– Asunnottomuutta pahentava politiikka on epäinhimillistä ja lyhytnäköistä. Jokainen häätö ja jokainen koditon on osoitus politiikan epäonnistumisesta. Tässä ei ole kyse säästöistä, vaan kärsimyksestä, Furuholm sanoo.
Orpon hallitus kiristi viime vuonna toimeentulotuen hyväksyttävien asumismenojen sääntelyä. Lakimuutos rajoitti Kelan mahdollisuuksia hyväksyä toimeentulotuen saajien enimmäisrajoja ylittäviä asumismenoja ilman laissa säädettyä erityisperustetta.
Tässä ei ole kyse säästöistä, vaan kärsimyksestä.
– Käytännössä tämä on johtanut siihen, että tuhannet kotitaloudet ovat saaneet Kelalta kehotuksen etsiä halvempaa asuntoa, alueilla, joilla kohtuuhintaisia asuntoja ei yksinkertaisesti ole, Furuholm sanoo.
Lakimuutoksen yhteydessä hyväksyttiin lausuma, jonka mukaan sääntelyn vaikutuksia on seurattava. Furuholmin mukaan alustavat tiedot vaikutuksista ovat niin hälyttäviä, että hallituksen on kiireesti toimitettava eduskunnalle selvitys ja ryhdyttävä korjaaviin toimiin.
– Enimmäisasumismenot ovat monilla alueilla täysin irti todellisuudesta. Esimerkiksi Turussa asunnottomuus oli jo ennalta iso haaste, ja nyt hallituksen toimet ajavat ihmisiä epätoivoisiin tilanteisiin, Furuholm sanoo.
Vuonna 2024 Kela antoi muuttokehotuksen jopa 33 000 kotitaloudelle. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella kehotuksen sai noin 2 800 kotitaloutta. Usein kehotuksen seurauksena ihmiset joutuvat kattamaan itse asumismenojen ja hyväksyttävien menojen välisen erotuksen, vaikka pienituloisilla ei ole siihen taloudellista mahdollisuutta.
Meillä ei ole varaa tehdä politiikkaa, joka syventää eriarvoisuutta.
Asunnottomien määrä Suomessa on kääntynyt nousuun ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen. Furuholmista on myös huolestuttavaa, että lain sallima yksilöllinen harkinta on heikentynyt.
– Kansalaispalautteesta ilmenee tapauksia, joissa vakavista terveysongelmista kärsivät ihmiset ovat saaneet muuttokehotuksia, ja heidän toimeentulotukeaan on leikattu, vaikka erityisperusteet täyttyvät.
Furuholm haluaa tietää, onko hallitus valmis korottamaan toimeentulotuen enimmäisasumismenoja vastaamaan todellista vuokratasoa, tai palauttamaan laajemman yksilöllisen harkinnan mahdollisuuden.
– Meillä ei ole varaa tehdä politiikkaa, joka syventää eriarvoisuutta, kasvattaa asunnottomuutta ja uhkaa lapsiperheiden oikeutta kohtuulliseen elämään. Nyt tarvitaan rohkeutta myöntää virheet ja muuttaa suuntaa, Furuholm sanoo.
Timo Furuholmin kirjallinen kysymys 25.3.2025
Kirjallinen kysymys toimeentulotuen asumismenojen hyväksymisestä
Eduskunnan puhemiehelle
Orpon hallitus on 1.4.2024 voimaantulleella lakiesityksellä kiristänyt toimeentulotuen hyväksyttävien asumismenojen sääntelyä. Lakimuutos on rajoittanut Kelan mahdollisuuksia hyväksyä perustoimeentulotuen saajilla enimmäisrajoja ylittäviä asumismenoja ilman laissa säädettyä erityisperustetta.
Vuonna 2024 jopa 33 000 kotitaloutta sai Kelalta kehotuksen etsiä halvemman asunnon. Kelan mukaan kehotuksia lähetettiin eniten alueilla, joilla on paljon perustoimeentulotuen saajia, eli isoihin kaupunkeihin. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella kehotuksen sai noin 2 800 kotitaloutta.
Muuttokehotus johtaa usein siihen, että henkilö joutuu itse kattamaan hyväksyttävien asumismenojen ja todellisten asumismenojen erotuksen, mikäli halvempaa asuntoa ei ole saatavilla. Valtioneuvoston asetuksella säädettävät toimeentulotuen enimmäisasumismenot ovat monissa kunnissa liian alhaisia suhteessa todellisiin asumismenoihin. Kaikilla alueilla halvempia asuntoja ei yksinkertaisesti ole, ja esimerkiksi maksuhäiriömerkintä voi vaikeuttaa niitä entisestään. Samalla hallitus on heikentänyt entisestään kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytyksiä, ja vuokrataso on jatkanut nousuaan.
Monissa tapauksissa muuttokehotuksesta seuraava toimeentulon heikentyminen voi johtaa vuokrarästeihin ja lopulta häätöön ja asunnottomuuteen. Häätöjen määrä on kasvanut merkittävästi muutoksen voimaantulon jälkeen. Ulosottolaitos toimitti vuonna 2024 5 439 häätöä, mikä oli 11 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Myös asunnottomuus Suomessa kääntyi viime vuonna ensimmäistä kertaa nousuun sitten vuoden 2012.
Asunnottomuutta kasvattava sosiaalipolitiikka on huonointa mahdollista sosiaalipolitiikkaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Asunnottomuus on aina ennen kaikkea inhimillinen tragedia, mutta se myös lisää merkittävästi yhteiskunnan kustannuksia verrattuna sellaiseen politiikkaan, jolla oikeus omaan kotiin pyritään turvaamaan kaikille. Tämä ajattelutapa oli pitkään Suomessa valtavirtaa, ja Suomen poikkeuksellinen menestys asunnottomuuden torjumisessa 2000-luvulla herätti myös laajaa kansainvälistä huomiota. Nyt hallituksen lukuisat eri politiikkatoimet näyttävät kuitenkin johtavan asunnottomuustilanteen heikentymiseen.
Kansalaispalautteesta on myös tullut ilmi, että laissa säädetyt erityisperusteet eivät ainakaan täysimääräisesti turvaa vaikeimmassa asemassa olevien toimeentulotuen saajien asemaa, kun yksilöllisen harkinnan mahdollisuutta on heikennetty. On tullut ilmi esimerkiksi tapauksia, joissa merkittävistä terveysongelmista kärsivät henkilöt ovat kaikesta huolimatta saaneet muuttokehotuksen, ja sen seurauksena heidän saamansa toimeentulotuen määrää on leikattu.
Toimeentulotukea koskevan esityksen hyväksyessään eduskunta hyväksyi myös lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa toimeentulotuesta annetun lain asumismenoja koskevan sääntelyn vaikutuksia toimeentulotuen hakijoiden ja heidän lasten oikeuksiin, asemaan ja toimeentuloon, asuntomarkkinoihin sekä palvelutarpeeseen ja kustannuksiin hyvinvointialueilla. Alustavat merkit uudistuksen vaikutuksista ovat siinä määrin hälyttäviä, että valtioneuvoston tulisi pikaisesti toimittaa eduskunnalle lausuman edellyttämä selvitys, ja ryhtyä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Seuraako hallitus systemaattisesti toimeentulotuesta annetun lain asumismenoja koskevan sääntelyn vaikutuksia toimeentulotuen hakijoiden ja heidän lasten oikeuksiin, asemaan ja toimeentuloon, asuntomarkkinoihin sekä palvelutarpeeseen ja kustannuksiin hyvinvointialueilla,
kuinka hallitus arvioi lakimuutoksen tähän mennessä vaikuttaneen edellä mainittuihin seikkoihin,
onko hallitus valmis korottamaan toimeentulotuen enimmäisasumismenoja lähemmäksi todellista vuokratasoa ja
onko hallitus valmis joustavoittamaan ja lisäämään yksilöllistä harkintaa hyväksyttävien asumismenojen määrittelyssä?
Helsingissä 25.3.2025
Timo Furuholm [Vasemmistoliitto]