– Työssäkäyviä ihmisiä kärsii tällä hetkellä köyhyydestä Suomessa. Usein sosiaaliturvasta puhuttaessa huomaa kuinka harva tietää, että moni duunari joutuu turvautumaan sosiaalietuuksiin, esimerkiksi asumistukeen tai jopa toimeentulotukeen, selvitäkseen. Prekaarilisän tavoitteena olisi nimenomaan vähentää työssäkäyvien riippuvuutta tuista, Lohikoski sanoo.
Kompensaatio koskisi erityisesti pienipalkkaisia sekä naisvaltaisia aloja ja kuroisi siten sukupuolten välistä palkkakuilua umpeen. Vuonna 2021 naisia määräaikaisista oli 214 000 ja miehiä 151 000. Naispalkansaajista osa-aikaisia oli 24 % eli 264 000 ja miespalkansaajista 11 % eli 122 000. PAMin jäsenkysely vuodelta 2020 kertoo, että kaksi kolmesta osa-aikatyötä tekevästä olisi halunnut kokoaikaisen työn.
Harva tietää, että moni duunari joutuu turvautumaan sosiaalietuuksiin selvitäkseen.
– Prekaarilisä olisi yksiselitteisesti tasa-arvoteko. Olemme nähneet, että pienipalkkaiset naiset ovat löytäneet voimantuntonsa ammattiyhdistysliikkeessä. Naiset ovat kyllästyneet tekemään yhteiskunnan peruspilareita kantavaa työtä pilkkahintaan. Olen iloinen PAMin neuvottelutuloksesta. Se osoittaa, että järjestäytyminen todella kannattaa. Lainsäätäjänä näen kuitenkin vastuuni myös työlainsäädännön kehittämiseksi.
Lohikoski toivoo pääsevänsä ajamaan lakialoitteen sisältöä tarvittaessa ensi hallitusohjelmaan ellei aloite löydä kannatusta ennen lähestyvää istuntotaukoa.
– Epämääräisillä työsuhteilla haetaan joustoa nimenomaan työntekijän kustannuksella. Määräaikaisilla työsuhteilla taas kierretään työntekijän irtisanomissuojaa koskevia säännöksiä. Palkalla pitää tulla toimeen. Lakisääteisellä lisällä voimme ohjata työnantajia noudattamaan paremmin työlainsäädännön henkeä, Lohikoski sanoo.
Alla lakialoite kokonaisuudessaan:.
Lakialoite työsopimuslain 2 ja 13 luvun muuttamisesta
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Aloitteessa esitetään säädettäväksi erillisestä kompensaatiosta (ns. prekaarilisä), joka maksettaisiin muulle kuin kokoaikaisessa tai toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle työntekijälle. Kompensaatio maksettaisiin silloin, kun työntekijä on työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisessa määräaikaisessa tai työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa osa-aikaisessa työsuhteessa.
Osa-aikaisessa työsuhteessa lisä olisi 10 prosenttia työsopimuksessa sovitusta palkasta. Määräaikaisessa työsuhteessa työntekijälle maksettaisiin kuukauden palkkaa vastaava korvaus kunkin yksittäisen määräaikaisen työsuhteen päättyessä, jos määräaikaista työsopimusta ei jatketa. Lisää ei maksettaisi, mikäli määrä- tai osa-aikaisesta työsopimuksesta on sovittu työntekijän aloitteesta. Lisän ja korvauksen määrästä voitaisiin sopia toisin valtakunnallisella työehtosopimuksella.
PERUSTELUT
Työlainsäädännön lähtökohta on, että vakituinen ja kokoaikainen työsuhde on pääsääntö. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työtä teetetään 2020-luvulla vakiintuneesti sadoillatuhansilla ihmisillä määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa. Lainsäätäjä on entisestään helpottanut osa-aikaisten työsuhteiden lisäämistä säätämällä työsopimuslain 2 luvun 11 §:ssä vaihtelevaa työaikaa koskevasta ehdosta. Useat tilanteet ovat työntekijän kannalta vastentahtoisia. Osa-aikaisissa työsuhteissa joustoa haetaan nimenomaan työntekijän kustannuksella. Työtunteja saattaa olla ajoittain tai säännöllisesti niin vähän, etteivät käteen jäävät tulot riitä kattamaan toimeentuloa. Määräaikaisilla työsuhteilla kierretään työntekijän irtisanomissuojaa koskevia säännöksiä ja tuotetaan työn ennakoimattomuudesta aiheutuvaa stressiä työntekijöille.
Vuonna 2020 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevia palkansaajia oli yhteensä 39 000. Ottaen huomioon Jyväskylän yliopiston Työssäkäyvät köyhät -tutkimusryhmän käyttämän laajemman määrittelyn, joka huomioi erilaiset tuet ja työmarkkinapositioiden limittymisen tilastoissa, köyhyys koskettaa Suomessa vuosittain 200 000 työssäkäyvää, joiden tulot eivät riitä köyhyysrajan ylittämiseen.
Ilmiönä työssäkäyvien köyhyys on siis yleinen ja siihen on puututtava lainsäädännöllä. Vastentahtoinen osa-aikatyö on vahvasti linkittynyt työssäkäyvien köyhyyteen. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliiton PAM ry:n vuonna 2020 tekemän jäsenkyselyn mukaan kaksi kolmesta osa-aikatyötä tekevästä olisi halunnut kokoaikaisen työn. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevistä joka neljäs oli tehnyt osa-aikatyötä jopa yli kymmenen vuoden ajan. Osa-aikatyötä tekevien työntekijöiden asema on prekaari, mikä tarkoittaa henkilökohtaisen elämän ja toimeentulon ennakoimattomuutta sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeutta.
Sama pätee määräaikaisiin työsuhteisiin. Vuonna 2021 Suomessa oli 365 000 määräaikaisessa työsuhteessa olevaa palkansaajaa, mikä oli 43 000 enemmän kuin edellisvuonna. Naisia määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevistä oli 214 000 ja miehiä 151 000. Palkansaajien kaikista työsuhteista 83 % oli toistaiseksi voimassa olevia ja 17 % määräaikaisia, kun vuotta aiemmin vakituisten työsuhteiden osuus oli 85 % ja määräaikaisten 15 %. Tilastokeskuksen kyselyn mukaan yhä useampi määräaikainen työntekijä kertoi määräaikaisuuden syyksi sen, ettei pysyvää työtä ole löytynyt. Työsuhteet ovat siis enenevissä määrin vastentahtoisesti määräaikaisia.
Kyseessä on tuloerojen lisäksi sukupuolten tasa-arvoon liittyvä kysymys. Kompensaatio koskisi erityisesti pienipalkkaisia sekä naisvaltaisia aloja ja kuroisi siten sukupuolten välistä palkkakuilua umpeen. Vuonna 2021 naisia määräaikaisista oli 214 000 ja miehiä 151 000. Naispalkansaajista osa-aikaisia oli 24 % eli 264 000 ja miespalkansaajista 11 % eli 122 000.
On säädettävä uusi kompensaatio tilanteisiin, joissa ihmisten työsuhteilla tehdään joustoja. Prekaarilisän tavoitteena on vahvistaa osa-aikaista työtä tekevien työntekijöiden toimeentuloa ja vähentää työssäkäyvien riippuvuutta sosiaalietuuksista. Määräaikaisissa työsuhteissa oleville työntekijöille maksettava korvaus parantaisi näiden työntekijöiden toimeentuloa sekä helpottaisi uuden työn etsimisestä aiheutuvaa stressiä. Osa-aikalisän myötä työntekijän toimeentulo ei olisi yhtä vahvasti riippuvainen sovitellusta työttömyysturvasta tilanteissa, joissa osa-aikaisen työnteon lisäksi on oikeus myös soviteltuun päivärahaan tai työmarkkinatukeen.
Prekaarilisän maksaminen kannustaisi työnantajaa järjestämään kokoaikaista ja vakituista työtä sekä luopumaan perusteettomista osa-aikaisista ja määräaikaisista työsopimuksista. Työntekijälle prekaarilisä korvaisi muun kuin kokoaikaisen tai vakituisen työn puuttumista. Lisä olisi osa-aikaisessa työsuhteessa 10 prosenttia työsopimuksessa sovitusta palkasta. Määräaikaisessa työsuhteessa työntekijälle maksettaisiin määräaikaisen työsopimuksen päättyessä kuukauden palkkaa vastaava korvaus, jos määräaikaista työsopimusta ei jatketa. Prekaarilisän määrästä voitaisiin sopia toisin valtakunnallisella työehtosopimuksella. Kompensaatiota ei kuitenkaan saisi kokonaan poistaa.
Edellä olevan perusteella ehdotan/ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki työsopimuslain 2 ja 13 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään työsopimuslain (55/2001) 2 lukuun uusi 10 a ja 10 b § sekä 13 luvun 7 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on laeissa 377/2018 ja 744/2022, uusi 3 b ja 3 c kohta seuraavasti:
2 luku
Työnantajan velvollisuudet
10 a §
Osa-aikalisä
Työnantajan on maksettava osa-aikaisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle erillisenä osa-aikalisänä 10 prosenttia työsopimuksessa sovitusta palkasta.
Lisää ei makseta, mikäli osa-aikaisuudesta on sovittu työntekijän aloitteesta.
10 b §
Korvaus määräaikaisen työsopimuksen päättyessä
Työnantajan on työsuhteen päättyessä maksettava määräaikaisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle kuukauden palkkaa vastaava korvaus, jos määräaikaista työsopimusta ei edellisen sopimuksen jälkeen välittömästi jatketa.
Korvausta ei makseta, jos määräaikaisuudesta on sovittu työntekijän aloitteesta.
13 luku
Erinäisiä säännöksiä
7 §
Poikkeaminen työehtosopimuksella
Työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisilla yhdistyksillä on 6 §:ssä säädetystä poiketen oikeus sopia siitä, mitä säädetään:
————————
3 b) 2 luvun 10 a §:ssä osa-aikaisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle maksettavan lisän määrästä, ei kuitenkaan lisän poistamisesta kokonaan;
3 c) 2 luvun 10 b §:ssä määräaikaisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle maksettavan korvauksen määrästä, ei kuitenkaan korvauksen poistamisesta kokonaan;
————————