat enemmän esillä julkisuudessa.

Eduskuntavaaliehdokkaaksi lähdin sen takia, että haluan edistää erityisesti pienituloisten, vammaisten, kroonisesti sairaiden, eläkeläisten, omaishoitajien ja vanhusten hyvinvointia ja tasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa. Tämän lisäksi sydäntäni lähellä ovat myös erilaiset vähemmistöt, erityisesti maahanmuuttajat ja heidän asemansa suhteessa valtaväestöön. Haluan myös vaikuttaa laajemminkin ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointiin.

Politiikassa vaikuttaminen on ryhmätyötä ja haluan ehdottomasti olla mukana vaikuttamassa päätöksiin omalta osaltani. Koen erityisosaamisekseni, että olen korkeasti koulutettu ihminen, joka on omakohtaisesti nähnyt kroonisesti sairaan, vammaisen, eläkeläisen, (sopimuksettoman) omaishoitajan ja pienituloisen ihmisen arkea.

Lisäksi olen ollut yhdistystoiminnassa ja toiminut yli 20 vuoden ajan luottamustehtävissä eri potilasjärjestöissä. Olen toiminut kahdessa harvinaisen sairauden yhdistyksessä puheenjohtajana (Suomen Turner -yhdistys ry., Harso ry.) ja kahdessa yhdistyksessä hallituksen jäsenenä (Suomen HAE-yhdistys ry.). Potilasjärjestötyö on antanut minulle laajemman näkökulman siihen, millaista on kroonisesti sairaan ja/tai vammaisen ja erityisesti harvinaista sairautta sairastavan arki.

Harrastuksiini kuuluvat laulaminen, ulkoilu ja uiminen, yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen ja politiikka sekä lukeminen. Ystävät ovat minulle hyvin tärkeitä, sillä emme ole tässä maailmassa yksin. Menin naimisiin 31.12.2018. Puolisoni on vaalikampanjani suurin taustatuki ja auttaa minua eteenpäin, kun tarvitsen uusia ideoita ja lisää voimaa.

2. Mikä on tärkein vaaliteemasi. Miksi?

Nyt, nykyisen hallituksen tekemän politiikan jälkeen, tarvitaan inhimillisyyttä päätöksentekoon! Päämääränäni on yhdessä rakennettu Suomi, joka on yhdenvertainen, esteetön, saavutettava ja tasa-arvoinen. Suomi, joka kunnioittaa kaikkien ihmisoikeuksia, ja jossa jokainen voi hyvin. Kaikilla on riittävä toimeentulo ja he saavat tarvitsemansa avun ja palvelut ilman pelkoa kuukausibudjetin pettämisestä mm. sairastuttaessa tai työttömäksi jouduttaessa.

Ymmärrämme varmasti, että valtion budjetti koostuu monista osista, mutta on kuitenkin ensisijaisesti arvovalinta, mihin tätä budjettia kohdennetaan – käytämmekö sitä yhteiskunnan rakentamiseen. Rahaa kyllä on olemassa. Kysymys onkin siitä, käytämmekö rahaa hyvään sosiaaliturvaan ja laadukkaisiin, asiakkaille maksuttomiin, julkisiin palveluihin (esimerkiksi koulutus, päivähoito, sosiaali- ja terveyspalvelut ja kirjastot), vai käytämmekö rahat kalliisiin asehankintoihin, suurituloisia suosiviin verohelpotuksiin ja yritystukiin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen meistä on yhtä arvokas ja, että hyvinvointi kuuluu meille ihan jokaiselle. Peräänkuulutankin puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Olen täydellä sydämellä heikoimpien puolella ja se näkyy kärkiteemoissani kautta linjan. Koen, että nyt on tärkeääpanostaa eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen, heikompien toimeentuloon ja laadukkaisiin julkisiin palveluihin (mm. sote-palveluihin, koulutukseen, päivähoitoon, tutkimukseen ja kehittämiseen sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan).

Vaaliteemani laajemmin:

1. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet ja esteettömyys on turvattava kaikessa päätöksenteossa.

Kukaan ei voi täysin ymmärtää toista, jos ei ole käynyt samaa läpi, ja siksi kaikilla tasoilla tulee päätöksentekijöinä olla eri ikäisiä ja eri ihmisryhmiä – vähemmistöjäkin (esim. saamelaiset, romanit, suomenruotsalaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, maahanmuuttajat, pitkäaikaissairaat, työttömät, päihde- ja mt-kuntoutujat ja vammaiset henkilöt). Minkään ihmisryhmän puolesta eivät muut saa tehdä päätöksiä. Otetaan esimerkki: eduskunnassa ja kuntien valtuustoissa tulee olla vammaisia henkilöitä ja kunnan vammaisneuvosto tulee ottaa mukaan päättäjäksi, kun kunta päättää vammaisia koskevasta asiasta. ”Ei mitään meistä ilman meitä”. Asiakkaita tulee aina kuunnella. Suomeen tarvitaan vammais- ja vanhusasiavaltuutetut. Esteettömyyttä tulee kaikella tavalla parantaa. Esteettömyys ei ole vain hissejä ja ramppeja, vaan se on mm. tulkkausta, hyvää valaistusta ja selkokieltä.

2. Inhimillinen toimeentulo taattava kaikille

ja etenkin heikompiosaisten hyvinvointiin on panostettava. Tähän voidaan pyrkiä sekä maksuttomilla julkisilla palveluilla että riittävällä perustoimeentulolla. Emme tarvitse turhaa byrokratiaa, vaan toistaiseksi voimassaolevia päätöksiä. Avun saamisen ja arkielämän pyörittämisen on oltava helpompaa.

2.1 Minimitoimeentulo saatava riittäväksi

ja vastaamaan nykypäivän kulutusindeksiä. Jokaisella maassa asuvalla ja Suomea kodikseen kutsuvalla tulee olla inhimillinen toimeentulo – minimitulon käteen jäävänä osuutena tulee olla vähintään 1000 €/kk. Minimituloilla tarkoitan mm. kansan- ja takuueläkettä, työmarkkinatukea, pienimpiä sairaus- ja äitiyspäivärahoja ja opintotukea). Valtiotasolla pitää ehdtottomasti harkita perustuloon siirtymistä.
Sote-palveluiden asiakasmaksut, lääkkeiden omavastuut ja Kela-kyytien omavastuut on saatava inhimilliselle tasolle. Tähän päästään luomalla yksi yhteinen talouskohtainen katto kotitalouden sosiaali- ja terveydenhuollon kuluille. Tuo katto olla vuodessa perheelle maksimissaan 600 € ja yksin eläville noin 300 €. Yhteisen katon lisäksi on oltava erikseen vuotuinen matkakatto, jonka tulee olla maksimissaan 300€/talous. Matkakatto koostuisi Kela-kyytien omavastuuosuuksista, ja vuotuisen katon täytyttyä asiakas ei joutuisi maksamaan kyydin omavastuuta.

2.2 Hyvä hoito on jokaisen oikeus,

eivätkä sote-palveluiden asiakasmaksujen suuruus saa olla este hoito hakeutumiselle. Nykyisen hallituksen siunauksella sote-palveluiden asiakasmaksuja ollaan jälleen nostamassa. Tässä maassa tarvitaan ehdottomasti lisää resursseja sosiaali- ja terveyspalveluihin, etenkin terveysasemille, lastensuojeluun, vanhusten hoitoon, koti- ja laitoshoitoon, vammaispalveluihin ja mielenterveys- ja päihdehuoltoon ja matalan kynnyksen palveluihin.
Säästöt, joista nykyinen hallitus on puhunut pitkään ja laveasti, voidaan saada esimerkiksi mallia liikeelämästä lean-mallia käyttämällä, siihen ei tarvita jo valmiiksi rikkinäistä sote-uudistusta, jonka tehtävänä on mahdollistaa kermankuorinta ja samalla romuttaa hyvin rakennettu erikoissairaanhoito. Sote-uudistus ei ole uudistus, vaan heikennys. Sote-uudistuksessa verorahat valuvat veroparatiiseihin.

Säästöä saamme hoitamalla hyvin sairauksia, ennaltaehkäisemällä niitä. Pidetään ihmiset pidempään terveinä. Silloin ihmiset eivät tarvitse niin paljoa sote-palveluita, eikä lääkkeitä. Ihmiset myös pysyvät kauemmin työelämässä ja maksavat enemmän veroja. Ihmisten tulee päästä hoitooa oikeaan aikaan ja heillä pitää olla varaa lääkkeisiinsä. Meidän tulee turvata inhimilliset palvelut jokaiselle varallisuudesta riippumatta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaita/potilaita ei voi pitää esineinä tai yhtenäisenä joukkona. On meidän yhteinen velvollisuutemme varmistaa, että jokainen saa yksilölliset ja tarvitsemansa palvelut silloin kun tarvitset. Kiireettömään hoitoon on päästävä viikossa.

Hoidon lisäksi meidän tulee muistaa myös kansanterveyslain velvoite ennaltaehkäisystä, koska valistus ja sairauksien ennaltaehkäisy on aina edullisempaa kuin sairauksien hoito. Hyvänä esimerkkinä ennaltaehkäisystä voi olla myöntää maksuttomat uimahalli- ja kuntosalikäynnit minimituloilla eläville ja vammaisille henkilöille sekä heidän perheilleen kuntien ylläpitämissä paikoissa. Päihdeongelmista kärsivien pitää oikeaa saada hoitoa juuri sillä hetkellä kun he haluavat huumeista tai alkoholista eroon. Kipukroonikkojen ja sisäilmaongelmista kärsivien tulee saada inhimillinen toimeentulo, hyvä hoito ja yhdenvertainen kohtelu. Kipuja tulee hoitaa oikein, eikä leimata kroonisesta kivusta kärsiviä päihderiippuvaisiksi. Sisäilmaongelmista kärsiviä ei saa leimata luulosairaiksi, vaan ottaa heidän asiansa vakavasti.

Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät ihmiset ovat heitteillä. Maailmalla on käytössä lukuisia hyväksi havaittuja malleja, joita meille voitaisiin tuoda ja soveltaa suomalaisen yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi. Pitää panostaa matalan kynnyksen avun muotoihin, liikuntaan ja kulttuuriin sekä tukea järjestöjä, jotkat tarjoavat vertaistukea, tietoa ja neuvontaa itse sairastaville ja heidän omaisilleen. Sanotaan, että parasta mielenterveyspolitiikkaa on hyvä sosiaaliturva. Toimeentulovaikeudet voivat johtaa mielenterveys- ja päihdeongelmiin.

Koti- ja laitoshoidon laatua tulee parantaa ja paljon palveluita tarvitsevien elämänlaatua tulee nostaa. Meillä on käsissämme tilanne, jossa kotihoidossa on ihmisiä, joiden kuuluisi kuntonsa puolesta olla laitoksessa, vaikka kotihoito toimisi hyvin. Lisäksi kotihoito on muutenkin kaaoksessa. Hoitajia on liian vähän, henkilöstöllä on kiire ja he ovat väsyneitä ja henkilöstön vaihtuvuus on suurta. Kärsijänä on potilas. Hoitajamitoitus on asetettava velvoittavaksi mm. vanhuspalvelu- ja vammaispalvelulakeihin. Terveysasemille on palkattava lisää lääkäreitä ja hoitajia. Kaiken kaikkiaan sote-palvelut kaipaavat lisää resursseja.

On panostettava tiedotukseen ja neuvotaan palveluista ja kehitettävä tuettua päätoksentekoa. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja lakiin tulee säätää rajat sille miten monta asiakasta voi yhdellä työntekijällä olla. Lastensuojelu on kriisissä ja siihen onkin panostettava lastensuojeluun ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.

3. Vammaiset henkilöt, vanhukset ja eri vähemmistöt.

Sydäntäni lähellä ovat kaikki vähemmistöt ja heidän asiansa. Vähemmistöjen tarvitsemien palveluiden ja tukien eri muotojen on oltava kunnossa. Kun vähemmistön edustajat saadaan osaksi yhteiskuntaa, he voivat paremmin ja sitä kautta koko yhteiskunta voi paremmin. Vammaisten henkilöiden kuljetuspalvelut, Kela-kyydit, vammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelut vammaisten ihmisten henkilökohtainen apu, kuntoutus ja maahanmuuttajien ja vammaisten tulkkauspalvelut on saatava toimiviksi. Tiedän omasta kokemuksesta, että niiden toiminnassa on isoja ongelmia. On taattava vammaisen henkilön oikeus muodostaa perhe ja/tai muuttaa, kun haluaa. Toimeentulo ei saa huonontua, kun kaksi vammaista henkilöä muuttaa yhteen. Yhdessä asumisesta ei saa rangaista. Yhteiskunta ei saa vaatia vammaisten ihmisen pakkomuuttoa. YK:n vammaisten oikeuksien ihmisoikeussopimuksen pitää toteutua käytännössä, ei vain teoriassa. Vammais- ja vanhusasiamiehet tarvitaan Suomeen.

Vain tavaroita voi kilpailuttaa, ei ihmiselle välttämättömiä palveluita. Ei myytävänä -kansalaisaloite tulisi hyväksyä eduskunnassa. Myös Vasemmistoliitto puolustaa sitä. Suomi tarvitsee inhimillisemmän maahanmuuttopolitiikan.

4. Koti kuuluu kaikille. Asunnottomuusongelman ratkaiseminen.

Pääkaupunkiseudulla puhutaan nyt jo mahdottomuudesta vuokrata sopuhintaista asuntoa, jossa pystyisi palkallaan asumaan. Julkisen sektorin tehtävä on rakentaa reilusti lisää kohtuuhintaisia asuntoja kaikkiin kasvukeskuksiin. Julkisella tuella rakennetttuihin taloihin tarvitaan vuokrakatto. Osa kuntien asunnoista on osoitettava asunnottomille ja maksu- ja luottohäiriöistä kärsiville, sillä heillä on suurimmat vaikeudet asunnon saamisessa. On järjetöntä, että Kela rankaisee kimppa-asumisesta, vaikka sillä saa asumiskuluja laskettua, että hankkii kämppiksen.

5. Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, rauhansuojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen.

Ilmastonmuutos ei ole jotain, joka tapahtuu joskus tulevaisuudessa, vaan se tapahtuu nyt, ja siihen on puututtava nopeasti. Tarvitaan tekoja, ei puheita. Meidän on parannettava ja kehittävä julkista liikennettä ja tuettava sen aktiivista käyttöä, sähköisten liikennevälineiden hankintaa ja uusiutuvia energianlähteitä (esimerkiksi vesi- ja tuulivoima).

Valtion tasolla on toimittava esimerkiksi kierrätyksen ja jätteiden lajittelun suhteen, sekä vaadittava teollisuudelta enemmän tämän suhteen.

Hyvä sosiaaliturva on samalla luonnonsuojelua, sillä köyhällä ei ole varaa olla eettinen. Hänen on pakko valita kaikkein edullisin vaihtoehto, joka ei yleensä ole ekologinen vaihtoehto. Usein halvin tuote on m,yös kaukana tehty, ja sen tuominen Suomeen saastuttaa. Voidaan puhua pakkovalinnoista. Toimeentulotuki pitkälti aiheuttaa ne. Tiedetään, että pienituloinen ei pysty säästämään, eikä ostamaan luontoa kuluttuvia luksustuotteita. Kulutukseen vapautuu rahaa sitä enemmän, mitä enemmän ihmisiä nousee köyhyydestä. Bruttokansantuotekin nousee.

Valtion tulee vaatia ja tukea julkisen liikenteen esteettömyyttä. Tarvitaan maksuton julkinen lähiseudun lliikenne minimituloisille perheille ja pidemmällä aikavälillä kaikille, Tallinnan esimerkin mukaisesti. Julkista kaukoliikennettä tulee tukea, jotta kohtuulliset lippujen hinnat pystytään mahdollistamaan.

Puolustusvoimien toimivuuden ylläpito on tärkeää, mutta siihen tehtävät sijoitukset on saatava järkevälle tasolle. Kalusto- ja tarvikehankinnoissa on käytettävä alan asiantuntijoita sekä kiinnitettävä huomiota kustannustehokkuuteen ja hankintojen pitkäjänteisyyteen. Ensisijaisesti meidän tulee tukea rauhaan pyrkimistä ja rauhanturvaamiseen keskittymistä. Meidän tulisi käyttää hyväksi Suomen pitkäjänteistä mainetta puolueettomana ja rauhaan pyrkivänä maana ja tämän kautta pyrkiä toimimaan konfliktien täyttämässä maailmassa suunnannäyttäjänä. Rauhansuojelu on luonnonsuojelua, sillä asevarustelu saastuttaa.

6. Laadukas varhaiskasvatus, opetus ja tutkimus. Erityistä tukea oltava riittävästi.

Koulutukseen, varhaiskasvatukseen, tutkimuksen, kehittämiseen ja innovaatiotyöhön on panostettava selvästi nykyistä enemmän, ja nykyhallituksen koulutusleikkaukset on peruttava. Tarvitaan aidosti maksuton toinen aste ja oppivelvollisuus on laajennettava toiseen asteeseen. On panostettava erityiseen tukeen – jos kouluun tai päiväkotiin tulee erityistä tukea tarvitseva, on etukäteen kartoitettava millaista tukea tuo lapsi tai nuori tulee tarvitsemaan. Erityistä tukea tarvitsevien on saatava riittävästi tukea koulussa, päiväkodeissa ja opiskeluissa. On oltava tarpeeksi pienet luokat (luokkakoot lakiin), ja on myönnettävä lisäresursseja ryhmille, joissa on erityistä tukea tarvitsevia. Integraatio ei sovi kaikille, vaan jokaisen erityistä tukea tarvitsevan ihmisen tilanne on arvioitava erikseen. Tulee puuttua tehokkaammin kiusaamiseen.

Suomen on panostettava ulkomailta saatavaan osaamiseen. Siksi EU:n ulkopuolelta tulevien lukukausimaksut on purettava tai ainakin kohtuullistettava. Opintotuki on saatava inhimilliselle tasolle. Sillä on tultava toimeen, jotta voi keskittyä opiskelemaan.

3. Mitkä ovat vasemmistoliiton vahvuudet vaaleihin lähdettäessä? Entä heikkoudet?

Sipilän hallituksen tekemät leikkaukset ja perussuomalaisten hajoaminen kahteen eri puolueeseen tuo vasemmistolle varmasti lisää äänestäjiä. Lisäksi Vasemmistoliitto on johdonmukaisesti eduskunnassa vastustanut heikompiin kohdistuvia leikkauksia. Tätä meidän tulisi muistaa mainostaa entistä enemmän.
Vuoden 2017 kuntavaalit menivät monessa kunnassa hyvin luoden hyvän pohjan eduskuntavaalikampanjan rakentamiselle. Vasemmiston ehdokkaissa on runsaasti uusia, nuoria kiinnostavia persoonia. Ja tätä me tarvitsemme, sillä jokainen uusi ehdokas tuo uudet, tuoreet ajatukset kentälle. Vasemmiston tavoitteet ovat selkeitä ja kansaa lähellä olevia. Tulevaisuusohjelma on hieno paperi, ja siitä saavat ehdokkaat hyvin apua. Teemme Vasemmistossa kaiken suurella sydämellä ja sen varmasti äänestäjät tulevat näkemään, kunhan muistamme tuoda sen esille kaikessa mitä teemme. Puheenjohtajamme, Li Anderssonin toiminta on luonut hyvät lähtökohdat vaalikampanjalle, samoin se miten olemme näkyneet lehdissä, somessa ja Internetissä yleensäkin.

Heikkoutena näen sen, että Vasemmisto yhdistetään turhan helposti kommunisteihin, vihreisiin ja demareihin. Toivonkin jokaisen ehdokkaan tähdentävän vaalityössään sitä miten linjamme eroaa vihreiden, demareien tai kommunistien linjoista. On tärkeää tuoda myös selkeämmin esille se, miten Vasemmistoliiton tavoittelema yhteiskunta eroaa vihreiden, kommunistien ja demareiden tavoittelemasta. Moni ei kykene erottamaan vasemmistoa, kommunisteja, vihreitä ja demareita toisistaan.

Toinen heikko kohta on, että moni uskoo, että yhteiskunnan rahat eivät riitä siihen mitä Vasemmisto tavoittelee. ”Mistä rahat?” on yleinen kysymys. Oikeasti on kuitenkin arvovalinta mihin valtion budjetin varat käytetään.

4. Onko sinulla poliittista esikuvaa? Kuka tai mikä?

Esikuviani ovat kaikki, jotka tekevät työtään täydestä sydämestään. Arvostan etenkin heitä, jotka tekevät työtä sen eteen, että kaikkein heikoimmilla on asiat paremmin.

Poliittinen esikuvani on muun muassa vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Hän sai paljon aikaan kansanedustajana, esimerkiksi nykyinen Suomen vammaispalvelulaki on suurilta osin hänen aikaansaannostaan. Hän oli ensimmäinen avustajan eduskuntaan saanut kansanedustaja. Hän on tunnettu hahmo ympäri maailmaa. En ihan kaikkia hänen ajatuksiaan allekirjoita, mutta hän jätti isot kengät täytettäväksi, eikä hänen jälkeensä ole ollut muita kansanedustajia, joilla olisi jokin vamma. Tarkoitukseni on olla ensimmäinen suomalainen vammainen naiskansanedustaja.

5. Miten rahoitat vaalikampanjasi?Kuinka suuri on vaalibudjettisi ja miten käytät sen?

Vaalibudjettini tulee olemaan pieni. Budjetin koko riippuu siitä, saanko yksittäisiltä ihmisiltä lahjoituksia. Takanani ei ole ay-liikettä tai rikkaita sponsoreita, mutta sitäkin enemmän ihmisiä, jotka tekevät työtä suurella sydämellä. Omalta paikallisosastoltani ja kunnallisjärjestöltä saan molemmilta pienen tuen.

6. Millaisilla reunaehdoilla vasemmistoliitto voisi mielestäsi mennä hallitukseen?

Mielestäni nykyisten hallituspuolueiden kanssa ei missään nimessä pidä lähteä hallitukseen. On tärkeää tietää ennen päätöstä hallituksen menosta, mitä tuleva hallitus tulee tavoittelemaan – hallitusohjelma ratkaisee. Tärkeintä on, että Vasemmisto saa hallitusohjelmaan mukaan omia tavoitteitaan ja, että uusi hallitus ei jatka nykyisen kaltaista leikkauspolitiikkaa.

Yksi suuri kysymys on nykyhallituksen tavoittelema sote-uudistus, joka tulee kaataa ja lähteä puhtaalta pöydältä asiaa pohtimaan. Ihmisille välttämättömiä palveluita ei saa kilpailuttaa – ei-myytävänä -aloite tulee hyväksyä. Mielenterveys- ja päihdekuntoutujille, vanhuksille ja vammaisille ihmisille välttämättömiä palveluita ei tule kilpailuttaa. Vain tavaroita voi kilpailuttaa.

On hyvä, että Vasemmistoliiton puoluekokous päätti, että mahdollisesta hallitukseen menosta pidetään jäsenäänestys. Se on todellista demokratiaa. Hallituksen tulee mennä vain, jos selvä enemmistö puolueen jäsenistä on hallitukseen menon puolella. Hallituksessa ei pidä olla millä hinnalla tahansa, ja sieltä pitää olla myös rohkeutta lähteä pois, jos puolue ei voi allekirjoittaa hallituksen toimia.

7. Kerrotko miten menit mukaan vasemmiston toimintaan ja kuinka kauan olet ollut siinä mukana?

Voidaan oikeastaan sanoa, että lähdin mukaan politiikkaan, koska nykyhallitus on niin paljon leikannut kaikkein heikoimmilta. Tunsin, että jotain pitää tehdä. Olin jo pidemmän aikaa seurannut yhteiskunnallisia asioita ja huomannut, että Vasemmistoliiton kannanotot olivat hyviä. Vuoden 2016 syyskuussa sitten Pirkko Kotila kysyi minua ehdolle kuntavaaleissa. Puolisoni kannusti koko ajan, ja jopa ehdotti puolueeseen liittymistä. Vuoden 2016 syyskuusta lähtien olemme sitten molemmat puolisoni kanssa olleet aktiivisesti mukana.

8. Miksi haluat kansanedustajaksi?

Kansanedustajaksi haluan, koska eduskunnasta käsin pystyisin hyvin edistämään oikeudenmukaisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa, ja siksi olen ehdolla. Päätökseen vaikutti ratkaisevasti myös se, että muut totesivat, että olisi hyvä asia, että asettuisin ehdolle. Minua siis kannustettiin.

9. Missä luottamustehtävissä/vapaaehtoistehtävissä toimit?

Olen Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen, käräjäoikeuden lautamies, Länsi-Vantaan VAS puheenjohtaja, Vasemmistoliiton vammaispoliittisen työryhmän puheenjohtaja, Uudenmaan VAS hallituksen jäsen, Uudenmaan Vasemmiston piirihallituksen ja Vantaan VAS kunnallistoimikunnan (eli johtokunnan) jäsen ja Vantaankosken seurakuntaneuvoston 1. varajäsen Tulkaa kaikki-listalla

10. Mikä on koulutuksesi?

Olen filosofian maisteri Jyväskylän yliopisto, vuosi 2003 (pääaine: tilastotiede, sivuaineet: psykologia, yhteiskuntapolitiikka, kasvatustiede, matematiikka). Olen toiminut 6 vuotta tutkijana Työterveyslaitoksen tilastotiedepalvelut -tiimissä. Teimme erilaisia analyyseja koko talolle ja kirjoitimme artikkeleita yhdessä eri alojen tutkijoiden kanssa. Itse työskentelin etenkin psykologien ja lääkärien kanssa. Tutkimme työssä viihtymistä ja jaksamista sekä sitä, miten ammattikoululaisten työllistymistä voidaan parantaa. Lisäksi tutkimme ergonomiaa ja sisäilman merkitystä ja ammattitauteja. Työura katkesi, kun sairastuin pahemmin enkä enää jaksanut tehdä kokonaisia päiviä ja työsuhde oli määräaikainen.

Ennen vuotta 2008 liikuin ihan normaalisti, kunnes iski geeneistä johtuva autoimmuunitulehdus pikkuaivoihin. Tuo tulehdus aiheutti solukadon pikkuaivoissa, ja sen lisäksi toinen harvinainen sairaus paheni yhtä aikaa. Minulla on 4 eri harvinaista sairautta.

11. Mitkä ovat 3 tärkeintä vaaliteemaa, jotka nostaisit?

Nyt, nykyisen hallituksen tekemän politiikan jälkeen, tarvitaan inhimillisyyttä päätöksentekoon! Päämääränäni on yhdessä rakennettu Suomi, joka on yhdenvertainen, esteetön, saavutettava ja tasa-arvoinen. Suomi, joka kunnioittaa kaikkien ihmisoikeuksia, ja jossa jokainen voi hyvin. Kaikilla on riittävä toimeentulo ja he saavat tarvitsemansa avun ja palvelut ilman pelkoa kuukausibudjetin pettämisestä mm. sairastuttaessa tai työttömäksi jouduttaessa.

Ymmärrämme varmasti, että valtion budjetti koostuu monista osista, mutta on kuitenkin ensisijaisesti arvovalinta, mihin tätä budjettia kohdennetaan – käytämmekö sitä yhteiskunnan rakentamiseen. Rahaa kyllä on olemassa. Kysymys onkin siitä, käytämmekö rahaa hyvään sosiaaliturvaan ja laadukkaisiin, asiakkaille maksuttomiin, julkisiin palveluihin (esimerkiksi koulutus, päivähoito, sosiaali- ja terveyspalvelut ja kirjastot), vai käytämmekö rahat kalliisiin asehankintoihin, suurituloisia suosiviin verohelpotuksiin ja yritystukiin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen meistä on yhtä arvokas ja, että hyvinvointi kuuluu meille ihan jokaiselle. Peräänkuulutankin puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Olen täydellä sydämellä heikoimpien puolella ja se näkyy kärkiteemoissani kautta linjan. Koen, että nyt on tärkeää panostaa eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen, heikompien toimeentuloon ja laadukkaisiin julkisiin palveluihin (mm. sote-palveluihin, koulutukseen, päivähoitoon, tutkimukseen ja kehittämiseen sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan).

Vaaliteemani laajemmin:

1. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet ja esteettömyys on turvattava kaikessa päätöksenteossa.

Kukaan ei voi täysin ymmärtää toista, jos ei ole käynyt samaa läpi, ja siksi kaikilla tasoilla tulee päätöksentekijöinä olla eri ikäisiä ja eri ihmisryhmiä – vähemmistöjäkin (esim. saamelaiset, romanit, suomenruotsalaiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, maahanmuuttajat, pitkäaikaissairaat, työttömät, päihde- ja mt-kuntoutujat ja vammaiset henkilöt). Minkään ihmisryhmän puolesta eivät muut saa tehdä päätöksiä. Otetaan esimerkki: eduskunnassa ja kuntien valtuustoissa tulee olla vammaisia henkilöitä ja kunnan vammaisneuvosto tulee ottaa mukaan päättäjäksi, kun kunta päättää vammaisia koskevasta asiasta. ”Ei mitään meistä ilman meitä”. Asiakkaita tulee aina kuunnella. Suomeen tarvitaan vammais- ja vanhusasiavaltuutetut. Esteettömyyttä tulee kaikella tavalla parantaa. Esteettömyys ei ole vain hissejä ja ramppeja, vaan se on mm. tulkkausta, hyvää valaistusta ja selkokieltä.

2. Inhimillinen toimeentulo taattava kaikille

ja etenkin heikompiosaisten hyvinvointiin on panostettava. Tähän voidaan pyrkiä sekä maksuttomilla julkisilla palveluilla että riittävällä perustoimeentulolla. Emme tarvitse turhaa byrokratiaa, vaan toistaiseksi voimassaolevia päätöksiä. Avun saamisen ja arkielämän pyörittämisen on oltava helpompaa.

2.1 Minimitoimeentulo saatava riittäväksi

ja vastaamaan nykypäivän kulutusindeksiä. Jokaisella maassa asuvalla ja Suomea kodikseen kutsuvalla tulee olla inhimillinen toimeentulo – minimitulon käteen jäävänä osuutena tulee olla vähintään 1000 €/kk. Minimituloilla tarkoitan mm. kansan- ja takuueläkettä, työmarkkinatukea, pienimpiä sairaus- ja äitiyspäivärahoja ja opintotukea). Valtiotasolla pitää ehdottomasti harkita perustuloon siirtymistä

Sote-palveluiden asiakasmaksut, lääkkeiden omavastuut ja Kela-kyytien omavastuut on saatava inhimilliselle tasolle. Tähän päästään luomalla yksi yhteinen talouskohtainen katto kotitalouden sosiaali- ja terveydenhuollon kuluille. Tuo katto olla vuodessa perheelle maksimissaan 600 € ja yksin eläville noin 300 €. Yhteisen katon lisäksi on oltava erikseen vuotuinen matkakatto, jonka tulee olla maksimissaan 300€/talous. Matkakatto koostuisi Kela-kyytien omavastuuosuuksista, ja vuotuisen katon täytyttyä asiakas ei joutuisi maksamaan kyydin omavastuuta.

2.2 Hyvä hoito on jokaisen oikeus,

eivätkä sote-palveluiden asiakasmaksujen suuruus saa olla este hoito hakeutumiselle. Nykyisen hallituksen siunauksella sote-palveluiden asiakasmaksuja ollaan jälleen nostamassa. Tässä maassa tarvitaan ehdottomasti lisää resursseja sosiaali- ja terveyspalveluihin, etenkin terveysasemille, lastensuojeluun, vanhusten hoitoon, koti- ja laitoshoitoon, vammaispalveluihin ja mielenterveys- ja päihdehuoltoon ja matalan kynnyksen palveluihin.

Säästöt, joista nykyinen hallitus on puhunut pitkään ja laveasti, voidaan saada esimerkiksi mallia liike-elämästä lean-mallia käyttämällä, siihen ei tarvita jo valmiiksi rikkinäistä sote-uudistusta, jonka tehtävänä on mahdollistaa kermankuorinta ja samalla romuttaa hyvin rakennettu erikoissairaanhoito. Sote-uudistus ei ole uudistus, vaan heikennys. Sote-uudistuksessa verorahat valuvat veroparatiiseihin.

Säästöä saamme hoitamalla hyvin sairauksia, ennaltaehkäisemällä niitä. Pidetään ihmiset pidempään terveinä. Silloin ihmiset eivät tarvitse niin paljoa sote-palveluita, eikä lääkkeitä. Ihmiset myös pysyvät kauemmin työelämässä ja maksavat enemmän veroja. Ihmisten tulee päästä hoitooa oikeaan aikaan ja heillä pitää olla varaa lääkkeisiinsä.

Meidän tulee turvata inhimilliset palvelut jokaiselle varallisuudesta riippumatta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaita/potilaita ei voi pitää esineinä tai yhtenäisenä joukkona. On meidän yhteinen velvollisuutemme varmistaa, että jokainen saa yksilölliset ja tarvitsemansa palvelut silloin kun tarvitset. Kiireettömään hoitoon on päästävä viikossa. Hoidon lisäksi meidän tulee muistaa myös kansanterveyslain velvoite ennaltaehkäisystä, koska valistus ja sairauksien ennaltaehkäisy on aina edullisempaa kuin sairauksien hoito.

Hyvänä esimerkkinä ennaltaehkäisystä voi olla myöntää maksuttomat uimahalli- ja kuntosalikäynnit minimituloilla eläville ja vammaisille henkilöille sekä heidän perheilleen kuntien ylläpitämissä paikoissa. Päihdeongelmista kärsivien pitää oikeaa saada hoitoa juuri sillä hetkellä kun he haluavat huumeista tai alkoholista eroon. Kipukroonikkojen ja sisäilmaongelmista kärsivien tulee saada inhimillinen toimeentulo, hyvä hoito ja yhdenvertainen kohtelu. Kipuja tulee hoitaa oikein, eikä leimata kroonisesta kivusta kärsiviä päihderiippuvaisiksi. Sisäilmaongelmista kärsiviä ei saa leimata luulosairaiksi, vaan ottaa heidän asiansa vakavasti.

Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät ihmiset ovat heitteillä. Maailmalla on käytössä lukuisia hyväksi havaittuja malleja, joita meille voitaisiin tuoda ja soveltaa suomalaisen yhteiskunnan tarpeita vastaavaksi. Pitää panostaa matalan kynnyksen avun muotoihin, liikuntaan ja kulttuuriin sekä tukea järjestöjä, jotkat tarjoavat vertaistukea, tietoa ja neuvontaa itse sairastaville ja heidän omaisilleen. Sanotaan, että parasta mielenterveyspolitiikkaa on hyvä sosiaaliturva. Toimeentulovaikeudet voivat johtaa mielenterveys- ja päihdeongelmiin.

Koti- ja laitoshoidon laatua tulee parantaa ja palveluita tarvitsevien elämänlaatua tulee nostaa. Meillä on käsissämme tilanne, jossa kotihoidossa on ihmisiä, joiden kuuluisi kuntonsa puolesta olla laitoksessa, vaikka kotihoito toimisi hyvin. Lisäksi kotihoito on muutenkin kaaoksessa. Hoitajia on liian vähän, henkilöstöllä on kiire ja he ovat väsyneitä ja henkilöstön vaihtuvuus on suurta. Kärsijänä on potilas. Hoitajamitoitus on asetettava velvoittavaksi mm. vanhuspalvelu- ja vammaispalvelulakeihin. Terveysasemille on palkattava lisää lääkäreitä ja hoitajia. Kaiken kaikkiaan sote-palvelut kaipaavat lisää resursseja.

On panostettava tiedotukseen ja neuvotaan palveluista ja kehitettävä tuettua päätoksentekoa. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja lakiin tulee säätää rajat sille miten monta asiakasta voi yhdellä työntekijällä olla. Lastensuojelu on kriisissä ja siihen onkin panostettava lastensuojeluun ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.

3. Vammaiset henkilöt, vanhukset ja eri vähemmistöt.

Sydäntäni lähellä ovat kaikki vähemmistöt ja heidän asiansa. Vähemmistöjen tarvitsemien palveluiden ja tukien eri muotojen on oltava kunnossa. Kun vähemmistön edustajat saadaan osaksi yhteiskuntaa, he voivat paremmin ja sitä kautta koko yhteiskunta voi paremmin. Vammaisten henkilöiden kuljetuspalvelut, Kela-kyydit, vammaisten ja vanhusten kuljetuspalvelut vammaisten ihmisten henkilökohtainen apu, kuntoutus ja maahanmuuttajien ja vammaisten tulkkauspalvelut on saatava toimiviksi. Tiedän omasta kokemuksesta, että niiden toiminnassa on isoja ongelmia. On taattava vammaisen henkilön oikeus muodostaa perhe ja/tai muuttaa, kun haluaa. Toimeentulo ei saa huonontua, kun kaksi vammaista henkilöä muuttaa yhteen. Yhdessä asumisesta ei saa rangaista.

Yhteiskunta ei saa vaatia vammaisten ihmisen pakkomuuttoa. YK:n vammaisten oikeuksien ihmisoikeussopimuksen pitää toteutua käytännössä, ei vain teoriassa. Vammais- ja vanhusasiamiehet tarvitaan Suomeen. Vain tavaroita voi kilpailuttaa, ei ihmiselle välttämättömiä palveluita. Ei myytävänä -kansalaisaloite tulisi hyväksyä eduskunnassa. Myös Vasemmistoliitto puolustaa sitä. Suomi tarvitsee inhimillisemmän maahanmuuttopolitiikan.

4. Koti kuuluu kaikille.

Asunnottomuusongelman ratkaiseminen. Pääkaupunkiseudulla puhutaan nyt jo mahdottomuudesta vuokrata sopuhintaista asuntoa, jossa pystyisi palkallaan asumaan. Julkisen sektorin tehtävä on rakentaa reilusti lisää kohtuuhintaisia asuntoja kaikkiin kasvukeskuksiin. Julkisella tuella rakennettuihin  taloihin tarvitaan vuokrakatto. Osa kuntien asunnoista on osoitettava asunnottomille ja maksu- ja luottohäiriöistä kärsiville, sillä heillä on suurimmat vaikeudet asunnon saamisessa. On järjetöntä, että Kela rankaisee kimppa-asumisesta, vaikka sillä saa asumiskuluja laskettua, että hankkii kämppiksen.

5. Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, rauhansuojelu ja ilmastonmuutoksen torjuminen.

Ilmastonmuutos ei ole jotain, joka tapahtuu joskus tulevaisuudessa, vaan se tapahtuu nyt, ja siihen on puututtava nopeasti. Tarvitaan tekoja, ei puheita.

Meidän on parannettava ja kehittävä julkista liikennettä ja tuettava sen aktiivista käyttöä, sähköisten liikennevälineiden hankintaa ja uusiutuvia energianlähteitä (esimerkiksi vesi- ja tuulivoima). Valtion tasolla on toimittava esimerkiksi kierrätyksen ja jätteiden lajittelun suhteen, sekä vaadittava teollisuudelta enemmän tämän suhteen.

Hyvä sosiaaliturva on samalla luonnonsuojelua, sillä köyhällä ei ole varaa olla eettinen. Hänen on pakko valita kaikkein edullisin vaihtoehto, joka ei yleensä ole ekologinen vaihtoehto. Usein halvin tuote on myös kaukana tehty, ja sen tuominen Suomeen saastuttaa. Voidaan puhua pakkovalinnoista. Toimeentulotuki pitkälti aiheuttaa ne. Tiedetään, että pienituloinen ei pysty säästämään, eikä ostamaan luontoa kuluttuvia luksustuotteita. Kulutukseen vapautuu rahaa sitä enemmän, mitä enemmän ihmisiä nousee köyhyydestä. Bruttokansantuotekin nousee.

Valtion tulee vaatia ja tukea julkisen liikenteen esteettömyyttä. Tarvitaan maksuton julkinen lähiseudun liikenne minimituloisille perheille ja pidemmällä aikavälillä kaikille, Tallinnan esimerkin mukaisesti. Julkista kaukoliikennettä tulee tukea, jotta kohtuulliset lippujen hinnat pystytään mahdollistamaan.

Puolustusvoimien toimivuuden ylläpito on tärkeää, mutta siihen tehtävät sijoitukset on saatava järkevälle tasolle. Kalusto- ja tarvikehankinnoissa on käytettävä alan asiantuntijoita sekä kiinnitettävä huomiota kustannustehokkuuteen ja hankintojen pitkäjänteisyyteen. Ensisijaisesti meidän tulee tukea rauhaan pyrkimistä ja rauhanturvaamiseen keskittymistä. Meidän tulisi käyttää hyväksi Suomen pitkäjänteistä mainetta puolueettomana ja rauhaan pyrkivänä maana ja tämän kautta pyrkiä toimimaan konfliktien täyttämässä maailmassa suunnannäyttäjänä. Rauhansuojelu on luonnonsuojelua, sillä asevarustelu saastuttaa.

6. Laadukas varhaiskasvatus, opetus ja tutkimus. Erityistä tukea oltava riittävästi.

Koulutukseen, varhaiskasvatukseen, tutkimuksen, kehittämiseen ja innovaatiotyöhön on panostettava selvästi nykyistä enemmän, ja nykyhallituksen koulutusleikkaukset on peruttava. Tarvitaan aidosti maksuton toinen aste ja oppivelvollisuus on laajennettava toiseen asteeseen. On panostettava erityiseen tukeen – jos kouluun tai päiväkotiin tulee erityistä tukea tarvitseva, on etukäteen kartoitettava millaista tukea tuo lapsi tai nuori tulee tarvitsemaan. Erityistä tukea tarvitsevien on saatava riittävästi tukea koulussa, päiväkodeissa ja opiskeluissa. On oltava tarpeeksi pienet luokat (luokkakoot lakiin), ja on myönnettävä lisäresursseja ryhmille, joissa on erityistä tukea tarvitsevia. Integraatio ei sovi kaikille, vaan jokaisen erityistä tukea tarvitsevan ihmisen tilanne on arvioitava erikseen.

Tulee puuttua tehokkaammin kiusaamiseen. Suomen on panostettava ulkomailta saatavaan osaamiseen. Siksi EU:n ulkopuolelta tulevien lukukausimaksut on purettava tai ainakin kohtuullistettava. Opintotuki on saatava inhimilliselle tasolle. Sillä on tultava toimeen, jotta voi keskittyä opiskelemaan.

12. Mikä on ollut / on suurin haasteesi elämässä?

Haasteita on ollut koko ikäni ajan. Lapsuudessa vaivasivat korvatulehdukset, turvotukset ja allergiat. Ja kiusattiin, koska olin pienikokoinen. Sitten teini-iässä sairastui äitini ensimmäisen kerran rintasyöpään, mutta onneksi selvisi siitä leikkauksen sädehoidon turvin. Vähän vanhempana jouduin käsittelemään lapsettomuutta, ja turvotussairaus paheni. Mutta koska olen positiivinen ihminen perusluonteeltani, en ole missään vaiheessa lannistunut, vaan pyrkinyt olemaan aktiivinen. Potilasjärjestöissä mukana olo ja vertaistuki ovat auttaneet. Samoin perhe ja ystävät. Vuonna 2008 jouduin sitten pyörätuoliin, ja menihän siinä aikansa käsitellä sitä.

Mutta haasteet myös tuovat mukanaan sen, että niiden avulla ymmärtää paremmin muita, joilla on vaikeaa ja ei myöskään hätkähdä vähästä eli pieni vastoinkäyminen ei nujerra. Olen pyrkinyt kääntämään heikkouteni vahvuuksiksi – jokainen vaikeus aina opettaa jotain. Ja onneksi jokaisessa vaiheessa minulla on ollut hyviä ystäviä ja perhe tukena. Nykyisin tietysti rakkaus on iso voimavara – samoin se, että huomaa, että omalla työllä on merkitystä. On palkitsevaa, jos huomaa, että on voinut olla avuksi.

13. Mitä vammaisuus/ pitkäaikaissairaus sinulle ja muille mielestäsi merkitsee?

Onpas laaja kysymys. Itselleni pitkäaikaissairaus merkitsee sitä, että kunto vaihtelee päivästä toiseen. Se tekee elämästä vaikean ennustaa. Lisäksi se tuo mukanaan taloushuolia ja sitä, että joutuu taistelemaan byrokratian rattaissa.

Vammaisilla ei kunto välttämättä aina vaihtele päivästä toiseen – toki riippuu siitä, mikä vammaisuuden aiheuttaa. Kaikkein stressaavinta on ainakin itselleni se, että joutuu taistelemaan samoista asioista joka vuosi – se vaatii paljon kärsivällisyyttä ja vie paljon aikaa. Joskus on myös raskasta käsitellä sitä, että monesti vammaisuus liitetään edelleen yhteen älykkyyden kanssa. Ei uskota, että vammainen ihminen kykenee ihan samaan kuin terve ihminen. Ja puhutaan mieluummin sille avustajalle, omaiselle tai ystävälle, joka mukana on. Ja tuijotetaan. Sen huomaa, etenkin, kun ei ole koko ikäänsä ollut pt:llä liikkuva – miten voi olla, että pt kerää niin paljon katseita? Etenkin aikuisilta – lapsilla ei ole niin paljon asenteita. Jos ihmisellä on krooninen sairaus, joka ei ole näkyvä, kohtaa taas sen, ettei oireita oteta vakavasti ja helposti väitetään, että on laiska, jos ei jaksa tai pysty tekemään kaikkea sitä, mitä terve ihminen pystyy tekemään.

Vammaisuus ja krooninen sairaus opettavat myös paljon – pystyt auttamaan toisia samassa tilanteessa olevia ja opit paljon Suomen päätöksenteosta ja sosiaali- ja terv. palveluista sekä kelan ja kuntien etuuksista. Tiedät paljon semmoista, mitä terve ei. Opit myös hyvin käsittelemään vastoinkäymisiä – et pienestä hätkähdä. Et myöskään ehkä niin paljon anna painoarvoa ulkoisille asioille elämässä – osaat arvostaa pieniä hyviä hetkiä elämässä, etkä vaadi niin paljoa elämältä. Et myöskään ehkä niin paljon pane painoa ulkonäölle. Päämääränäsi ovat aidot ihmissuhteet. Tietysti jokaiselle vamma/krooninen sairaus merkitsevät vähän eri asioita. Itselleni ne ovat hidasteita – arkipäivä ei ole ihan niin helppoa kuin terveillä, mutta eivät esteitä – on paljon asioita mitä pystyn tekemään, vaikka liikunkin pt:llä. Mutta pitää huomioida se, että paljon vaikuttaa se, saako tarvitsemansa avun ja palvelut. Esim. jos itselläni ei olisi riittävästi hlökohtaista apua tai kuljetuspalveluita, rajoittaisi se paljon elämääni. Siksi ymmärränkin, miksi palvelut ja apuvälineet ovat niin tärkeitä. Samoin se, että saa sairauteensa sen vaatiman hoidon. Jos esim. on kovat kivut jatkuvasti, ei millään voi nauttia elämästä, mutta kun saa tarvitsemansa kipulääkityksen, voi tehdä vaikka mitä. Tämä pitäisi aina olla päättäjillä mielessä – jos halutaan kannustaa omatoimisuuteen, tulee ihmisten saada tarvitsemansa hoito, apu ja tuki. Muuten ihminen jää neljän seinän sisälle, ja se taas aiheuttaa isoja ongelmia. Ja ne voivat tulla kalliiksi.

14. Millaista on olla työkyvyttömyyseläkkeellä? Oletko itse?

Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä pian 10 vuotta. Meni aikansa käsitellä sitä, että ei ehkä pystykään tekemään samanlailla töitä kuin terveet tekevät. Ja tuntuu, että ihmiset määrittävät ihmisarvon paljolti sen kautta oletko töissä vai etkö. Olen kuullut tuota työttömiltäkin ja niiltä, jotka ovat juuri jääneet eläkkeelle. Vanhat työkaverit unohtavat sen, joka on eläkkeellä tai työtön. On välillä myös raskasta se, että on päivät kotona.

Luottamustehtävät antavat merkitystä elämälle. Haluan tehdä, jotain, jolla on oikeasti merkitystä. Luottamustehtävien kautta myös saa uusia sosiaalisia kontakteja, kun ei ole niitä työkavereita.

Työkyvyttömyyseläke tuo usein mukanaan toimeentulo-ongelmia, etenkin kun asuminen on kallista ja sote-maksut ovat myös korkeita. Olen onnekas, kun olen ollut sen 6 v töissä, saan vakuutusyhtiön kautta työeläkettä. Vaikka tuokin eläke on pieni, niin on se kuitenkin suurempi kuin takuueläke. Työkyvyttömyyseläke merkitsee sitä, ettei tulotaso voi koskaan nousta – olet ikuisessa köyhyysloukussa. Mutta onneksi työkyvyttömyyseläkkeen rinnalla voi jonkin verran tehdä töitä. Jonkin verran vammaiset tuota mahd. käyttävätkin. Itsekin toivoisin jotain hommia löytäväni, jos en kansanedustajaksi pääse. Osa-aikatyö kotoa käsin voisi esim. olla vaihtoehto.

Puolisonikin on työkyvyttömyyseläkkeellä, ja siksi olemme todella pienituloisia. Mutta tulemme kuitenkin jotenkin toimeen, ja ymmärrämme hyvin toisiamme. Lisäksi meillä on seuraa toisillemme, silloin kun kaikki ovat töissä. Paljon pitäisi tehdä sen, eteen, että vammaiset pääsisivät töihin. Työnantajien asenteet ovat usein vammaisia vastaan – pelkäävät, että vammainen aiheuttaa heille vain kuluja, eivätkä ymmärrä, mikä voimavara voi olla se, että työyhteisössä on monenlaisia ihmisiä. Työssä on muutenkin asenteet tiukentuneet – kaikkien pitää olla todella tuottavia ja ei helposti ymmärretä jos, tulee paljon sairauspoissaoloja. Osa-aikatyötä on vaikea saada joillakin aloilla, pitäisi jaksaa kokopäivätyötä. Vammaiset tuota käyttävätkin mahdollisuuksiensa mukaan. Itsekin toivoisin jotain hommia löytäväni, jos en kansanedustajaksi pääse. Osa-aikatyö kotoa käsin voisi esim. olla vaihtoehto.

Puolisonikin on työkyvyttömyyseläkkeellä, ja siksi olemme todella pienituloisia. Mutta tulemme kuitenkin jotenkin toimeen, ja ymmärrämme hyvin toisiamme. Lisäksi meillä on seuraa toisillemme, silloin kun kaikki ovat töissä. Paljon pitäisi tehdä sen, eteen, että vammaiset pääsisivät töihin. Työnantajien asenteet ovat usein vammaisia vastaan – pelkäävät, että vammainen aiheuttaa heille vain kuluja, eivätkä ymmärrä, mikä voimavara voi olla se, että työyhteisössä on monenlaisia ihmisiä. Työssä on muutenkin asenteet tiukentuneet – kaikkien pitää olla todella tuottavia ja ei helposti ymmärretä jos, tulee paljon sairauspoissaoloja. Osa-aikatyötä on vaikea saada joillakin aloilla, pitäisi jaksaa kokopäivätyötä.

15. Miksi sina kannattaa äänestää? Mitä ihmiset ovat sanoneet?

Ø Omakohtainen kokemus vamman kanssa elämisestä.
Ø Lämmin, hyväsydäminen ihminen, jolla on arvot kohdallaan.
Ø Olet opiskellut riittävästi, että osaat hakea tietoa asioista, etkä tee päätöksiä mutu-tuntumalla.
Ø Sinä vaikutat ihmiseltä, jolla on kokemusta, etkä ensimmäisenä ole polkemassa heikompiosaisia.
Ø Olet kohtelias.
Ø Toimelias!
Ø Olet heikomman puolella.
Ø Pystyt kuuntelemaan kansaa.
Ø Aktiivinen vammainen ihminen.
Ø Näkökulmaa ottaa huomioon erilaisen arjen haasteet.
Ø Elämänmyönteinen tekijätyyppi.
Ø Peräänantamaton, luova, hyvä kuuntelemaan vammaisten asioita ja neuvomaan ja tukemaan niiden oikeuksia.
Ø Asiantunteva, sydämellinen, sinnikäs.