Yhä useampi jää sairauslomalle mielenterveysongelmien takia ja mielen sairaudet ovat tätä nykyä myös suurin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttaja ja siten myös valtava taloudellinen rasite.
Tilannetta vaikeuttaa psykoterapian heikko saatavuus. Terapiaan on ylipäänsä liian vaikea päästä ja psykoterapian saatavuudessa on suuria alueellisia eroja. Tämän lisäksi Suomen psykoterapeuttikunta vanhenee. Joka neljäs psykoterapeutti on eläkeiässä, mikä tulee lisäämään terapian saatavuusongelmia tulevina vuosina.
”Tilannetta vaikeuttaa psykoterapian heikko saatavuus. Terapiaan on ylipäänsä liian vaikea päästä ja psykoterapian saatavuudessa on suuria alueellisia eroja.”
Mielenterveyspalveluiden saatavuutta on onnistuttava parantamaan kautta linjan. Yksi keskeinen tapa parantaa tilannetta olisi helpottaa pääsyä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin. Julkisen sektorin on kyettävä tarjoamaan esimerkiksi varhaisvaiheen terapiaa nykyistä paremmin. Parhaiten hoito onnistuu, kun hoitoonpääsy tapahtuu ripeästi heti tarpeen ilmetessä, ja mielenterveyspalveluita on tarjolla riittävästi perustason sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Tähän on kiinnittänyt huomiota myös pääkaupunkiseudun kuntien ja HUS tarkastuslautakuntien yhdessä vuonna 2018 tekemä arviointi. Sen johtopäätökset toteavat muun muassa, että “lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien hoitaminen perustasolla nopeuttaa lapsen tai nuoren avun saantia ja vähentää tarvetta lähettää erikoissairaanhoitoon”. Vastaavasti palveluiden puuttuminen on johtanut siihen, että “erikoissairaanhoidon lähetemäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina sekä lastenpsykiatriassa että nuorisopsykiatriassa eikä hoitotakuu kaikkien potilaiden kohdalla toteutunut vuonna 2018.”
Matalan kynnyksen palveluiden vahvistamisen ohella pitkäkestoisen psykoterapian pullonkaulat tulee poistaa. Kuntoutuspsykoterapiaa saa tarjota tietyn kelpoisuuden omaava terapeutti. Tällä hetkellä psykoterapeuttikoulutus on erittäin kallista ja maksaa tyypillisesti kymmeniä tuhansia euroja, mikä sulkee terapeuttikoulutuksen monien tavoittamattomiin. On olennaista, että alalle hakeudutaan ammatillisista syistä, eikä kouluttautuminen tehtävään saa olla taloudellinen kysymys. Varallisuuden sijaan soveltuvuus alalle on tärkeää, ja koulutuksen tulisi olla kaikkien ulottuvissa tulotasosta riippumatta.
Psykoterapiakoulutuksen järjestäminen siirtyi vuonna 2012 yliopistojen tehtäväksi. Tavoitteena oli varmistaa koulutuksen laatu ja toiveena oli myös parantaa koulutuksen saatavuutta. Tässä yhteydessä koulutuksen maksullisuus jäi kuitenkin käsittelemättä, mikä on osoittautunut kohtalokkaaksi.
”Terapian saatavuuden parantamiseksi Suomessa on ryhdyttävä nopeisiin toimiin, jotta psykoterapeuttikoulutuksesta saadaan tehtyä maksutonta.”
Psykoterapeuttikoulutuksen maksullisuus muodostaa tällä hetkellä terapian saatavuudelle pullonkaulan ja koulutettuja terapeutteja tarvittaisiin lisää. Terapian saatavuuden parantamiseksi Suomessa on ryhdyttävä nopeisiin toimiin, jotta psykoterapeuttikoulutuksesta saadaan tehtyä maksutonta.
Psykoterapeutteja tullaan lähivuosina tarvitsemaan lisää. Sivistysvaltiossa hoitoon pääsee, kun sitä tarvitsee ja ammatinvalinta tapahtuu omien taipumusten, ei varallisuuden perusteella. Maksuttomuuden lisäksi myös terapeuttikoulutuksen aloituspaikkojen kasvattamisen tarve on syytä selvittää. Asiaa käsittelevä kansalaisaloite on tulossa pian eduskunnan käsittelyyn, mikä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden ryhtyä toimiin terapeuttikoulutuksen saatavuuden parantamiseksi.
”Kaikki ymmärtävät, että silloin kun jalka on murtunut tai hammassärky valvottaa, päivystykseen on päästävä. Mielen sairauksien kohdalla hoidon tarve ei lopulta ole järin erilainen.”
Terapeuttikoulutuksen maksuttomuus ja opiskelijamäärän kasvattaminen eivät luonnollisesti riitä yksinään, vaan mielenterveyspalveluiden saatavuutta on lisättävä kautta linjan. Lasten ja nuorten mahdollisuudet saada matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita on turvattava. Esimerkiksi Turun kouluissa ja oppilaitoksissa työskentelee psykiatrisia sairaanhoitajia, ja toiminnasta on saatu erittäin hyviä kokemuksia. Mielenterveyden häiriöiden hoidossa on olennaista, että hoidontarpeen arviointi tehdään heti tarpeen ilmetessä omaan tilanteeseen sopivan hoitomuodon löytämiseksi. Hoitoonpääsy ei saa rajoittua vain heihin, joilla on varaa maksaa itselleen tarvitsemansa hoito.
Kaikki ymmärtävät, että silloin kun jalka on murtunut tai hammassärky valvottaa, päivystykseen on päästävä. Mielen sairauksien kohdalla hoidon tarve ei lopulta ole järin erilainen. Mielenterveyspalveluiden saatavuuden varmistamiseksi kuntien olisi tärkeää panna toimeen terapiatakuu, joka itsenäisenä tai osana hoitotakuuta, joka takaisi pääsyn psykoterapiaan tai muuhun psykososiaaliseen hoitoon viimeistään kuukauden sisällä hoidon tarpeen toteamisesta. Lisäksi on panostettava matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuuteen.
Mielenterveyden ongelmat ovat yleisiä ja koskevat vähintään läheisten kautta käytännössä meistä jokaista. Aikuisista vuosittain noin 20-25 prosenttia sairastaa mielenterveyden häiriötä ja mielenterveyden haasteet ovat työkyvyttömyyseläkkeiden suurin aiheuttaja. Onkin selvää, että meidän on onnistuttava parantamaan merkittävästi mielenterveyshoidon saatavuutta.
Jussi Saramo
Opetusministeri,
vasemmistoliiton varapuheenjohtaja