Pa­luu maa­mii­noi­hin on vaa­ral­li­nen ir­tiot­to sään­tö­poh­jai­ses­ta jär­jes­tel­mäs­tä

Vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo varoitti eduskunnan täysistunnossa hallituksen suunnitelmasta irtautua Ottawan sopimuksesta, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön.

– Pienen maan etu on vaalia sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää – näin meille on toistettu ulkopoliittisen johdon suulla. Silti sama hallitus heikentää nyt periaatetta itse, monesta suunnasta: ensin käännytyslaki, nyt maamiinat, Honkasalo sanoo.

Honkasalon mukaan Ottawan sopimus on yksi maailman kattavimmista ja henkilömiinojen käytön kielto ennen kaikkea humanitäärinen kysymys.

– Tutkimusten mukaan valtaosa maamiinojen uhreista on siviilejä, usein lapsia. Väitteet niiden eettisestä käytöstä on kumottu jo kauan sitten. Juuri tästä syystä Ottawan sopimus on olemassa: maamiinat eivät erottele sotilasta ja siviiliä, Honkasalo sanoo.

Honkasalo nosti esiin myös prosessin puutteet. Päätös valmistelusta tuli juuri ennen kevään 2025 vaalien ennakkoäänestystä ilman kunnollista tiedottamista eduskunnalle.

– Tämä ei ole parlamentarismia. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jos missä, tarvitaan demokratiaa ja avoimuutta, ei sumuverhoa. Kansallinen turvallisuus ei voi olla taikasana, jolla ohitetaan eduskunnan tiedonsaantioikeus ja vaikutusmahdollisuudet, Honkasalo sanoo.

Honkasalo kyseenalaisti myös valmistelun perusteellisuuden ja huomautti, että arviot miinojen kustannuksista, aikatauluista ja hankintakanavista loistavat poissaolollaan.

– Tulevatko miinat Iranista, Venäjältä vai Myanmarista? Vai aloitammeko tuotannon kenties itse? Jos miinoja tuotetaan itse, asetetaanko niille ehdoton asevientikielto? Muun muassa nämä kysymykset ovat vailla vastauksia.

 

***
Alla Honkasalon puhe kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies,

“Pienen maan etu on, että vaalimme sääntöpohjaista järjestelmää ja kansainvälistä oikeutta”. Näin meille on toistettu tasaisesti ulkopoliittisen johdon toimesta viime vuodet.

Tämä hokema asettuu syvään ristiriitaan sen kanssa, että Suomi nyt itse heikentää kansainvälistä monenkeskistä järjestelmää monesta suunnasta. Ensin säädettiin kansainvälisiä sopimuksia, EU-oikeutta ja omaa perustuslakia rikkova käännytyslaki, joka nyt uusitaan ja pian sen jälkeen ilmoitettiin, että Suomi irtautuisi yhdestä maailman kattavimmasta ja allekirjoitetuimmasta humanitaarisesta aseidenriisuntaan liittyvästä sopimuksesta, eli Ottawan sopimuksesta.

Arvoisa puhemies,

Kun maailmalla kuohuaa ja maailmanpoliittinen tilanne on epävakaa, testataan myös valtioiden kriisinsietokykyä ja demokratian lujuutta. Sääntöpohjainen järjestelmä ei voi olla kuin seisova pöytä, josta noukitaan itselle sopivimmat ainekset.

Kansainvälisistä sopimuksista irtautumisella on haitallisia vaikutuksia Suomen maineelle mutta myös Suomen uskottavuudelle monenkeskisen yhteistyön vaalijana. Kuinka uskottavana voidaan enää pitää viestiämme siitä, että kyllä kansainvälistä oikeutta ja sopimuksia tulee noudattaa, jos heti tiukan paikan tullen olemme itse valmiita horjuttamaan kansainvälisiä velvoitteitamme? Jos itse heikennämme kansainvälisiä sitoumuksiamme, helpottaa se muita maita irtautumaan samasta sopimuksesta ja siviileille tuhoisa miinojen käyttö maailmalla lisääntyy. Tämä olisi erittäin surullinen ja vaarallinen trendi tilanteessa, jossa Ottawan sopimus on yksi kattavimmista sopimuksista ja miinojen raivauksessa on edistytty viime vuosina huomattavasti.

Arvoisa puhemies,

Henkilömiinojen käytön kielto on ennen kaikkea humanitäärinen kysymys. Kyse on siitä, ettei sivistysvaltio käytä aseita, tai edes suunnittele käyttävänsä aseita, jotka aiheuttavat siviileille kohtuutonta kärsimystä. Tutkimusten mukaan valtaosa miinojen uhreista on siviilejä ja lapsia. Tutkimuksissa on myös kumottu väite miinojen eettisestä käytöstä. Ottawan sopimus on olemassa juuri siksi, että maaminat itsessään ovat niin tuhoisia siviileille, eivätkä ne erottele siviilejä ja sotilaita.

Arvoisa puhemies,

Monta kysymystä on edelleen täysin auki, vaikka itse olen tutustunut kaikkeen saatavilla olevaan materiaaliin Ottawan sopimuksesta irtautumiseen liittyen. Mistä Suomi hankkisi maamiinoja, Iranista, Venäjältä, Myanmarista, Etelä-Koreasta? Vai käynnistäisikö Suomi tuotannon itse? Millä aikataululla, volyymillä ja mitkä olisivat kustannusvaikutukset? Alkaisiko Suomi kauppaamaan miinoja ulkomaille, vai asettaisiko se miinat asevientikieltoon? Jos hallituksen esitystä perustellaan kustannustehokkuudella, miten voi olla, ettei näitä taloudellisia vaikutuksia ole esityksessä arvioitu kattavasti.

Arvoisa puhemies,

Lopuksi pari sanaa itse prosessista, joka ei kiitosta ansaitse. Turvallisuuspoliittisesti näin herkkinä aikoina olisi erityisen tärkeää vaalia demokratiaa ja avoimuutta. Se, että hallitus ilmoitti huhtikuussa päivää ennen ennakkoäänestyksen alkamista siitä, että valmistelu Ottawan sopimuksesta irtautumisesta aloitetaan, tuli valtaosalle kansanedustajista täytenä yllätyksenä. Tietoa ja informaatiota jaettiin hyvin niukasti, eikä ulkoministeriön ja puolustusvoimien laajempia selvityksiä asiasta saanut edes pyydettäessä. Sittemmin informaatiota on tullut, kun sitä on erikseen vaadittu. Se, että ministeri Häkkänen antaa ymmärtää, että puolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien informoiminen samana päivänä juuri ennen miinatiedostustilaisuutta olisi yhtä kuin parlamentarismin turvaaminen, on todella huolestuttavaa. Se ei ole sama asia.

Pitäisi olla täysin selvää, että ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa ei ole varaa toimia näin epädemokraattisesti. Kansallinen turvallisuus ei voi olla taikasana, jolla ohitetaan eduskunnan tiedonsaantioikeus ja vaikutusmahdollisuudet saatikka laajempi yhteiskunnallinen kriittinen perusteellinen keskustelu.