Lohikoski esitteli useita konkreettisia ehdotuksia kulttuuri- ja taidekentän auttamiseksi ja taiteilijoiden toimeentulon parantamiseksi.
– Vasemmistoliitto haluaa nostaa taiteen ja kulttuurin osuuden prosenttiin valtion budjetista, nostaa apurahojen tasoa ja sisällyttää apurahat työssäoloehtoon, kehittää yhdistelmävakuutusta ja elämisen perusedellytykset kattavaa perustuloa, taata riittävän rahoituksen moninaisille toimijoille, jakaa taiteen perusopetukseen tasa-arvorahaa ja varmistaa, että jokaisessa kunnassa on kulttuurikasvatussuunnitelma.
Kaikilla lapsilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä taiteen pariin.
Erityisenä ryhmänä Lohikoski nosti esiin lapset ja nuoret. Vasemmistoliitto haluaa, että kaikilla lapsilla olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä taiteen pariin, asuinpaikasta tai perheen tulotasosta riippumatta.
– Kulttuurin riittävä valtionrahoitus on tärkeää. Pelkästään markkinoilla toimivat lasten kulttuuripalvelut, joissa vanhemmat ovat maksajina, eivät edistä tasa-arvoa tai alueellista saavutettavuutta.
Sen lisäksi, että luovalla työllä on suuri merkitys kansantaloudessa, vasemmistoliitto haluaa painottaa vahvasti myös taiteen ja kulttuurin itseisarvoa ja autonomiaa.
– Taiteen kuuluu olla välillä myös epämukavaa ja vaikeaakin, jotta se voi ravistella, kyseenalaistaa ja kehittyä. Taide on myös olennaista yhteiskuntakritiikille ja toimivalle demokratialle.
Kansanedustaja Pia Lohikosken pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro kokonaisuudessaan:
Arvoisa puhemies,
Hallituksen kulttuuripoliittisessa selonteossa ja tämän hetken kulttuuripolitiikassa on iso riitasointu.
Miten voimme taata kestävän ja pitkäjänteisen kulttuuripolitiikan, jos samalla leikkaukset halvaannuttavat kulttuuri- ja taidekentän toimintamahdollisuuksia?
Joudumme nyt kysymään: onko meillä kohta teattereita ympäri maata?
Tai miksi verottaja saa hallituksen politiikan vuoksi kirjasta enemmän kuin kirjailija itse?
Emme voi tähdätä kulttuuripolitiikassa vain 2040-luvulle, vaan päätöksiä on tehtävä nyt.
Valtionrahoitus on tärkeää, jotta kulttuurin ja taiteen alueelliset erityispiirteet säilyvät.
Vasemmistoliitto haluaa nostaa taiteen ja kulttuurin osuuden prosenttiin valtion budjetista.
Arvoisa puhemies,
Kulttuurin moniottelija Claes Andersson sanoi, että kulttuuri ja taide ovat tulevaisuuden trendi ja melodia.
Niillä onkin valtava potentiaali maailmassa, jossa meidän olisi nojattava yhä enemmän kestävään kuluttamiseen.
Kestävän tulevaisuuden vuoksi meidän on myös huolehdittava taiteilijoiden toimeentulosta ja sosiaaliturvasta, joka on monesti repaleinen ja epävarma.
Leikkaukset sosiaaliturvaan ovat myös kulttuuripoliittinen kysymys.
Apurahojen tasoa on nostettava ja niiden on kartutettava työssäoloehtoa.
Yhdistelmävakuutus olisi askel oikeaan suuntaan, vaikkei se ratkaise kaikkia luovien alojen toimeentuloon liittyviä väliinputoamisia.
Niihin voitaisiin puuttua elämisen perusedellytykset kattavalla perustulolla.
Mutta sekään ei voi korvata apurahajärjestelmää.
Molempia on kehitettävä.
Vasemmistoliiton mielestä on tärkeä sitoutua reilun taiteen periaatteisiin, joissa taiteilijalle maksetaan työstä aina oikeudenmukaisesti.
Arvoisa puhemies,
Haluan nostaa esiin lapset ja nuoret, koska lastenkulttuuri ja sen tekijät tarvitsevat enemmän arvostusta ja jokaisen lapsen pitäisi päästä taiteen pariin.
Tämänkin takia kulttuurin riittävä valtionrahoitus on tärkeää. Pelkästään markkinoilla toimivat lasten kulttuuripalvelut – joissa vanhemmat ovat maksajina – eivät edistä tasa-arvoa tai alueellista saavutettavuutta.
Vasemmistoliitto on ehdottanut taiteen perusopetukseen tasa-arvorahaa, joka mahdollistaisi tavoitteellisen taiteen harrastamisen nykyistä useammille perheille.
Vaikka hallitus muuta väittää, se leikkaa myös lasten ja nuorten mahdollisuudesta osallistua kulttuuripalveluihin, ja eniten tässäkin kärsivät jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevat lapset.
Myös lisäämällä köyhyyttä hallitus heikentää mahdollisuuksia osallistua kulttuuriin niin kokijoina kuin tekijöinäkin.
Arvoisa puhemies,
Suomalaisten suuret kertomukset ovat kirjojen kansien välissä, teattereiden, bändien ja orkestereiden lavoilla, elokuvateattereissa, kuvataiteessa, muotoilussa, vaatesuunnittelussa ja arkkitehtuurissa.
Kulttuuri ja taide osoittavat myös, kuinka suomalaisuus on aina ollut moninaista ja ristiriitaistakin.
Taiteen kuuluu olla välillä myös epämukavaa ja vaikeaakin, jotta se voi ravistella, kyseenalaistaa ja kehittyä. Riittävä rahoitus tarvitaan myös sellaisille taiteen aloille, joilla ei ole vakiintunutta asemaa.
Taide on myös olennaista yhteiskuntakritiikille ja toimivalle demokratialle.
Vaikka luovalla työllä on suuri merkitys kansantaloudessa, vasemmistoliitto haluaa painottaa vahvasti myös taiteen ja kulttuurin itseisarvoa ja autonomiaa.
“Taide on vapauden valtakunta”, kuten kirjailija Sirpa Kähkönen totesi kulttuurialan Sakset Seis -miekkarissa joulukuussa.
Arvoisa puhemies,
Lopuksi haluan kysyä hallitukselta näiden kulttuurileikkausten keskellä:
Kuka suomalaista taidetta ja kulttuuria puolustaa,
jos me emme tee sitä itse?