Kansallisarkisto on ilmoittanut merkittävistä muutoksista. Se on ilmoittanut sulkevansa Jyväskylän toimipisteensä vuoden 2026 lopussa ja Hämeenlinnan toimipisteensä kesällä 2027. Lisäksi Oulun ja Joensuun toimipisteet on suunniteltu lakkautettaviksi vuonna 2030. Päätöksiä on perusteltu taloudellisilla syillä sekä siirtymisellä digitaalisiin palveluihin.
– Kansallisarkisto on keskeinen osa suomalaisen historiantutkimuksen infrastruktuuria. Näin laajat supistukset ovat aiheuttaneet tutkimuskentällä laajaa huolta. Ne vaikuttavat suoraan tutkimuksen ja opetuksen laatuun, saavutettavuuteen ja alueelliseen yhdenvertaisuuteen, Lohikoski sanoo.
Vaikuttaa siltä, ettei päätöksessä olla kuultu tutkijoita lainkaan.
Muun muassa Suomen Historiallinen Seura on varoittanut muutosten vaikutuksista tutkimuksen edellytyksiin ja koulutukseen. Sen mukaan digitaalisten aineistojen toimitusprosessit voivat olla hitaita suhteessa tutkimuksen ja opintojen tiukkoihin aikatauluihin.
– Vaikuttaa siltä, ettei päätöksessä olla kuultu tutkijoita lainkaan. He ovat painottaneet, että digitaalisten aineistojen lisääminen on hyvä tapa lisätä saavutettavuutta, mutta se ei voi korvata arkistoissa tehtävää tutkimustyötä. Tässä ollaan viemässä lisäksi työyhteisö jalkojen alta, Lohikoski sanoo.
Lohikoski vaatii, että tutkijoiden työskentely arkistoaineistojen parissa turvataan ja opiskelijoiden yhdenvertaiset mahdollisuudet arkistojen käyttöön varmistetaan koko maassa.
– On tärkeää, että näin merkittävässä muutoksessa kuullaan aidosti tutkimusyhteisöä ja arvioidaan päätösten vaikutukset huolellisesti. Suomalaisen historiantutkimuksen edellytysten turvaamisen tulisi olla yhteinen tavoite yli puoluerajojen, Lohikoski sanoo.
Kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:
Eduskunnan puhemiehelle
Kansallisarkisto on ilmoittanut merkittävistä muutoksista toimipaikkaverkostoonsa, mikä tarkoittaisi useiden toimipisteiden sulkemista eri puolilla Suomea. Muutoksia on perusteltu taloudellisilla syillä ja siirtymisellä digitaalisiin palveluihin. Kansallisarkisto on ilmoittanut sulkevansa Jyväskylän toimipisteen vuoden 2026 lopussa ja Hämeenlinnan toimipisteen kesällä 2027. Lisäksi Oulun ja Joensuun toimipisteet on suunniteltu lakkautettaviksi vuonna 2030.
Useat tutkijatahot, kuten Suomen Historiallinen Seura, ovat tuoneet esiin huolen siitä, että suunnitellut ratkaisut voivat heikentää tutkimuksen edellytyksiä, kaventaa aineistojen saavutettavuutta sekä lisätä alueellista eriarvoisuutta korkeakoulutuksessa.
Historiantutkimus perustuu usein fyysisten arkistoaineistojen laajaan ja kontekstuaaliseen käyttöön, eikä kaikkia aineistoja ole digitoitu tai mahdollista käyttää tarkoituksenmukaisesti etänä. Digitaalinen toimittamisen malli on hidas eikä vastaa historian ja arkistoalan tutkimuksen ja opetuksen tarpeita. Vaikka digitointi voi parantaa saavutettavuutta tietyiltä osin, se ei korvaa fyysisten aineistojen käyttöä eikä vastaa kaikilta osin tutkimuksen tarpeisiin.
Toimipaikkaverkoston supistaminen voi vaikuttaa sekä tutkijoiden työskentelyedellytyksiin että opiskelijoiden mahdollisuuksiin saada käytännön kokemusta arkistoaineistojen hyödyntämisestä eri puolilla maata.
Kansallisiin arkistoaineistoihin perustuvat opinnäytetyöt ja tutkimukset, niiden aikataulutus tai rahoitus voivat viivästyä ja vaikeutua huomattavasti. Historian opiskelijat etenkin Oulussa, Joensuussa ja Jyväskylässä joutuvat huonompaan asemaan. Kuten Suomen Historiallinen Seura toteaa, kysymys on laajasti koulutus- ja tiedepolitiikasta sekä alueellisesta tasa-arvosta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän / esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus varmistaa, että historiantutkijoita ja muuta asiantuntijakenttää kuullaan asian jatkovalmistelussa riittävällä ja vaikuttavalla tavalla,
millä konkreettisilla toimilla turvataan tutkijoiden mahdollisuudet työskennellä arkistoaineistojen parissa tilanteessa, jossa fyysisiä palvelupisteitä vähennetään merkittävästi,
miten ratkaistaan tieteellisen historiallisen tutkimuksen tasoa ja historiantutkijoiden osaamista rapauttava vaara, että arkistoaineistojen saatavuuden supistuminen alkaa ohjata opinnäytetöitä ja väitöskirjoja sellaiseen tutkimukseen, johon tarvittavat aineistot ovat helpoimmin saatavilla, ja
miten varmistetaan, että historian ja arkistoalan opiskelijoilla säilyvät yhdenvertaiset mahdollisuudet opintoihin ja aineistojen käyttöön eri yliopistoissa eri puolilla Suomea?