– Lasten määrän vähenemisestä ”säästyvät” rahat on ehdottomasti pidettävä koulutustoimialan sisällä. Niillä on parannettava opetuksen laatua ja turvattava kouluverkon säilyminen saavutettavana myös siellä, missä etäisyydet ovat pitkiä. Samoin koulujen ryhmäkoot on pystyttävä pitämään kohtuullisina myös kasvukeskuksissa. Asuinpaikka tai maantiede ei saa määrittää lapsen oikeutta oppia, Lohikoski sanoo.
Lohikoski muistuttaa, että oikeistohallituksen säästötoimet ovat johtaneet muun muassa opettajien irtisanomisiin, lähikoulujen sulkemiseen sekä opiskelijoiden ja perheiden toimeentulon kiristyksiin. Nyt hallitus on avaamassa oven koulutuksen kaupallistamiselle.
Ammatillisen koulutuksen leikkaukset on peruttava, ja jokaiselle oppivelvolliselle on varmistettava täydet koulupäivät sekä riittävä lähiopetus.
– Oikeisto haluaa yhteiskunnan, jossa tausta ja lompakon paksuus määrittävät ihmisen tulevaisuuden. Mutta onko tämä maa silloin enää Suomi?
Lohikosken mukaan myös toista astetta on uudistettava 2030-luvulle. Toisen asteen koulutus on kriittinen piste. Se vaikuttaa myös koulutustason nostamisen edellytyksiin korkea-asteella.
– Ammatillisen koulutuksen leikkaukset on peruttava, ja jokaiselle oppivelvolliselle on varmistettava täydet koulupäivät sekä riittävä lähiopetus. Seuraavan hallituksen on tehtävä selvitys toisen asteen yhtenäisestä koulutuksesta, jossa yleissivistys ja demokratiataidot kuuluvat koko ikäluokalle. Samalla on käynnistettävä pilotteja, joissa lukioita ja ammatillista koulutusta yhtenäistetään, erityisesti alueilla, joita väestökato koettelee, Lohikoski sanoo.
Lohikosken mukaan Suomi on jatkossakin pidettävä maana, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus laadukkaaseen koulutukseen kotiseutunsa lähellä. Se ei onnistu leikkauslinjalla jatkamalla.
—–
Pia Lohikosken puhe vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 26.8.2026:
Hyvät toverit
Suomalaisille on yritetty myydä kuvaa, että koulutus on erityissuojelussa.
Mutta kun katsomme tämän hallituskauden tekoja, koulutuksesta on leikattu joka ikinen vuosi.
Kaikki muistavat aikuiskoulutustuen lyhytnäköisen lakkauttamisen samaan aikaan, kun työttömyys lähti kasvuun ja moni olisi tarvinnut mahdollisuutta kouluttautua uudelle alalle.
Monet ovat nähneet myös omin silmin, mitä ammatillisen koulutuksen massiiviset leikkaukset ovat tarkoittaneet nuorten arjessa.
Itse näin läheltä lapseni amiksessa opettajien irtisanomisia, lakkautettuja opintolinjoja, toimipisteiden muuttoja ja olemattomaksi leikattua lähiopetusta.
Opiskelijat on myös ajettu ahtaalle siirtämällä heidät yleisestä asumistuesta takaisin huomattavasti pienemmälle opintotuen asumislisälle samalla, kun opintotuen indeksit jäädytettiin.
Hyvät ystävät,
Tämä kylmä linja jatkuu ensi vuoden budjetissa. Kuntien valtionosuuksista leikataan jälleen.
Koska kunnat käyttävät budjetistaan suurimman osan varhaiskasvatukseen ja peruskouluihin, tämä isku osuu suoraan lapsiin.
Se tarkoittaa luokkakokojen kasvua, sijaisista säästämistä ja lähikoulujen sulkemista.
Jokainen euro, joka tänään säästetään luokanopettajasta tai erityisopetuksesta, maksetaan huomenna moninkertaisesti nuorten syrjäytymiskierteinä.
Korkeakouluilta puolestaan pyyhkäistään raju siivu budjeteista rahoituksen leikkausten ja indeksijäädytysten vuoksi.
Ja mitä tekee oikeistohallitus, kun se on ensin näivettänyt leikkauksilla yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusta?
Se avaa oven koulutuksen kaupallistamiselle tekemällä avoimeen korkeakouluun maksullisen ohituskaistan aina tutkintoon asti. Tämä on puhdasta oikeistoideologiaa, jolla sivistys muutetaan perusoikeudesta maksukykyisten etuoikeudeksi.
Samaan aikaan vapaan sivistystyön leikkaukset ja maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksen rahoituksen lakkauttaminen katkaisevat tuhansien ihmisten kotoutumispolut.
Oikeisto haluaa yhteiskunnan, jossa tausta ja lompakon paksuus määrittävät ihmisen tulevaisuuden. Mutta onko tämä maa silloin enää Suomi?
Koulutuksesta leikkaaminen on nuorten tulevaisuuden ryöstämistä ja kylmää luokkapolitiikkaa. Se luo osaamisvelkaa, joka murentaa Suomen talouden ja tulevaisuuden.
Hyvät ystävät,
Meidän on katsottava eteenpäin ja kohdattava tosiasia, joka haastaa Suomea ensi hallituskaudella: lasten ja nuorten ikäluokat pienenevät dramaattisesti.
Tämä väestönkehityksen raju muutos iskee kipeimmin harvaan asutuille seuduille, joissa kokonaiset oppilaitokset, kyläkoulut ja alueellinen kouluverkko ovat lakkautusuhan alla.
Jos koulu lakkautetaan, loppuu usein samalla elinvoima, oli kyse sitten kylästä tai kaupunginosasta.
Tämä on risteyskohta, joka on otettava vakavasti niin vaalikeskusteluissa kuin tulevassa hallitusohjelmassakin. Miten koulutus organisoidaan pienenevien ikäluokkien Suomessa?
Vasemmiston linja on selvä: lasten määrän vähenemisestä ”säästyvät” rahat on ehdottomasti pidettävä koulutustoimialan sisällä.
Niillä on parannettava opetuksen laatua ja turvattava kouluverkon säilyminen kohtuullisena ja saavutettavana myös siellä, missä etäisyydet ovat pitkiä. Asuinpaikka tai maantiede ei saa määrittää lapsen oikeutta oppia.
Toverit,
Koulutus periytyy Suomessa yhä vahvemmin. Toisen asteen koulutus on kriittinen piste, jolla on vaikutusta myös suomalaisten koulutustason nostamisen edellytyksiin korkea-asteella.
Siksi ammatillisen koulutuksen leikkaukset on peruttava, ja jokaiselle oppivelvolliselle on varmistettava täydet koulupäivät sekä riittävä lähiopetus.
Siksi meidän on alettava myös uudistaa toista astetta 2030-luvulle.
On välttämätöntä, että seuraava hallitus tekee selvityksen toisen asteen yhtenäisestä koulutuksesta, jossa yleissivistys ja demokratiataidot kuuluvat koko ikäluokalle.
Samalla on käynnistettävä pilotteja, joissa lukioita ja ammatillista koulutusta yhtenäistetään, erityisesti alueilla, joita väestökato koettelee.
Pidetään huolta siitä, että Suomi on jatkossakin maa, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus laadukkaaseen koulutukseen kotiseutunsa lähellä.
Sivistys kuuluu kaikille.