Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu pohjoismaisen julkisiin palveluihin perustuvan hyvinvointivaltiomallin ylivertaisuus ja kustannustehokkuus. Suomalaisten hyvinvointi rakentuu järjestelmässä, jossa yhdistyy julkinen, kolmas-sektori (kansalaisyhteiskunta = säätiöt, järjestöt ja yhdistykset) sekä yksityinen sektori. Jokaista tarvitaan.
Laajamittainen terveys- ja sosiaalipalvelujen yksityistäminen on uhka suomalaiselle hyvinvointivaltiolle.
Kymmenen syytä vastustaa sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämistä
1. Osakeyhtiön tarkoituksena on tavoitella voittoa, kustannusten ja investointien lisäksi jaetaan osingot. Julkisessa palvelutuotannossa koko siihen suunnattu summa yleishyödylliseen käyttöön.
2. Yritysten voitontavoittelu on yhteiskuntamoraalin vastaista, ihmisen hädällä ja perustarpeilla ei pitäisi kenenkään tehdä voittoa. Esimerkiksi vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttaminen on vastoin YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuksista.
3. Yksityistäminen rapauttaa veropohjaa, voittovarat valuvat sijoittajien taskuun tai ulkomaille ja näin raha pakenee paikallistaloudesta.
4. Vaarana palvelujen tuottamisen päätyminen vain harvojen isojen yhtiöiden käsiin.
5. Hyvien käytäntöjen avoin kehittäminen loppuu ja ne päätyvät liikesalaisuuksiksi.
6. Palveluketjut pirstaloituu ja palvelutason lasku mahdollinen.
7. Kilpailuttamiseen ja laadunvalvontaan suunnatut resurssit on poissa palvelutuotannosta.
8. Suomen kokoisessa maassa ei ole vara repiä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia kahteen leiriin.
9. Julkinen sektori riskin kantajana, koska viime kädessä vastuu tarvittavien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta on aina julkisella puolella.
10. Jatkuvat kilpailutukset lisäävät asiakkaiden ja työntekijöiden epävarmuutta ja stressiä.
Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on syytä pohtia päätösten seurauksia kauaskantoisesti. Yksityistämisellä voidaan saada pikavoittoja, mutta mikä on hinta pitkällä tähtäimellä? Yksityisten toimijoiden pääasiallinen tavoite on saada toiminnalla rahallista hyötyä sijoittajille. Julkitulleet mittavat laiminlyönnit ikäihmisten hoivassa toiminee ikävänä esimerkkinä, kuinka käy kun voitontavoittelu jyllää ylimpänä arvona.
Heikoimmassa asemassa olevien, ikääntyneiden ja vammaisten, palveluiden kilpailutus on lopetettava. Palveluiden kilpailutuksen kautta palataan huutolaisaikaan, jolloin se hoitaa, joka halvimmalla tekee. Hoidon tulee olla laadukasta eikä ihmiset saa päätyä heittopusseiksi kilpailutuksen kentällä. Hoitotyön arvo täytyy ymmärtää ja taata myös hoitajille oikeus tehdä työnsä hyvin. Ilman tuntuvaa resurssin lisäämistä yhtälö on mahdoton.
Hyvinvointivaltion pelastusoperaatiossa nykyjärjestelmän uudistustarpeet on tunnistettava. Tarvitaan mittavat satsaukset perusterveydenhuoltoon ja palveluketjut perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen välillä on saatava kuntoon. Vertailun vuoksi voitanee todeta, että Suomen terveydenhuollon menojen suhde bruttokansantuotteeseen on pohjoismaiden alhaisin. Tämän perusteella voisi todeta, että muualla pohjoismaissa ihmisten hyvinvointiin tarvittavat investoinnit on tunnistettu meitä paremmin.
Keskeinen osa hyvinvointivaltion pelastusoperaatiota on myös sosiaaliturvauudistus, joka on toteutettava seuraavan eduskuntakauden aikana.
Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on aikojen saatossa muodostunut etuisuusviidakoksi, jossa suunnistaminen on hankalaa, eikä se vastaa sille asetettuihin vaatimuksiin. Byrokratia- ja kannustinloukkuja on purettava. Uudistuksen lähtökohtana tulee olla työllistymisen ja omaehtoisen opiskelun tukeminen. Työn ja opiskelun tulee olla aina kannattava vaihtoehto.