– Rasistisia, homofobisia sekä naisia ja työttömiä pilkkaavia kommentteja lauotaan kouluissa aiempaa enemmän ja matalammalla kynnyksellä. On selvää, että ongelmaa ei voida ratkaista yksinään kouluissa, koska nuorten käytös heijastaa ympäröivää yhteiskuntaa. Tätä ongelmaa ei ratkaista pelkästään koulujen uusilla kehitysohjelmilla, vaan aikuisten on katsottava peiliin, Lohikoski sanoo.
Kärjistävää, pilkkaavaa ja syrjivää puhetta kuulee kaikkialla yhteiskunnassa, myös eduskunnassa. Jos esimerkiksi rasistisilla ja vähemmistöjä pilkkaavilla kommenteilla saa hyväksyntää ja ihailua aikuisten maailmassa, ei ole ihme, että teini-ikäiset lähtevät tällaiseen mukaan. Lohikosken mukaan poliittisella johdolla ja muilla yhteiskunnan johtopaikoilla olevilla on aivan erityinen vastuu rasismin ja vihapuheen normalisoinnin vastaisessa työssä.
Kärjistävää, pilkkaavaa ja syrjivää puhetta kuulee kaikkialla yhteiskunnassa, myös eduskunnassa.
– On hienoa, että opetusministeri on huomannut, että vihapuheen normalisointi näkyy kouluissakin, ja hallitus tuo kouluun yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa lisäävän kehitysohjelman. Oppilailla ja opettajilla on oikeus olla koulussa, jossa turvallisemman tilan periaatteet toteutuvat myös käytännössä, eikä vain paperilla. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten ohjelma aiotaan resurssoida. Tarvitsemme esimerkiksi opiskeluhuollon, nuorisotyön ja perhepalveluiden vahvistamista.
Kirjallinen kysymys
Vihapuheen normalisointiin puuttumisesta kouluissa ja muualla yhteiskunnassa
Eduskunnan puhemiehelle
Teini-ikäiset oppilaat ovat sukupolvesta toiseen koetelleet rajojaan rajustikin, eikä tässä sinänsä ole mitään uutta. Opettajat raportoivat kuitenkin oppilaiden muuttuneesta käytöksestä. Muun muassa rasistisia, homofobisia sekä naisia ja työttömiä pilkkaavia kommentteja lauotaan kouluissa aiempaa enemmän ja matalammalla kynnyksellä.
Keskustelusta on tullut vaikeaa, koska osa oppilaista kyseenalaistaa ihmisoikeuksien, syrjimättömyyden ja tasa-arvon kaltaiset suomalaisen yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän peruslähtökohdat. Näitä oppilaita on pieni joukko peruskouluissa ja toisella asteella, mutta huolestuttavaa on, että he onnistuvat usein hiljentämään muut. On selvää, että tällä on vaikutuksia nuorten ja kouluissa työskentelevien hyvinvointiin.
Ongelma on monella eri tavalla sukupuolittunut. Pilkkaa kohdistetaan erityisesti naisopettajiin. Lisäksi ongelma vaikuttaa olevan pitkälti poikakysymys. Samalla on painotettava, että syrjivä käytös koskee pientä joukkoa poikia, ja pojat ovat hyvin moninainen ryhmä. Osa pojista myös kärsii tästä ilmapiiristä.
On selvää, että ongelmaa ei voida ratkaista yksinään kouluissa, koska nuorten käytös heijastaa ympäröivää yhteiskuntaa ja ennen kaikkea aikuisten käytöstä. Kärjistävää, pilkkaavaa ja syrjivää puhetta kuulee kaikkialla yhteiskunnassa, myös eduskunnassa. Elämme maailmassa, missä huomiota ja klikkauksia saa myös pilkalla, kiusaamisella ja vihapuheella. Tätä ongelmaa ei siis ratkaista pelkästään hallituksen uudella koulujen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa lisäävällä kehitysohjelmalla.
Jos esimerkiksi rasistisilla ja vähemmistöjä pilkkaavilla kommenteilla saa hyväksyntää ja ihailua aikuisten maailmassa, kuten sosiaalisessa mediassa, ei ole ihme, että teini-ikäiset lähtevät tällaiseen mukaan. Lisäksi teini-ikäisten aivojen kehitys on vaiheessa, jossa säätelytoiminnot ovat vielä keskeneräisiä, ja nuoret tavoittelevat nopeaa ja voimakasta mielihyvän tunnetta. Tällöin tekojen ikävät seuraukset voivat jäädä vähemmälle huomiolle. Vaikka tämä ei oikeuta vihapuhetta, lasta ei voida ikinä arvioida samoilla mittareilla kuin aikuista.
Vastuu on ennen kaikkea aikuisilla, kun puhutaan alaikäisten käytöksestä ja siihen puuttumisesta. Meidän on tehtävä paitsi kouluista myös koko yhteiskunnasta turvallinen paikka jokaiselle lapselle ja nuorelle. Koulujen ja kotien yhteistyön sekä opiskeluhuollon, nuorisotyön ja perhepalveluiden vahvistaminen on tärkeää. Yhteiskunnan eriarvoistuminen ja aikuisten elämässä tapahtuvat muutokset ja avun saannin vaikeus heijastuvat myös kouluihin ja nuorten elämään yleensä.
Poliittisella johdolla ja muilla yhteiskunnan johtopaikoilla olevilla on aivan erityinen vastuu rasismin ja vihapuheen normalisoinnin vastaisessa työssä. Heillä on suuri vastuu siinä, millaista kieltä käytetään ja millaista käytöstä yhteiskunnassa, kuten politiikassa sallitaan. Tässä työssä ei pelkät pahoittelut riitä, vaan konkreettiset teot ja aito puuttuminen sekä riittävät resurssit syrjinnän, kiusaamisen ja vihapuheen kitkemiseen ratkaisevat.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus puuttuu vihapuheen normalisointiin kouluissa ja muualla yhteiskunnassa,
miten kouluista tehdään turvallisempi tila kaikille oppilaille ja opettajille,
miten taataan perusopetuksen yhteiskunnallisen tehtävän ”edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta” toteutuminen?
Helsingissä 28.5.2025
Pia Lohikoski [vasemmistoliitto]