Jos tavallinen kansalainen jää työttömäksi ja joutuu toimeentulotukiasiakkaaksi, alkaa hirvittävä kuitti- ja lomakerumba. Yhtäkään kiveä ei jätetä kääntämättä, jotta varmistettaisiin, ettei väärinkäytöksiä tapahdu. Myös pienyrittäjiä ja maanviljelijöitä erilaiset raportointivaatimukset työllistävät kohtuuttomasti.
Samaan aikaan on yksi merkittävä yritysten ryhmä, joiden rahavirroista jopa tutkijoiden ja tutkivien journalistien on usein vaikeaa tai mahdotonta saada selvää: monikansalliset suuryritykset. Niiden toimista kiinnostuneiden täytyy usein tyytyä konsernitason tilinpäätösten selailuun. Ne käsittelevät usein kymmenistä tai sadoista tytäryhtiöistä koostuvia yrityskonserneja olennaiselta osin yhtenä kokonaisuutena. Konsernien sisäisistä rahansiirroista veroparatiisitytäryhtiöihin ja niihin liittyvistä riskeistä on usein mahdoton saada tietoa.
Esimerkiksi käy Stora Enso, joka kanavoi 2010-luvun alkupuolella Brasilian sellukaupan voittojaan Amsterdamin rekisteröidyn tytäryhtiönsä kautta. Satojen miljoonien kauppaa hoiti vain muutama työntekijä. Puolet prosenttia koko konsernin voitoista kertyi tähän tytäryhtiöön, joka osti konsernin sisällä sellua halvalla Brasilian tytäryhtiöltä ja myi sitä markkinahintaan Suomen ja muiden maiden paperitehtaille. Alankomaiden verottajan kanssa tehdyn sopimuksen ansiosta Stora Enso maksoi vain 1,5 prosenttia veroa noin 320 miljoonan euron tuloista, jotka tämä Amsterdamin tytäryhtiö teki vuosina 2005–2010.
Paradoksisesti juuri näiden yritysten olisi helpointa kasvattaa avoimuuttaan. Keskimäärin se tarkoittaisi todennäköisesti yhden tai korkeintaan parin uuden työntekijän palkkaamista. Tällainen kuluerä ei heiluta isojen firmojen tulosta mihinkään suuntaan. Siitä huolimatta elinkeinoelämä vastustaa tällaista avoimuutta henkeen ja vereen.
Aloitetta kutsutaan maakohtaiseksi vero- ja talousraportoinniksi. Kiitos vuosien painostuksen, suurempien yritysten on vuodesta 2016 alkaen täytynyt raportoida keskeiset taloustietonsa maakohtaisesti veroviranomaisille. Nyt nämä tiedot täytyy saada julkiseksi. Se olisi kuluttajien ja ylipäätään kansalaisten voitto. Sitä edellyttäisi myös markkinatalous, jonka väitetään perustuvan reiluun kilpailuun.
Avoimesti ja reilusti, yritykset: kohta on näytettävä maakohtaiset vero- ja talousraportit!