– Oikeistohallituksen epäonnistuneen talouspolitiikan jäljet ovat rumat. Suomessa työttömyys on EU-maiden korkeimmalla tasolla, asunnottomuus on kääntynyt kasvuun ja ulosottovelallisia suomalaisia on ennätysmäärä, vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen sanoi välikysymyksen tiedotustilaisuudessa eduskunnassa tänään.
Tuoreen arvion mukaan köyhyys tulee kasvamaan tulevina vuosina vielä kymmenillä tuhansilla ihmisillä, mikäli korjaavia toimenpiteitä ei tehdä.
– Samalla kun työntekijöiden asemaa heikennetään ja sosiaaliturvaa leikataan, rikkaille ja suuryrityksille kaavaillaan yhä uusia miljardiluokan veronalennuksia. Tämä ei ole millään tavalla oikeudenmukaista, ja siksi esitämme hallitukselle epäluottamusta, Pekonen sanoi.
Hallituksen on oltava valmis tukemaan erityisesti pienituloisia.
Trumpin sotapolitiikan seurauksena elinkustannukset uhkaavat nousta nyt merkittävästi. Hallitus on valinnut uuden uhan edessä toimettomuuden.
– Tässä tilanteessa hallituksen on oltava valmis tukemaan erityisesti pienituloisia suomalaisia, ja tarkistamaan epäonnistuneen talouspolitiikkansa linjaa. Oikeistohallituksen politiikka, jolla 31 000 lasta tiputetaan köyhyyteen, ei ole ainoa vaihtoehto, vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela sanoi eduskunnassa tänään.
Koskelan mukaan Orpon ja Purran talouspolitiikan todellinen tarkoitus ei ole ollut missään vaiheessa velkaantumisen vähentäminen vaan ainoastaan tulonjaon muokkaaminen rikkaimpien eduksi.
– Suuryrityksille painottuva lähes miljardin euron yhteisöveronalennus on tästä räikein esimerkki, Koskela sanoi.
Hallituksen tulee vastata välikysymykseen to 23.4. mennessä.
Välikysymys köyhyydestä ja elinkustannuksien noususta
Eduskunnalle
Suomessa köyhyys on viime vuosina lisääntynyt ja syventynyt erityisesti Orpon hallituksen
epäonnistuneen työllisyyspolitiikan sekä hallituksen tekemien mittavien sosiaaliturvaleikkauksien
myötä. Köyhyys näkyy mm. asunnottomuuden, ylivelkaantumisen ja ruoka-avun tarpeen kasvuna
sekä lapsiperheiden yleistyvänä pahoinvointina. Toimeentulon haasteet koskevat yhä laajemmin
myös niitä työssäkäyviä ja pienyrittäjiä, jotka ovat aiemmin tulleet työllään toimeen.
Orpon hallituksen toimet ovat lisänneet köyhyyttä merkittävästi, eivätkä kaikki vaikutukset vielä
näy vuoteen 2024 asti ulottuvissa tilastoissa. Tilastokeskuksen mukaan 958 000 henkilöä eli 17,3
prosenttia väestöstä oli vuonna 2024 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. 8,9 prosenttia henkilöistä
kuului vuonna 2025 kotitalouksiin, joilla oli vaikeuksia saada tulot riittämään pakollisiin menoihin.
Osuus on kasvanut merkittävästi vuodesta 2023, jolloin se oli 7,5 prosenttia. Pienituloisia henkilöitä
oli vuonna 2024 yhteensä 750 000 – jopa 51 000 enemmän kuin vuonna 2023.
Toimeentulovaikeudet lisääntyivät erityisesti yhden huoltajan lapsiperheissä asuvilla, joista jo 22,8
prosenttia oli toimeentulovaikeuksissa.
Yhä useampi lapsi kasvaa Suomessa köyhyydessä. Pienituloisissa perheissä asuvien lasten määrä
kasvaa leikkauksien myötä arviolta 31 000:lla lapsella. Lapsiperheköyhyys näkyy esimerkiksi
keskimääräistä heikompana osallisuutena, oppimistuloksina ja pahimmillaan ravinnon puutteena.
Pienituloisten perheiden lapsista 19 prosenttia kokee, ettei saa riittävästi ruokaa kotona. Suomessa
vahvistuu myös ilmiö, jonka tutkijat ovat nimenneet ruokaturvattomuudeksi eli esimerkiksi
tilanteet, joissa vanhempi jättää syömättä, jotta lapsi saisi ruokaa. Lapsiperheköyhyyden kasvaessa
myös ylisukupolvinen syrjäytyminen uhkaa lisääntyä, mikä voi heikentää pitkäaikaisesti
yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.
Köyhyyskriisiä ovat syventäneet erityisesti hallituksen vuosina 2024–2025 tekemät leikkaukset
työttömyysturvaan, yleiseen asumistukeen, toimeentulotukeen ja muuhun sosiaaliturvaan. Sosten
tuoreen arvion mukaan pienituloisten määrä tulee lisääntymään tulevina vuosina edelleen arviolta
26 000 henkilöllä, mikäli korjaavia toimia ei tehdä.
Työttömyys on noussut Suomessa 2000-luvun ennätystasolle ja myös EU-maiden korkeimmalle
tasolle eli 10,5 prosenttiin. Hallituksen työllisyyspolitiikka on epäonnistunut katastrofaalisesti.
Esimerkiksi työttömyysturvan, yleisen asumistuen ja toimeentulotuen suojaosien poistaminen on
heikentänyt kannusteita osa-aikaisen tai lyhytkestoisen työn vastaanottamiseen. Hallituksen toimet
voimakkaasti kasvaneen nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden alentamiseksi ovat olleet
riittämättömiä. Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan seitsemän kymmenestä nuoresta oli kokenut
paineita työn saamisesta.
Asunnottomuus on kasvanut vuosina 2024–2025 yli 10 vuoden laskun jälkeen.
Sosiaaliturvaleikkaukset, kasvanut työttömyys sekä elinkustannusten nousu vaikeuttavat
asumismenoista selviytymistä. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon alasajo pahentaa tilannetta
entisestään ja pitkittää myös rakennusalan ahdinkoa. Etenkin yleisen asumistuen leikkauksien
myötä asunnottomuusriskissä on uutena kohderyhmänä yhä enemmän myös työssäkäyviä ihmisiä.
Myös ylivelkaantuminen kasvaa Suomessa nopeasti. Ulosottovelallisten yhteismäärä ylitti vuonna
2025 ensimmäisen kerran 600 000:n velallisen rajan ja kasvua edellisvuodesta oli 3,7 prosenttia.
Hallitus on lisännyt sairastamisen kuluja korottamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden
asiakasmaksuja sekä lääkekustannuksia. Ihmisten vaikeaa tilannetta syventävät myös leikkaukset
palveluista ja järjestöiltä, jotka tarjoavat tukea syrjäytymisvaarassa oleville ja vahvistavat
osallisuutta yhteiskunnassa.
Orpon hallitus on pyrkinyt systemaattisesti heikentämään työntekijöiden asemaa, minkä johdosta
työelämän epävarmuus ja työssäkäyvien köyhyys uhkaavat lisääntyä. Esimerkiksi esitys
perusteettomien määräaikaisten työsopimuksien sallimisesta voi vaikutusarvioiden perusteella
pienentää työtulojen osuutta kansantuotteesta, kun palkansaajien neuvotteluasema työsuhteen
ehdoista heikkenee. Esitetty muutos uhkaa heikentää erityisesti naisten asemaa, kuten monet
muutkin hallituksen työelämätoimista. Naisten lisäksi työelämäheikennykset kohdistuvat erityisesti
niin sanottuihin duunarialoihin, joilla mm. paikallisen sopimisen laajentaminen ilman
työntekijöiden oikeuksien vahvistamista uhkaa heikentää palkkoja.
Köyhyys on lisääntynyt Suomessa 2020-luvulla osin myös ulkoisista tekijöistä, kuten pandemiasta,
Ukrainan sodasta ja energiakriisistä johtuen. Tällä hetkellä myös Trumpin aggressiivinen
ulkopolitiikka uhkaa nostaa suomalaisten elinkustannuksia.
Elinkustannuksien nousu osuu erityisen rajusti niihin pienituloisiin, joihin myös hallituksen
leikkaukset ovat kohdistuneet kohtuuttomalla painolla. Tässä tilanteessa hallituksen on varauduttava
tukemaan erityisesti pienituloisia suomalaisia, ja tarkasteltava uudestaan talouspolitiikkansa
linjaa. Energiakriisi on nostanut kotitalouksien elinkustannuksia merkittävästi ja vaikeuttanut
erityisesti pienituloisten tilannetta. Tämä korostaa tarvetta vahvistaa energiajärjestelmän kestävyyttä
ja vähentää hintavaihteluille altistavaa riippuvuutta fossiilisesta energiasta.
Heikon ilmastopolitiikan lisäksi myös hallituksen veropolitiikka on ollut epäonnistunutta ja
epäoikeudenmukaista. Suurimmat veronalennukset on kohdistettu suurituloisille samalla kun
monien tavallisten työntekijöiden verotus on jopa kiristynyt kuluvana vuonna. Ensi vuonna hallitus
on käyttämässä yli 800 miljoonaa euroa tehottomaan yhteisöveronalennukseen.
Eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvu Suomessa heikentää luottamusta, yhtenäisyyttä ja
kokonaisturvallisuutta. Siksi kaikki suomalaiset tulisi pitää mukana hintojen ja elinkustannusten
noustessa. Köyhyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy sekä koulutukseen panostaminen ovat myös
järkevää talouspolitiikkaa, mikä edistää työllisyyttä ja auttaa sosiaali- ja terveysmenojen
kustannuksien hillinnässä.
Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen
ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Millaisia päätöksiä hallitus aikoo tulevassa kehysriihessään tehdä koskien pienituloisia, onko
hallitus valmis tarkastelemaan uudelleen esimerkiksi tekemiään asumistuen ja
työttömyysturvan suojaosien poistoa?
Onko hallitus sitoutunut Suomen kansalliseen tavoitteeseen vähentää köyhyys- tai
syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden määrää vuoteen 2030 mennessä 100 000:lla, joista
vähintään kolmasosan tulisi olla lapsia, ja arvioiko se säännöllisesti tavoitteen toteumaa sekä
tarvittavia keinoja sen saavuttamiseksi?
Miten hallitus arvioi osa-aikatyön kannustimien heikentämisen vaikuttaneen suomalaisten
pienituloisten arkeen, kun heikennys yhdistyy hallituksen epäonnistuneeseen
työllisyyspolitiikkaan?
Onko hallitus tehnyt kokonaisarviota toimeentulotukeen tekemiensä ja sosiaalipalveluihin
suunnittelemiensa leikkausten vaikutuksista pienituloisiin henkilöihin ja perheisiin
huomioiden sekä etuudet että palvelut?
Onko hallitus edelleen sitoutunut pitkäaikaisasunnottomuuden poistoon vuoteen 2027
mennessä ja tuleeko se tekemään uusia toimenpiteitä asunnottomuuden vähentämiseksi?
Millaisia toimia hallitus valmis tekemään ylivelkaantumisen vähentämiseksi ja
ylivelkaantuneiden aseman helpottamiseksi?
Miten hallitus aikoo varmistaa, ettei se enää anna rakennusalan kriisin jatkua ja sitä kautta
anna työttömyyden ja taantuman syventyä?
Millaisin toimin nuorisosetelin lisäksi hallitus aikoo vahvistaa nuorten
työllistymismahdollisuuksia?
Onko hallitus valmis perumaan julkista taloutta noin 830 miljoonalla eurolla heikentävän
yhteisöveron alennuksen ja käyttämään osan summasta tavallisten suomalaisten toimeentulon
ja työllisyyden tukemiseen sekä toisaalta valtion velkaantumisen vähentämiseen?
Miten hallitus huomioi yksinhuoltajaperheiden erityisen korkean köyhyysriskin
päätöksenteossaan?
Miten hallitus varmistaa, että jokaisella lapsella on riittävät edellytykset ravintoon,
harrastuksiin ja koulunkäyntiin perheen tulotasosta riippumatta?
Miten hallitus arvioi sen perusteettomia määräaikaisuuksia lisäävän lakiesityksen sekä
yleisesti hallituksen sosiaali- ja työllisyyspolitiikan vaikuttavan naisten asemaan
työmarkkinoilla ja toimeentuloon?
Helsingissä 8.4.2026
Aino-Kaisa Pekonen [Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä]