Kaikkein tärkein saavutus on kuitenkin parlamentaarisen yhteisymmärryksen syntyminen tutkimuksen, kehityksen ja innovaatiotoiminnan, eli tuttavallisemmin TKI-toiminnan, rahoituksen nostamisesta 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
On hyvä asia, että tämä tavoite on laajasti politiikassa jaettu. Se lisää huomattavasti todennäköisyyttä, että tavoitteeseen myös aidosti päästään. Tällä hallituskaudella hyväksyttin myös TKI-tiekartta, joka toimii strategisena perustana tälle työlle. Tämän lisäksi parlamentaarinen TKI-työryhmä on antanut omat esityksensä rahoitustason nostamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Parlamentaarisen työryhmätyön myötä on syntynyt mm. TKI-rahoituslaki. Lain on tarkoitus olla tae sille, että resurssien kasvu todella etenee. Laki myös velvoittaa tulevia eduskuntia huomioimaan toiminnan pitkäjänteisyyden ja ennakoitavuuden.
Vasemmistoliitto korostaa tieteen ja tutkimuksen riittävän suurta osuutta nousevissa TKI-panostuksissa ja vaadimmekin suoraan yliopistoille ja perustutkimukseen kohdistuvan rahoituksen suhteellisen osuuden kasvattamista.
TKI-panostuksien kasvattaminen on välttämätön keino Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi ja myös vasemmistoliitto on sitoutunut vähintään neljän prosentin TKI-menojen tasoon. Maailmalla tutkimusmenot ovat kasvussa mutta Suomen TKI-menot ovat verrokkimaihin nähden kehittyneet liian hitaasti ja jopa olleet laskussa. TKI-menot bruttokansantuotteesta nousivat vasta 3,0%:iin vuonna 2021. Päästäksemme asetettuihin tavoitteisiin valtion TKI-rahoituksen tulisi arvion mukaan kasvaa vuoteen 2030 mennessä noin 1,8 mrd. eurolla nykyisestä tasosta.
Työn tuottavuuden parantaminen Suomen kaltaisessa taloudessa edellyttää panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Emme voi kilpailla palkkoja heikentämällä eikä elinkeinorakenteemme voi perustua selluntuotantoon. Aikana, jolloin kaikissa maissa on vastattava ekologisen kriisin asettamiin rajoihin tuotannolle ja kulutukselle, on meidän yksinkertaisesti tehtävä asioita paremmin kuin ennen. Se vaatii uutta ajattelua.
Mutta erojakin puolueiden väliltä löytyy. Ei ole yhdentekevää miten TKI-panostukset jakautuvat. Vasemmistoliitto korostaa tieteen ja tutkimuksen riittävän suurta osuutta nousevissa TKI-panostuksissa ja vaadimmekin suoraan yliopistoille ja perustutkimukseen kohdistuvan rahoituksen suhteellisen osuuden kasvattamista.
Perustutkimus on perusta koko muulle TKI-toiminnalle. Olemme viime vuosina saaneet vahvan muistutuksen siitä, kuinka ennakoimaton maailma voikaan olla. Vain panostamalla monipuolisesti monien alojen perustutkimukseen, voimme luoda eräänlaista tiedon huoltovarmuutta tulevaisuuden haasteiden varalle.
Tieteentekemistä rahoitetaan Suomessa mm. Suomen Akatemian kilpaillun tutkimusrahoituksen kautta, mutta merkittävä rooli on myös korkeakoulujen perusrahoituksella. Esimerkiksi yliopistot käyttävät tällä hetkellä saamastaan perusrahoituksesta noin kolmanneksen tutkimustyöhön. Perusrahoituksen riittävä taso ja vakaus turvaavat siis myös tieteellisen toiminnan edellytyksiä. Samalla turvataan tutkijoiden työskentelymahdollisuuksia ja armollisempaa työelämää. Erityisesti nuoret tutkijat ovat vaarassa tippua alalta ilman riittävää korkeakoulujen perusrahoitusta. Ei ole tarkoituksenmukaista, että tutkijat joutuvat käyttämään valtavan työmäärän jatkuviin rahoitushakuihin, eikä itse työhönsä eli tieteentekemiseen.
Suomalaisen tiedepolitiikan tulevaisuutta tulee määrittämään hyvin vahvasti se, miten kasvavat TKI-panostukset kohdentuvat. Seuraavalla hallituspohjalla tulee olemaan valtava merkitys. Näkisin kuitenkin järkevänä, että kohdennuksista päätettäessä osallistettaisiin myös suoraan TKI-kenttää edustavia tahoja. Esimerkiksi valtion Tutkimus- ja innovaationeuvoston (TIN) roolia tässä työssä tulisi vahvistaa.
On tervetullutta, että Suomessa vaikuttaa syntyneen vahvempi ymmärrys tieteen ja tutkimuksen valtavasta merkityksestä maamme menestymiselle. Samalla on kuitenkin varottava, ettei tiedepolitiikka tule kokonaan kytketyksi vain työn tuottavuuskehityksen parantamiseen ja kansantalouden tilan kohentamiseen. Monista yliopistoista kuuluukin viestejä esimerkiksi humanististen alojen ahdingosta. Esimerkiksi Turun yliopiston kerrotaan suunnittelevan leikkauksia mm. monien kielten, antiikin kulttuurin, etnologian ja folkloristiikan aloille.
Vain turvaamalla tieteen rahoitus sekä tiedeyhteisön työntekijöiden hyvinvointi ja demokratia voimme pärjätä tiedekentällä kansainvälisesti.
Monialaisen tieteen merkitystä onkin painotettava entistä voimakkaammin. Emme voi arvottaa aloja toisiaan vasten. Myös niitä aloja tulee arvostaa, joilla ei suoraan synny kaupallisesti hyödynnettäviä innovaatioita. Tieteellä on nimittäin myös suuri itseisarvo. Tässä yhteydessä on myös syytä mainita tieteen laatu. Korkeakoulujen rahoitusmalleja uudistettaessa on syytä kiinnittää erityisesti huomiota laadullisten mittarien kehittämiseen.
Hyvää tiedettä tekevät hyvinvoivat tutkijat. Riittävän rahoituksen lisäksi työhyvinvoinnin kannalta keskeiseksi tekijäksi nousee toimiva sisäinen demokratia.Yliopistolakiuudistuksen seurauksena korkeakoulujen sisäinen demokratia on kuitenkin heikentynyt merkittävästi ja tämä on vaikuttanut koko tiedeyhteisön hyvinvointiin. Monet ansioituneet tutkijat ovat lähteneet ulkomaille. Demokratian vahvistaminen yliopistoyhteisön sisällä olisi oikeudenmukaisuuden lisäksi siis konkreettinen keino lisätä työhyvinvointia. Vasemmistoliitto vaatii yliopistolain uudistamista demokratian vahvistamiseksi. Lakia tulee muuttaa esimerkiksi niin, että yliopistoyhteisöä edustavalla monijäsenisellä toimielimellä on oikeus vahvistaa johtosääntö sekä hyväksyä yliopiston strategia, talousarvio sekä toiminta- ja taloussuunnitelma. Yliopiston hallituksen tulisi myös aina nauttia yliopistoyhteisön luottamusta.
Vain turvaamalla tieteen rahoitus sekä tiedeyhteisön työntekijöiden hyvinvointi ja demokratia voimme pärjätä tiedekentällä kansainvälisesti. Vain varmistamalla tutkimuksen korkea taso ja hyvät olosuhteet saamme pidettyä lahjakkaat tutkijamme täällä ja lisäksi houkuteltua osaavia ja motivoituneita tutkijoita myös maailmalta tänne. Tässä yhteydessä on tarkasteltava myös laajemmin maahanmuuttopolitiikkaamme ja esimerkiksi parannettava Suomessa valmistuvien oleskelulupakäytäntöjä. On myös muistettava, että tieteellä ei ole rajoja ja sitä tehdään koko ajan Suomessa kansainvälisesti. EU:n jakama tutkimusrahoitus on tärkeä lisä suomalaiselle tieteelle. Se ei kuitenkaan saa korvata kotimaista rahoitusta. Voimme kilpailla EU-rahoituksesta menestyksekkäästi vain, jos pidämme myös itse huolta tieteentekemisen edellytyksistä Suomessa.
Tieteen rooli Suomen tulevaisuudelle on korvaamaton.