Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan tarvitaan tehokkaita keinoja, joilla huolehditaan siitä, että työehtoja noudatetaan ja palkkoja maksetaan samoin periaattein kaikille, vahvistetaan ulkomaalaisten työntekijöiden asemaa ja annetaan ammattiyhdistysliikkeelle eväitä puuttua väärinkäytöksiin.
– Kolmen euron tuntipalkat eivät kuulu Suomeen, eivätkä työnantajat voi ulkoistaa vastuutaan alihankkijoille. Tilaajavastuuta pitää uudistaa ketjuvastuuksi niin, että tilaaja vastaa viime kädessä kaikista alihankkijoidensa veroista ja muista maksuista sekä näiden palveluksessa olevien työntekijöiden palkoista, Andersson linjaa.
Vasemmistoliitto esittää suomeen lakisääteistä minimipalkkaa, alipalkkauksen kriminalisointia ja veronumeron käytön laajentamista. Rakennustyömailla veronumeron käyttöönotto on vähentänyt tehokkaasti harmaata taloutta ja tuonut aiemmin pimeästi tehtyä työtä verotuksen piiriin.
Anderssonin mukaan työehtojen ennakko- ja jälkivalvontaa on tehostettava, minkä lisäksi ammattiyhdistysliike tarvitsee uusia keinoja reilujen työehtojen turvaamiseen.
– Työn muuttuminen ja työvoiman liikkuvuus tekevät järjestäytymisestä ja edunvalvonnasta entistä tärkeämpää. Ammattiliitoille on tulevalla vaalikaudella annettava kanneoikeus, minkä lisäksi palkkatiedot on avattava työpaikoilla julkisiksi, Andersson sanoo.
Osana keinovalikoimaa Vasemmistoliitto haluaa kehittää ihmiskaupan vastaista työtä ja uudistaa saatavuusharkintaa niin, ettei se koske maassa jo asuvia työntekijöitä. Näin ulkomaalaisten työntekijöiden riippuvuussuhdetta yksittäiseen työnantajaan voitaisiin vähentää ja väärinkäytöksien julkituomista helpottaa.
Reilut työehdot kuuluvat kaikille – Vasemmistoliiton toimenpiteet palkkadumppauksen ja ulkomaalaisiin työntekijöihin kohdistuvien väärinkäytöksien torjumiseksi
1. Säädetään lakisääteinen minimipalkka
Vähimmäistyöehtojen selkeä sääntely ja toimiva valvonta on keskeisessä roolissa ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Ruotsissa juuri vähimmäistyöehtojen valvonta on ollut ongelma, koska maassa ei ole samanlaista yleissitovaa työehtosopimusjärjestelmää ja lähetyt työntekijät eivät siksi välttämättä kuulu työehtosopimusten piiriin. Suomen yleissitova työehtosopimusjärjestelmä turvaa siksi paremmin tasavertaiset vähimmäistyöehdot. Lähetettyjen työntekijöiden kohdalla tämä tarkoittaa, että samoja TES-ehtoja on noudatettava.
Lakisääteinen vähimmäispalkka yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän rinnalla selkeyttäisi oikeustilaa. Silloin, kun alalla ei ole työehtosopimusta, kaikki työntekijät tietäisivät, mikä on alan vähimmäispalkkaa. Lakisääteinen vähimmäispalkka auttaisi itse asiassa kaikkia tänne tulevia työntekijöitä. Jokainen tänne tulija tietäisi, paljon vähintään pitää saada palkkaa, olipa ala mikä hyvänsä.
2. Tehostetaan sekä työehtojen ennakko- että jälkivalvontaa
Osapäätöksen yhteydessä TE-toimiston pitää varmistaa asianmukaiset palkka- ja työehdot sekä arvioida ulkomaalaisen toimeentuloedellytykset ja työnantajan kyky ja edellytykset toimia asiallisena työnantajana. Näin ollen TE-toimistojen resurssien vahvistaminen vahvistaa myös ennakollista valvontaa. Samalla on keskeistä, että viranomaisten tiedonvaihto- ja -saantimahdollisuuksia parannetaan ja tarvittavat viranomaisrekisterit saatetaan myös harmaan talouden torjunnasta vastaavien viranomaisten käyttöön.
Ennakollisen valvonnan lisäksi pitää parantaa aluehallintovirastojen alaisuudessa toimivien työsuojeluviranomaisten jälkivalvonnan resursseja ja suunnata voimavarat aloille, joissa hyväksikäyttöä ilmenee enemmän.
3. Palkkatiedot julkisiksi
Työpaikkakohtaisesti luottamusmiehellä, luottamusvaltuutetulla sekä työsuojeluvaltuutetulla on keskeinen rooli työehtojen valvonnassa.
Henkilöstöedustajilla on jo tällä hetkellä työehtosopimuksesta riippuen oikeus pyytää työnantajalta tietoja muun muassa tietyistä vuokratyö- ja alihankintasopimuksista ja rajoittaa niiden käyttöä.
Henkilöstön edustajilla ei kuitenkaan ole kattavaa oikeutta saada työntekijöiden yksilöityjä palkkatietoja, vaikka usein epäkohtia syntyy yksinkertaisesti siitä, että työntekijälle maksetaan liian pientä palkkaa. Tämän vuoksi yksilökohtaiset palkkatiedot on avattava niin, että työntekijöiden palkkatiedot ovat työpaikalla julkisia.
4. Laajennetaan kanneoikeutta
Epävarmassa asemassa olevien työntekijöiden kohdalla kynnys viedä alipalkkaus tai muita työsuhteeseen liittyviä epäkohtia tuomioistuimen käsiteltäväksi on erittäin korkea.
Jos ammattiliitoilla, järjestöillä ja yhdistyksillä olisi kanneoikeus, voisivat ne viedä eteenpäin tapauksia, joissa yksi tai useampi työntekijä syystä tai toisesta ei itse voi tai halua puolustaa oikeuksiaan. Yksittäisen ihmisen on usein vaikea ryhtyä oikeusprosessiin, koska se on kallista ja lopputulos on epävarma. Kanneoikeuden laajentamisella olisi myös ennaltaehkäisevä vaikutus ja se vahvistaisi työntekijöiden oikeusturvaa.
5. Uudistetaan tilaajan vastuuta
Ulkomailta lähetetyn työvoiman työehtojen valvonta on Suomessa hyvin vaikeaa. Monet työntekijät ovat muodollisesti töissä ulkomaille rekisteröidylle alihankkijafirmalle. Lähetetyn työvoiman käyttö mahdollistaa myös Suomen tuloverojen välttämisen. Tilaajavastuuta pitää uudistaa ketjuvastuuksi niin, että tilaaja vastaa viime kädessä kaikista alihankkijoidensa veroista ja muista maksuista sekä näiden palveluksessa olevien työntekijöiden palkoista. Tällä tavalla luodaan paremmat mahdollisuudet ehkäistä alipalkkausta, ihmiskauppaa ja työntekijöiden hyväksikäyttöä.
6. Laajennetaan veronumeron käyttöä
Suomessa otettiin rakennusalalla käyttöön pakollinen veronumero vuonna 2011. Rakennustyömaalla työskentelevällä tulee olla kuvallinen tunnistekortti, jossa on myös veronumero. Veronumeron käyttöönotto on vähentänyt tehokkaasti harmaata taloutta ja tuonut aiemmin pimeästi tehtyä työtä verotuksen piiriin.
Veronumeron käyttö on syytä laajentaa vähintään majoitus- ja ravitsemusalalle, kiinteistöpalvelualalle, telakka-alalle ja teknologiateollisuuteen.
7. Kriminalisoidaan alipalkkaus
Työntekijä voi vaatia yleisessä alioikeudessa saamatta jäänyttä palkkaansa korkoineen. Jos työnantaja on järjestäytynyt, työtuomioistuin voi lisäksi tuomita hyvityssakkoja sekä työehtosopimusta rikkoneelle työnantajalle että valvontavelvollisuutensa rikkoneelle työnantajaliitolle. Hyvityssakko ei ole varsinainen sakko vaan sopimuksen rikkomisesta aiheutuva seuraamus. Järjestäytymättömälle työnantajalle hyvityssakkoja ei voi tuomita eikä muuta seuraamista tule, ellei kyse ole työsyrjinnästä, kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä ihmiskaupasta.
Alipalkkauksen kriminalisointi olisi tärkeä askel työmarkkinoiden pelisääntöjen selkeyttämiseksi. Se olisi myös rehellisten työnantajien ja yritysten edun mukaista.
Kriminalisointi olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi petoksen tunnusmerkistöä täsmentämällä, niin, että alipalkan maksaminen tulkittaisiin petokseksi. Kysehän on siitä, että työnantaja huijaa työntekijän työhön pienemmällä palkalla kuin mihin tällä olisi työehtosopimuksen mukaan oikeus.
8. Saatavuusharkinnasta luovutaan jo maassa olevien osalta
Saatavuusharkinta mielletään toimenpiteenä, jota sovelletaan Suomen rajojen ulkopuolella olevaan työvoimaan. Todellisuudessa jopa kolmasosa ensimmäisistä työluvista haetaan Suomesta käsin. Nämä ihmiset ovat saattaneet asua ja kenties työskennelläkin täällä jo vuosien ajan.
Heidän kohdallaan saatavuusharkinta voi estää työluvan saamisen kokonaan, ja siten altistaa pimeille työsuhteille sekä hyväksikäytölle. Toisten kohdalla se voi estää työpaikan vaihtamisen esimerkiksi epäkohtien takia, kun työlupajärjestelmä sitoo ulkomaalaisen oleskeluoikeuden työntekoon nimenomaisella alalla, mikä luo riippuvuussuhteen työnantajaan.
Tyypillisesti ulkomaalaiset työntekijät uskaltavat perätä oikeuksiaan vasta, kun ovat varmistaneet itselleen uuden työpaikan. Tämä johtuu siitä, että asian riitauttaminen johtaa lähes varmasti potkuihin, mikä ei kuitenkaan ole vaihtoehto, jos ei ole oikeutta sosiaaliturvaan ja ainoa mahdollisuus itsensä elättämiseen on työ.
Saatavuusharkintaa ei voi olla perusteltua ylläpitää tapauksissa, joissa se nimenomaan lisää ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytön riskiä.
9. Ihmiskaupan vastaisen työn kehittäminen
Ihmiskaupan vastaista työtä pitää edelleen kehittää, niin että ihmiskauppa tunnistetaan nykyistä paremmin ja että uhreiksi joutuneille pystytään tarjoamaan nykyistä paremmin tukea ja palveluita. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää pitää kehittää niin, että sen piiriin pääsevät kaikki avun tarpeessa olevat, vaikka rikosnimike muuttuisi kesken prosessin. Ulkomaalaislain käännytysperusteista poistetaan epäily seksipalveluiden myynnistä, sillä se nostaa merkittävästi kynnystä hakemaan viranomaisten apua. Viranomaisten koulutusta ihmiskaupan tunnistamisessa tulee lisätä.