Ohjelmasta huolimatta hallitus on leikkaamassa monista liikkumista ja liikuntaharrastusta edistävistä määrärahoista.
Furuholm pitää ristiriitaisena, että liikuntamyönteinen hallitus leikkaa liikunnan toimintaedellytyksistä.
Liikunnan harrastaminen ei saa olla vain yhteiskunnan hyväosaisten ylellisyyttä – se kuuluu kaikille.
– Tarvitsemme johdonmukaista politiikkaa – emme sellaista, jossa toinen käsi antaa, ja toinen ottaa. Jo tänä vuonna hallitus on leikkaamassa vajaa 10 miljoonaa euroa liikuntatoimen perusmäärärahoista, joka on suoraan pois liikuntapaikkarakentamisen ja seuratoiminnan kaltaisista perusedellytyksistä. Urheiluseurat tekevät korvaamattoman tärkeää työtä esimerkiksi liikunnallisen elämäntavan juurruttamisessa. Myös kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelma on vain varjo tavoitetasoon nähden, Furuholm sanoo.
Hallitus on myös nostamassa liikuntapalveluiden arvonlisäveroa 10 prosentista 14 prosenttiin, joka on korottamassa liikkumisen kustannuksia yksittäisille ihmisille sekä vaikuttamassa kielteisesti liikuntapalveluiden kysyntään ja liikuntayrittäjien asemaan.
Furuholm on huolissaan, miten tämä vaikuttaa jo ennestään elämisen kalleudessa kärvistelevien ihmisten liikkumiseen.
– Arki on monilla tiukkaa, kun esimerkiksi asumiseen, ruokaan, ja lämmitykseen menee aiempaa suurempi osa tuloista. Erityisen huolissani olen myös historiallisen rajujen sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista pienituloisten mahdollisuuksiin liikkua ja harrastaa; ostaa sarjakortti uimahalliin tai maksaa lapsen salibandyharrastuksesta. Liikunnan harrastaminen ei saa olla vain yhteiskunnan hyväosaisten ylellisyyttä – se kuuluu kaikille, Furuholm painottaa.
Alla kysymys kokonaisuudessaan:
Eduskunnan puhemiehelle
Hallitusohjelmassa nostetaan liikunta ja sen laaja merkitys yhteiskuntamme hyvinvoinnin tukijana näkyvästi esiin. Samalla siinä tunnistetaan liikkumattomuudesta aiheutuvat haitat, joihin on syytä puuttua aktiivisella politiikalla. Osana hallitusohjelman liikkumiseen liittyvien tavoitteiden toteuttamista käynnistettiin Suomi Liikkeelle -ohjelma, jonka tavoitteena on löytää vaikuttavia keinoja ja painopisteitä lisätä suomalaisten liikkumista tulevaisuudessa. Ohjelmalle on osoitettu valtion budjetissa vuotuinen 20 miljoonan euron määräraha vuosille 2024–2027, ja sen tavoitteita on helppoa pitää kannatettavina.
Silti samaan aikaan jo vuonna 2024 liikuntatoimen perustoiminnan määrärahojen kohdistuu kuitenkin vajaan 10 miljoonaa euron leikkaus (2023: 155,2 M€ vrt. 2024 TAE: 145,4 M€). Vuoden 2024 leikkaukset kohdistuvat järjestötoimintaan, liikuntapaikkarakentamiseen, seuratoimintaan ja koulutuskeskusten avustamiseen. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön sektorin valtionavustuksiin on esitetty leikkauksia myös vuosille 2025–2027. Mikäli leikkaukset toteutetaan jakosuhdelain mukaisesti, kohdentuisi liikuntaan lisäleikkauksia vuonna 2025 kuuden miljoonan euron edestä. Vuonna 2026 luku olisi jo 19 miljoona euroa ja vuonna 2027 jopa 31 miljoonaa euroa – kokonaisuudessaan leikkausten määrä on siis jopa lähes 60 miljoonaa euroa vaalikauden aikana.
Muita liikuntaan negatiivisesti kohdistuvia toimia tuleville vuosille on määrärahan vähentäminen puolella miljoonalla eurolla kävelyn- ja pyöräilyn investointiohjelmasta. Investointiohjelman rahoitustaso laahaa pahasti jäljessä valtakunnallisen Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteista. Vuoden 2024 määräraha on 3 miljoonaa euroa, kun tavoitetasoksi on asetettu peräti 30 miljoonaa euroa.
Liikuntapalveluiden käyttöä tulee vähentämään myös hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan. Tärkeiden etuuksien pieneneminen pienituloisilta suomalaisilta tulee vähentämään monen suomalaisen mahdollisuuksia hyödyntää liikuntapalveluita ja osallistua liikuntaharrastamiseen. Samoin suunnitelmat nostaa liikuntapalveluiden arvonlisävero 10 prosentista 14 prosenttiin vuodesta 2025 alkaen vaikuttaa kielteisesti sekä liikuntapalveluiden käyttäjien että yrittäjien asemaan. Näiden kaikkien uhkaavana yhteisvaikutuksena on liikuntaharrastamisen polarisaation syventyminen tulevaisuudessa sosioekonomisista syistä, joka on ilmiönä jo tällä hetkellä havaittavissa.
Liikunnan tukeminen ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen vaatii kokonaisvaltaista ja johdonmukaista otetta kaikilla hallinnon tasoilla. Hallitusohjelman myönteisistä kirjauksista huolimatta huoli liikunnan perusrahoituksen ympärillä kasvaa entisestään tulevaisuudessa.
Liikunnan psyykkisiä ja fyysisiä hyvinvointivaikutuksia esimerkiksi myös oppimisen tai työssäjaksamisen kannalta ei voi korostaa riittävästi. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen jo nuorena kantaa monessa suhteessa pitkälle. Kannatettavien tavoitteiden tueksi tarvitaan kuitenkin myös riittäviä resursseja niiden toteuttamiseksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten liikunnan rahoituksen merkittävä väheneminen tulee vaikuttamaan liikunnan harrastamisen, järjestö- ja seuratoiminnan sekä liikuntatutkimuksen edellytyksiin,
ja millaisilla toimilla hallitus hillitsee liikunnan ja liikuntaharrastamisen sosioekonomista eriytymistä?