– Moninaisen taiteen ja kulttuurin tulee olla kaikkien saatavilla. Kulttuuripolitiikan tavoitteena on oltava, että perhetausta tai kulttuurinen pääoma eivät sanele pääsyä taiteen toimijaksi tai kokijaksi, Lohikoski sanoo.
Lohikosken mukaan taide- ja kulttuuripalvelut eivät käytännössä ole kaikkien saavutettavissa nykypäivän Suomessa. Saavutettavuuteen vaikuttavat lukuisat tekijät, kuten sijainti, sosioekonominen asema, toimintakyky, kieli ja kulttuuritausta.
Lohikoski parantaisi niin taiteilijoiden toimeentuloa kuin lasten ja nuorten oikeutta taiteeseen ja kulttuuriin sekä harrastamiseen. Hän ehdottaa esimerkiksi taiteen perusopetukseen tasa-arvorahaa. Oikeistohallituksen leikkaukset kuitenkin vain vaikeuttavat tilannetta.
– Kulttuuripoliittinen selonteko on suuressa ristiriidassa hallituksen politiikan kanssa, sillä hallitus leikkaa isolla kädellä taiteesta ja kulttuurista. Lisäksi köyhyyden lisääminen ja sosiaaliturvaleikkaukset iskevät suoraan sekä taiteen ja kulttuurin tekemiseen että mahdollisuuksiin päästä kokemaan taidetta ja kulttuuria, Lohikoski sanoo.
”Julkinen tuki on olennaista taiteen ja kulttuurin vapaudelle.”
Lohikoski ehdottaa kulttuurin rahoituksen nostoa prosenttiin valtion budjetista. Prosenttiperiaate on vasemmistoliiton pitkäaikainen tavoite. Hän painottaa, että taiteen vapaus ja kaikkien oikeus kulttuuriin ja taiteeseen ei toteudu pelkästään markkinoiden varassa. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut kilpailukyky-yhteiskunnaksi, mikä näkyy myös kulttuuripolitiikan kaupallistumisena. Kulttuuripoliittisessa selonteossa kulttuuriin ja taiteeseen viitataan usein “luovana taloutena”.
– Julkinen tuki on olennaisessa asemassa taiteen ja kulttuurin itseisarvon ja vapauden tukemisessa ja siinä, että Suomessa on tulevaisuudessakin sisällöllisesti ja laadullisesti rikasta ja elinvoimaista taidetta ja kulttuuria, Lohikoski sanoo.
Pia Lohikosken vastalause sivistysvaliokunnan mietintöön kulttuuripoliittisesta selonteosta 11.6.2025
Vastalause
Vasemmistoliiton mukaan taidetta ja kulttuuria on vaalittava moninaisena ja sen tulee olla kaikkien saatavilla. Kulttuuripolitiikan tavoitteena on oltava, että sosioekonominen tausta tai perheen kulttuurinen pääoma tai sen puuttuminen eivät sanele pääsyä aktiiviseksi taiteen toimijaksi tai kokijaksi.
Taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden toteutumiseen vaikuttavat tämän hetken Suomessa lukuisat niin alueelliseen sijaintiin, sosioekonomiseen asemaan, toimintakykyyn kuin kieleen ja kulttuuritaustaan liittyvät tekijät. Käytännössä taide- ja kulttuuripalvelut eivät ole kaikkien saavutettavissa.
Vaikka luovan työn merkitys kansantaloudessa tarvitsee enemmän tunnustamista ja tunnistamista, selonteossa on painotettava enemmän taiteen ja kulttuurin autonomiaa ja itseisarvoa sekä käytävä läpi ratkaisuja, jotka takaavat taiteen ja kulttuurin vapauden.
Taiteen ja kulttuurin julkinen tuki on olennaisessa asemassa näiden periaatteiden tukemisessa ja siinä, että Suomessa on tulevaisuudessakin sisällöllisesti ja laadullisesti rikasta ja elinvoimaista taidetta ja kulttuuria.
Sivistysvaliokunnalle annetussa lausunnossa tuodaan esille, kuinka suomalainen yhteiskunta on muuttunut kilpailukyky-yhteiskunnaksi, mikä näkyy myös kulttuuripolitiikan markkinaistumisena. Myös kulttuuripoliittisessa selonteossa näkyy paikoittain, että kulttuuriin ja taiteeseen viitataan paljon “luovana taloutena”. Vasemmistoliitto painottaa sitä, että taiteen vapaus ja kaikkien oikeus kulttuuriin ja taiteeseen ei kuitenkaan välttämättä toteudu pelkästään markkinoiden varassa.
Kulttuuripolitiikan merkitys on nähtävä myös muilla politiikan osa-alueilla nykyistä paremmin, sillä kulttuuri on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä, kasvuvoimainen ja tulevaisuuteen kurkottava talouden sektori. Vaikka kulttuuri on käsitettävä laajasti, selonteon rinnalle tehtävässä toimenpidesuunnitelmassa on kuitenkin tehtävä priorisointeja, nimettävä selkeät vastuutahot ja aikataulutettava konkreettiset taide- ja kulttuuripolitiikan tavoitteet lyhyelle ja pitkälle aikavälille. Vain näin selonteko on aidosti toimeenpantavissa. Tavoitteita on seurattava ja niiden seurannasta on raportoitava eduskunnalle.
Kulttuuripoliittinen selonteko ja sille laadittava toimeenpanosuunnitelma on olennaisessa asemassa kulttuuripolitiikan pitkäjänteisyydelle. On hyvä, että selonteossa tunnustetaan ja tunnistetaan, että julkisen rahoituksen vastuu on turvata jokaiselle kulttuurin saavutettavuus.
Kulttuuripoliittinen selonteko on kuitenkin suuressa ristiriidassa hallituksen politiikan kanssa, sillä hallitus leikkaa isolla kädellä taiteesta ja kulttuurista. Lisäksi köyhyyden lisääminen ja sosiaaliturvaleikkaukset ovat kulttuuripoliittinen kysymys, koska ne iskevät suoraan sekä taiteen ja kulttuurin tekemisen mahdollisuuksiin että mahdollisuuksiin päästä kokemaan taidetta ja kulttuuria.
Kulttuuripoliittiselle selonteolle tehtävän toimenpidesuunnitelman on oltava riittävän konkreettinen ja kunnianhimoinen, jotta suuri ristiriita hallituksen politiikan ja kulttuuripoliittisen selonteon välillä pystytään edes jotenkin ylittämään. Orpo-Purran hallituksen on aloitettava kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpano jo omalla hallituskaudellaan, eikä jätettävä sitä pelkästään tuleville hallituksille.
Taiteen ja kulttuurin rahoitus
Pitkäjänteisen rahoituksen kehittämissuunnitelman on oltava yksi tärkeimmistä osista kulttuuripoliittisen selonteon rinnalle tehtävässä toimenpidesuunnitelmassa. Kulttuurin ja taiteen rahoituksen on mahdollistettava myös rohkeat kokeilut, jotta taide ja kulttuuri kehittyvät, elävät ajassa ja mahdollistavat kriittisen ajattelun.
Vasemmistoliiton mukaan taiteen ja kulttuurin rahoituksen osuus on saatava prosenttiin valtion budjetista seuraavan hallituskauden aikana. Taiteen ja kulttuurin rahoituksen monipuolistaminen ei saa tarkoittaa valtion rahoituksesta leikkaamista.
Hallituksen kulttuurileikkausten vuoksi kulttuurin osuus valtion menoista kuitenkin laskee lähivuosina. Tänä vuonna opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen ja kulttuurin budjettiluvun 29.80 rahoitus on 535 miljoonaa euroa eli noin 0,6 prosenttia valtion talousarviomenoista. Osuus on hallituksen leikkausten vuoksi laskenut, sillä vuonna 2024 taiteen ja kulttuurin budjettiluvun osuus oli noin 0,7 prosenttia valtion talousarviomenoista. Nämä ovat suhteessa isoja leikkauksia taiteen ja kulttuurin pienessä rahoitusosuudessa, ja niillä on kauaskantoisia vaikutuksia taiteen ja kulttuurin kokonaisuudessa. Jos tätä suuntaa ei saada käännettyä jo tällä hallituskaudella, kulttuuripoliittisen selonteon hyviä kirjauksia ei voida toteuttaa.
Moni valtionosuuksia saava toimija, kuten teatterit ja orkesterit työllistävät paitsi omia vakituisia työntekijöitään myös suuren joukon kulttuurialan freelancereita ja pieniä yrityksiä. Kun valtionosuuksista leikataan, ensimmäisenä heikentyykin freelancereiden työllisyys. Valtion rahoituksen vahvistaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että vapaan kentän tukia voidaan lisätä.
Valtion lisäksi kunnilla on merkittävä rooli kulttuuripalvelujen rahoittajana ja järjestäjänä osana kansalaisten peruspalveluja. Kunnilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet paikata vähenevää valtionrahoitusta. Kuntaliiton vuoden 2024 lopussa tekemän suurimpien kaupunkien talousjohtajilta keräämän tiedon mukaan vain muutama kaupunki kompensoi kulttuurin vähenevää valtionrahoitusta. Lisäksi hallitus leikkaa myös kuntien valtionosuuksista, mikä heikentää osaltaan myös kuntien kulttuuripalvelujen rahoitusta.
Myös hallituksen veropolitiikka vie väärään suuntaan taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta. Hallitus nosti kirjojen, taide-esineiden sekä taide- ja kulttuuritapahtumien arvonlisäveroa, mikä uhkaa nostaa hintoja. Taide- ja kulttuuripalveluiden hinta muodostaa monelle osallistumisen esteen erilaisiin tapahtumiin ja kulttuuripalveluihin. Aktiivinen kulttuuriin osallistuminen tai osallistumattomuus myös periytyy sukupolvelta toiselle, ja tätä kehitystä hallitus kiihdyttää.
Taiteen ja kulttuurin tekijät
Taidetta ja kulttuuria ei ole ilman tekijöitä. Taiteen tekijöiden toimeentuloedellytysten kehittäminen ja ylläpito ovat yksi tärkeimmistä edellytyksistä kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteiden ylläpidolle.
Varsinkin esittävä taide toipuu edelleen koronapandemiasta ja tarvitsee edelleen pitkäjänteistä tukea ja muuta koronan jälkihoitoa ja rahoituksen ennakoitavuutta, eikä lyhytnäköisiä ja rajuja leikkauksia. Koko kulttuuri- ja taidealalla koetaan koko ajan suurta epävarmuutta tulevasta.
Kulttuuriala on merkittävä työllistäjä ja hallituksen leikkaukset lisäävät kulttuurialan työttömyyttä. Kulttuuri- ja taidekenttä on myös merkittävä elinvoimatekijä, jonka vaikutukset myös muiden alojen, kuten matkailu-, kuljetus- ja ravintola-alan työllisyyteen ja toimintamahdollisuuksiin on merkittävä.
Kulttuurilla on merkittävä osansa myös harrastustoimintana vauvasta vaariin. Myös harrastustoiminnan toteuttamiseen tarvitaan kuitenkin kulttuurin ammattilaisia. Hallitus on jo heikentänyt kulttuurin harrastusmahdollisuuksia sekä työllisyyttä vapaan sivistystyön leikkauksillaan.
Kulttuurin ja taiteen rahoituksen epävarmuuden kasvattaminen on iso kysymys kulttuurin ja taiteen tulevaisuuden kannalta. Sivistysvaliokunnalle annetun lausunnon mukaan yhä useampi taiteilija vaihtaa ammattia tai harkitsee sitä. Parhaillaan tekeillä olevan barometriraportin mukaan lähes puolet (45 %) kaikista kyselyyn vastanneista taiteilijoista oli harkinnut ammatinvaihtoa viimeisen vuoden aikana, alle 35-vuotiaista taiteilijoista peräti 55 prosenttia. Tämä kehityssuunta uhkaa kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteiden saavuttamista.
Taiteilijat eivät välttämättä saa asianmukaisia korvauksia tekemästään työstä, vaan päinvastoin joutuvat jopa itse rahoittamaan omaa taiteellista työskentelyään. Vasemmistoliiton mukaan kulttuuripoliittisen selonteon toimenpidesuunnitelmaan on saatava mukaan Reilun taiteen periaatteet, jotka takaavat taiteilijoille reilut palkkiokäytännöt.
Vain harva taiteilija elää pelkästään taiteellisella työllä. Muuta työtä tehdään pääsääntöisesti siksi, että taiteellisesta työstä saatava tulo ei riitä elämiseen. Yhdellä ihmisellä tuloja voi tulla esimerkiksi lyhytaikaisista työsuhteista, työkorvauksista, myynti- ja lipputuloista, tekijänoikeuskorvauksista ja palkkiosta. Sosiaaliturvajärjestelmämme tunnistaa tämän huonosti ja väliinputoaminen on luovilla aloilla yleistä. Yhdistelmävakuutuksen valmistelu on kannatettava ja tärkeä asia luoville aloille, joissa monesti työllistytään sekä palkansaajana että yrittäjänä. Yhdistelmävakuutukselle on varmistettava riittävä rahoitus, jotta vakuutuksesta ei tule ottajalleen liian kallis ja näin epärealistinen vaihtoehto.
TE-palveluissa ja muiden viranomaisten toiminnassa tarvitaan lisää koulutusta taiteilijoiden työn luonteesta. Sivutoimisen yrittäjän käsitteen tulkintaa on syytä selventää työttömyysviranomaisten tulkintaohjeissa ja on varmistuttava siitä, että työskennellessään yhtäaikaisesti sekä palkansaajana ja yrittäjänä, ei samalla menetä oikeuttaan etuuteen. Päätösten on perustuttava mahdollisimman tarkkaan tietoon henkilön todellisesta työllistymisestä. Vasemmistoliitto on ehdottanut, että yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen sivutoimisuuden arvioinnissa luotettaisiin hakijan omaan ilmoitukseen. Se, että ihminen tippuu kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle, on isompi ongelma kuin mahdolliset väärinkäytökset.
Yhdistelmävakuutus ei kuitenkaan ratkaise kaikkia luovien alojen sosiaaliturvaan liittyviä ongelmia, vaan edelleen on vaarana, että osa ihmisistä jää yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle. Vasemmistoliiton tavoitteena on perustulo, jonka yhtenä päätavoitteena on saada nykyjärjestelmän väliinputoajat turvaverkkojen piiriin. Elämisen perusedellytykset kattavan perustulon käyttöönottamisen kautta ratkaistaisiin taiteilijan perustoimeentuloon liittyviä haasteita. Perustulo ei kuitenkaan korvaisi apurahajärjestelmää. Taiteilijoiden toimeentulon vahvistaminen ja epävarmuuden vähentäminen edellyttää molempien kehittämistä.
Myös apurahajärjestelmän uudistaminen on kirjattava kulttuuripoliittisen selonteon toimenpidesuunnitelmaan, koska apurahat mahdollistavat keskittymisen taiteelliseen työhön ja ammattitaidon kehittämiseen sekä taiteen monimuotoisuuden ja vapaan ilmaisun. Apurahalla työskentelevillä taiteilijoilla apurahan taso ei kuitenkaan tällä hetkellä välttämättä riitä elämiseen ja taiteellisen työn kuluihin. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat apurahojen tason korotus, elintasoindeksiin sitominen ja apurahavuosien määrän kasvattaminen. Lisäksi taiteilijaeläkkeiden määrää on kasvatettava.
Kuvataiteilijoiden kannalta näyttelypalkkiojärjestelmän kehittäminen ja laajentaminen on tärkeää, ja tällä on osoitettava riittävä rahoitus. Kulttuuripoliittisen selonteon toimenpidesuunnitelmassa on varmistettava, että näyttelypalkkiomallin rahoitus vakiinnutetaan pysyväksi osaksi valtion budjettia.
Vasemmistoliiton mukaan itsensä työllistäjien neuvotteluasemaa on vahvistettava mahdollistamalla kollektiivinen sopiminen Euroopan komission suuntaviivojen mukaisesti.
Hallitus nosti vuoden 2025 alusta kirjojen arvonlisäveron 10 prosentista 14 prosenttiin, mikä tekee Suomesta kirjojen superverottajan. Valtio saa nyt myydystä kirjasta enemmän kuin sen tekijä, kirjailija itse. Euroopassa kirjan arvonlisäveroprosentti on keskimäärin kuusi, ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa kirjoja ei veroteta lainkaan. EU:n lainsäädäntö on vuodesta 2022 asti mahdollistanut kirjojen arvonlisäveron laskemisen nollaan. Vasemmistoliiton mukaan kirjojen arvonlisävero onkin laskettava nollaan lukemisen ja lukutaidon tukemiseksi sekä taiteilijoiden toimeentulon tukemiseksi. Lisäksi kirjahankintojen mahdollistaminen virikeseteleillä olisi keino tukea kirjallisuutta ja kirjailijoita. Suomi on jäänyt jälkeen myös lainauskorvausmäärärahan tasossa verrattuna muihin Pohjoismaihin.
On hyvä, että kulttuuripoliittisessa selonteossa tunnistetaan, että teoksen hyödyntämisen on tuotava aina korvaus tekijälleen. Tekijöiden oikeuksien turvaaminen on tärkeää tekoälyn aikakaudella. Selonteon toimeenpanosuunnitelmassa on oltava tarkemmat askelmerkit sille, että tekijänoikeudella suojatun sisällön hyödyntämiseen tekoälyn kouluttamisessa tulee olla aina oikeudenhaltijan lupa. Koulutusprosessissa käytettyjen aineistojen tietojen tulee olla avoimesti saatavilla. Tekoälyn kielimallien kehittämiseen käytetyt ja käytettävät tekijänoikeuksien alaiset materiaalit tulee korvata tekijöille taannehtivasti, nyt ja tulevaisuudessa.
Luova ala tarvitsee myös ajantasaista sääntelyä, koska teknologia ja kansainväliset markkinat kehittyvät ja muuttuvat kovaa vauhtia. Erityisesti erilaiset suoratoistopalvelut haastavat sitä, että tekijät saavat oikeudenmukaisen korvauksen työstään ja siitä, mitä heidän työllään kaupallisesti tehdään. Tekijänoikeuksien toteutuminen on varmistettava nykyistä paremmin kaikessa taiteellisessa työssä ja erityisesti uusissa digitaalisissa sovelluksissa.
Hallitus romutti myös yksityisen kopioinnin rahoituksen. Yksityisen kopioinnin hyvitys on tärkeää taiteilijoiden toimeentulolle sekä monien alueellisten kulttuurituotantojen ja -tapahtumien olemassaololle. Kopiointi aiheuttaa merkittäviä tulonmenetyksiä aineettomien sisältöjen tekijöille. Rahoituksen romuttamisen sijasta on aloitettava yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmän uudistaminen, jotta voimme paremmin turvata tekijöille ja luovalle alalle ennakoitavuutta ja jatkuvuutta.
Selonteon toimeenpanosuunnitelmassa on oltava painopisteenä myös suomalaisen kulttuurin ja taiteen kansainvälistymisrakenteiden vahvistaminen, sillä vaikka moni suomalainen taiteilija menestyy kansainvälisesti, kansainvälistyminen on edelleen vahvasti yksilöiden varassa.
Lapset ja nuoret
Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin ja lasten ja nuorten on oltava yksi toimeenpanosuunnitelman painopisteistä. Jos kulttuuripalveluja kehitetään ainoastaan markkinaehtoisesti, se pakottaa toimijat keskittymään maksukykyisimpiin asiakkaisiin. Tämä puolestaan sulkee ulos lapset ja nuoret, joille suunnattu kulttuuriohjelma on perinteisesti ollut muita palveluja edullisempaa.
Hallitus väittää, että lasten ja nuorten kulttuuri on jätetty leikkausten ulkopuolelle, mutta tämä ei pidä paikkaansa, koska leikkaukset (niin kulttuurileikkaukset kuin leikkaukset sosiaaliturvaan) kolahtavat myös lastenkulttuurin tekijöihin. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön vuoden 2025 taiteen ja kulttuurin valtakunnallisten yhteisöjen toiminnan yleisavustusleikkaukset osuvat moniin toimijoihin, jotka ovat merkittäviä lasten ja nuorten kulttuurin edistämisessä.
Moni hallituksen leikkauksista kärsinyt valtionosuuksia saava toimija tekee aikuisille suunnattujen esitysten lisäksi lapsille suunnattuja esityksiä. Lapsiperheköyhyyden kasvattaminen ei myöskään edistä lasten ja nuorten osallisuutta ja kulttuuripalvelujen eriytymiseen puuttumista.
Vasemmistoliitto haluaa puuttua lasten ja nuorten kulttuuripalvelujen eriarvoistumiseen. Kulttuuripoliittisen selonteon toimenpidesuunnitelmassa on osoitettava riittävä rahoitus ja periaatteet taiteen perusopetukseen tasa-arvorahalle, jotta jokaisella lapsella on mahdollisuus tavoitteelliseen taiteen harrastamiseen ja edetä myös taiteen ammattilaiseksi asti. Taiteeen perusopetuksen tasa-arvoraha olisi tarveperustaista koulumaailmasta tutun rahoitusmallin tapaan. Tasa-arvoa pyritään edistämään nyt esimerkiksi sosiaalisin perustein myönnettävin vapaaoppilaspaikoin. Opetushallituksen tietojen mukaan kuitenkaan yli puolella taiteen perusopetuksen järjestäjillä ei ole mahdollisuutta maksuttomaan opiskeluun lainkaan.
Lisäksi on varmistettava, että jokaiseen kuntaan saadaan kulttuurikasvatussuunnitelmat ja kulttuurikasvatussuunnitelmat on saatava velvoittavaksi osaksi valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Vuonna 2024 noin 80 prosentissa Suomen kunnista oli käytössä kulttuurikasvatussuunnitelma. Kuitenkin kulttuurikasvatussuunnitelmien toteuttamisessa on merkittäviä eroja kuntien välillä. Eroihin vaikuttavat mm. kuntien koko, resurssit, paikalliset tarpeet ja yhteistyökäytännöt.
Lisäksi kulttuurikasvatusohjelma Taidetestaajien rahoitus on vakinaistettava.
Taidetestaajat-ohjelman kautta kokonaiselle lasten ikäluokalle ympäri Suomen tarjotaan pääsyliput ja kuljetukset esimerkiksi oopperaan, teatteriin, sirkukseen, konserttiin tai taidenäyttelyyn. Taidetestaajien kautta voidaan siis puuttua moneen kulttuurin ja taiteen saavutettavuuteen liittyvään tekijään ja vähentää eriarvoistumista.
Harrastamisen Suomen malli on myös olennainen osa lasten ja nuorten kulttuuripalveluja. Mallia tulee edelleen kehittää, jotta lasten ja nuorten mahdollisuus harrastaa kulttuuria on mahdollisimman yhdenvertaista ja monipuolista.
Lastenkulttuurikeskukset ovat merkittäviä lastenkulttuuripalvelujen tuottajia, jotka mahdollistavat myös pitkäjänteisen taiteiden harrastamisen. Ne järjestävät tapahtumia lapsiperheille, kouluille ja päiväkodeille. Lastenkulttuurikeskusten valtionavustusta on vahvistettava indeksikorotuksilla.
Kulttuuripalvelujen alueellinen saavutettavuus
Tällä hetkellä monet taide- ja kulttuuripalvelut keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Selonteossa ei anneta riittäviä keinoja kulttuuripalvelujen alueelliseen eriarvoistumiseen puuttumiseksi. Kulttuuripalvelujen saavutettavuus koko maassa on tärkeää myös kulttuurin alueellisten erityispiirteiden säilyttämiseksi. Lisäksi kunnat ovat hyvin erilaisissa asemissa siinä, miten ne paikkaavat tai pystyvät paikkaamaan hallituksen kulttuurileikkauksia.
Hallituksen kulttuurileikkaukset kiihdyttävätkin kulttuuripalvelujen alueellista eriytymistä ja suurimmat kärsijät ovat pienten, maaseutumaisten kuntien ihmiset. Esimerkiksi moni maakuntien teatteri on leikkausten vuoksi pahoissa vaikeuksissa, ja jos leikkaukset jatkuvat tulevina vuosina samanlaisina, teattereita häviää, toiminta loppuu ja laajat alueet Suomessa jäävät ilman teatteritoimintaa. Sama koskee myös esimerkiksi orkestereita.
Vaarana on, että kulttuurileikkaukset kertaantuvat kunnissa, jos myös kunnat leikkaavat kulttuurista. Kunnat ovat keskenään myös hyvin erilaisissa tilanteissa siinä, mitkä niiden mahdollisuudet ovat paikata hallituksen leikkauksia.
Myös vapaan sivistystyön leikkaukset ovat kulttuurista leikkaamista. Monessa kunnassa vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat kirjastojen lisäksi lähestulkoon ainoita paikkoja, missä eri-ikäiset pääsevät kulttuurielämysten piiriin taito- ja taideaineita harjoittamalla. Vapaa sivistystyö myös työllistää luovan alan ihmisiä, eli leikkaukset heikentävät alan työllisyyttä.
Vasemmistoliiton mukaan kiertäviä ja liikkuvia kulttuuripalveluja on kehitettävä strategisesti, jotta kulttuuripalvelujen saatavuus säilyy koko maassa. Lisäksi taiteen ja kulttuurin koulutuksen valtakunnallinen kattavuus on tärkeää alueellisen saavutettavuuden parantamisessa. Taiteen koulutus on yksi merkittävä keino edistää alueen aktiivista kulttuurielämää.
Taidetta ja kulttuuria on vietävä enemmän sinne, missä ihmiset asuvat ja liikkuvat.
Tässä tärkeää on taiteen prosenttiperiaatteen, jossa vähintään prosentti rakennuskustannuksista käytetään taiteeseen, edistäminen. Valtion on oltava esikuvana omissa rakennushankkeissaan taiteen prosenttiperiaatteen edistämisessä.
Lisäksi kirjastojen rooli esimerkiksi kulttuuripalvelujen alueellisen tasa-arvon merkittävänä vahvistajana jää selonteossa liian pienelle huomiolle. Suomen jokaisessa kunnassa toimii kirjasto, ja kirjastoverkoston tulevaisuudesta huolehtiminen on merkittävä kulttuuripoliittinen kysymys. On hyvä, että selonteossa luvataan kirja-alalle kansallinen toimenpideohjelma, mutta kirja-ala olisi hyvä huomioida myös esimerkiksi verotuksessa, eikä nostaa kirjojen arvonlisäveroa.
Tieto ja tutkimus
Kulttuuripoliittiseen selontekoon on saatava mukaan taiteellisen akateemisen tutkimuksen toimintaedellyten vahvistaminen. Suomalaisissa yliopistoissa taiteen tutkimus ja sen kehittäminen on korkeatasoista. Taiteellinen tutkimus voi myös taiteen tutkimuksen lisäksi käsitellä muita aloja taiteen keinoin.
Tarvitsemme tutkittua tietoa myös kulttuuripolitiikan tekemisen pohjaksi, ja tämä tieto on tällä hetkellä melko hajanaista. Myös kulttuuripoliittisen selonteon toteutuksen ja seurannan on perustuttava tutkittuun tietoon. Kulttuuripolitiikan tavoitteiden toteutumisen seurantaan tarvitaan myös kunnolliset mittarit. Tätä varten on tärkeä tukea Cuporen kaltaisia taiteeseen ja kulttuuriin keskittyviä tutkimuslaitoksia. Arkistojen merkitys kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja ylläpitämisessä jää selonteossa liian vähälle huomiolle.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotan, että selonteon johdosta hyväksytään seuraava kannanotto.
Vastalauseen kannanotto
1.Eduskunta edellyttää, että osana kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelmaa on pitkäjänteinen kulttuurin ja taiteen rahoituksen kehittämissuunnitelma, jossa tavoitteena on taiteen ja kulttuurin rahoituksen osuuden saaminen prosenttiin valtion budjetista seuraavan hallituskauden aikana.
2. Eduskunta edellyttää, että luovien alojen sosiaaliturvaa vahvistetaan. Yhdistelmävakuutukselle on varattava riittävät resurssit, jotta siitä ei tule ottajalleen liian kallis. TE-palveluissa ja muiden viranomaisten toiminnassa tarvitaan lisää koulutusta taiteilijoiden työn luonteesta. Yritystoiminnan tai omassa työssä työllistymisen sivutoimisuuden arvioinnissa on luotettava hakijan omaan ilmoitukseen. Pitkällä aikavälillä käyttöön tulee ottaa elämisen perusedellytykset kattava perustulo, jolla ratkaistaan taiteilijan perustoimeentuloon liittyviä haasteita.
3. Eduskunta edellyttää, että apurahajärjestelmän kehittäminen kirjataan kulttuuripoliittisen selonteon toimenpidesuunnitelmaan. Keskeisiä kehittämiskohteita ovat apurahojen tason korotus, elintasoindeksiin sitominen ja apurahavuosien määrän kasvattaminen. Lisäksi taiteilijaeläkkeiden määrää on kasvatettava.
4. Eduskunta edellyttää, että näyttelypalkkiojärjestelmän kehittäminen ja laajentaminen kirjataan toimeenpanosuunnitelmaan ja sille osoitetaan riittävä rahoitus.
5. Eduskunta edellyttää, että Reilun taiteen periaatteet kirjataan selonteon toimeenpanosuunnitelmaan.
6. Eduskunta edellyttää, että kirjojen arvonlisävero lasketaan nollaan lukemisen ja lukutaidon tukemiseksi sekä taiteilijoiden toimeentulon tukemiseksi. Lisäksi mahdollistetaan kirjahankinnat virikeseteleillä.
7. Eduskunta edellyttää, että lainauskorvaukset nostetaan pohjoismaiselle tasolle ja ns. Celia-korvaukset ajantasaistetaan ja ns. vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuki palautetaan.
8. Eduskunta edellyttää, että av-kannustin vakiinnutetaan työ- ja elinkeinoministeriön budjettiin.
9. Eduskunta edellyttää, että toimeenpanosuunnitelmassa on tarkat askelmerkit sille, että tekijänoikeudella suojatun sisällön hyödyntämiseen tekoälyn kouluttamisessa tulee olla aina oikeudenhaltijan lupa. Lisäksi on varmistettava, että tekoälyn kielimallien kehittämiseen käytetyt ja käytettävät tekijänoikeuksien alaiset materiaalit tulee korvata tekijöille taannehtivasti, nyt ja tulevaisuudessa.
10. Eduskunta edellyttää, että yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmä uudistetaan leikkausten sijasta, jotta voimme paremmin turvata tekijöille ja luovalle alalle ennakoitavuutta ja jatkuvuutta.
11. Eduskunta edellyttää, että kulttuuripoliittisen selonteon toimenpidesuunnitelmassa osoitetaan riittävä rahoitus ja periaatteet taiteen perusopetuksen tasa-arvorahalle.
12. Eduskunta edellyttää, että varmistetaan jokaiseen kuntaan kulttuurikasvatussuunnitelmat ja että ne saadaan velvoittaviksi osaksi valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelmaa.
13. Eduskunta edellyttää, että kulttuurikasvatusohjelma Taidetestaajien rahoitus vakinaistetaan ja että Lastenkulttuurikeskusten valtionavustusta vahvistetaan.
14. Eduskunta edellyttää, että kiertäviä ja liikkuvia kulttuuripalveluja kehitetään strategisesti, jotta kulttuuripalvelujen saatavuus säilyy koko maassa.
15. Eduskunta edellyttää, että kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpano ja seuranta nojaavat tutkittuun tietoon. Suomalaisen kulttuuripolitiikan tilasta tuotetaan yleiskuva hajallaan olevan tiedon sijasta.