– Tämän tulevan politiikan, arvovalintojen, hintalappu on se, että eriarvoisuus, epävarmuus ja pahoinvointi yhteiskunnassamme kasvaa. Ne, joilla olisi eniten varaa valtiontalouden tasapainottamiseen osallistua, palkitaan puolestaan veronalennuksilla, Furuholm toteaa.
Furuholm listasi eduskunnassa pitämässään puheessa ihmisryhmiä, jotka tulevat oikeistohallituksen ohjelmasta kärsimään: opiskelijat, sairaat, työttömät, matalapalkkaiset duunarit ja muut pienituloiset.
Ne, joilla olisi eniten varaa valtiontalouden tasapainottamiseen osallistua, palkitaan puolestaan veronalennuksilla
– Muistutan, että taloudellisella niukkuudella on myös vaikutus yhteiskuntamme isoon, 11 miljardin euron, haasteeseen: mielenterveyskriisiin. Pienet parannukset mielenterveyspalvelujen kehittämiseksi tuntuvat kosmeettisilta, jos emme pääse paremmin kiinni pahoinvoinnin juurisyihin.
Esimerkiksi kansanterveys- ja kansalaisjärjestö Mieli ry:n mukaan hallitusohjelman leikkaukset ja toimeentulon heikennykset lisäävät eriarvoisuutta ja pahoinvointia. Järjestön mukaan kasvava psyykkinen kuormitus ja palveluvaje lisäävät mielenterveysongelmien riskiä.
Hallitusohjelmassa on myös tavoite 100 000 uudesta työllistetystä. Hallituksen ensisijaisia työllisyystoimia ovat sosiaaliturvan ja työehtojen heikentäminen.
– Tosiasiallisesti työllistymisen suurimpia esteitä ovat liian alhainen koulutustaso ja terveys. Kumpikaan näistä ei korjaannu toimeentuloa heikentämällä tai työelämän ennakoitavuutta vähentämällä, vaan päinvastoin, Furuholm sanoo.
Alla puhe kokonaisuudessaan:
Arvoisa Puhemies, hyvät kansanedustajat,
Ennen eduskuntavaaleja kannettiin hyvin paljon huolta taloudesta, puhuttiin paljon sen asettamista realiteeteista.
Nyt vaalien ja hallitusohjelman valmistumisen jälkeen on syytä puhua arvovalinnoista, joita säätytalolla on tehty. Ja ennen kaikkea niiden valintojen hinnasta.
Seuraavan neljän vuoden aikana leikkauspolitiikasta tulevat kärsimään opiskelijat, sairaat, työttömät, matalapalkkaiset duunarit ja muut pienituloiset.
Työmarkkinauudistukset pitävät taas huolen siitä, että suomalaisessa työelämässä epävarmuus kasvaa entisestään.
Kaiken tämän lisäksi Säätytalolla osoitettiin häpeilemätöntä solidaarisuutta rahaeliittiä kohtaan, kun ne, joilla olisi eniten varaa valtiontalouden tasapainottamiseen osallistua, palkittiinkin veronalennuksilla.
Hallitusohjelmassa on myös rehellisiä piirteitä. Esimerkiksi sanaa köyhyys ei ole mainittu kertaakaan, mikä on varmasti ihan järkevää, sillä näillä perusturvaa nakertavilla toimilla se ei ainakaan vähene. Jopa toimeentulotukea ollaan valmiita heikentämään. Sikamaista!
Muistutan, että taloudellisella niukkuudella on myös vaikutus yhteiskuntamme isoon, 11 miljardin, haasteeseen: mielenterveyskriisiin.
Siinä missä ohjelmassa on avauksia mielenterveyspalvelujen kehittämiseksi, pitäisi siellä olla myös konkreettisia avauksia köyhyyden vähentämiseksi. Sillä tulipaloja saamme kyllä sammuttaa loputtomiin, jos emme pääse paremmin kiinni pahoinvoinnin juurisyihin. Esimerkiksi Mieli ry:n mukaan hallitusohjelman leikkaukset ja toimeentulon heikennykset kasvattavat psyykkistä kuormitusta ja lisäävät mielenterveysongelmien riskiä.
Erityisesti lapsiperheköyhyyden vähentämiseen pitäisi suhtautua ohjelmassa intohimoisemmin. Lapsiperheiden toimeentulon ja palveluiden parantaminen olisi ennaltaehkäisevää ja pitkäjänteistä hoitoa sekä mielenterveyden kriisiin että moniin muihin haasteisiin – suomeksi sanottuna: se olisi sitä fiksua kauas eteenpäin katsovaa talouspolitiikkaa.
Ikävä kyllä sote-palveluihin kohdistuvat leikkaukset ja sosiaaliturvan heikentäminen eivät kuitenkaan tällaista suuntaa tue.
Arvoisa puhemies,
Hallitusohjelman tavoite on 100 000 uutta työllistettyä. On tietenkin ensisijaisen tärkeää jatkaa edellisen hallituksen ansiokasta työtä työllisyyden eteen, mutta keinoja on syytä pohtia.
Nyt tästä saa sellaisen kuvan, että työllistymisen esteitä ovat olleet runsas sosiaaliturva ja liian hyvät työehdot, kun molempia näistä halutaan heikentää.
Esimerkiksi ansiosidonnaisen, joka on tällä hetkellä keskimäärin 1600 euroa, porrastaminen työllisyystoimena menee metri kaupalla ohi maalin.
Tosiasiallisesti työllistymisen suurimpia esteitä ovat liian alhainen koulutustaso ja terveys. Kumpikaan näistä ei korjaannu toimeentuloa heikentämällä tai työelämän ennakoitavuutta vähentämällä, vaan päinvastoin.
Työhyvinvointia tuskin taas parantaa kannustin mennä sairaana töihin tai irtisanomissuojan heikentäminen.
Sopimusyhteiskunnan murtaminen tulee aiheuttamaan vastakkainasettelua ja häiritsemään työrauhaa.
Koulutukseen on saatu mukaan hyviäkin kirjauksia, mutta niiden tueksi olisi tarvittu enemmän euroja. Nyt esimerkiksi aloituspaikkojen lisääminen korkeakouluissa ja oppimisen tuen kokonaisuudistus, uhkaavat jäädä epäuskottaviksi tavoitteiksi.
Koulutuksen erityissuojelu alkaa osoittautumaan myös häilyväksi käsitteeksi.
Etenkin elinikäisen oppimisen ja työvoimapulan näkökulmasta, pidän erityisen varomattomana tekona aikuiskoulutustuen poistamista.
Olenkin saanut asian tiimoilta monia huolestuneita viestejä, sillä tuki on mahdollistanut monelle työssäkäyvälle osaamisen ja tulotason kasvattamisen.
Arvoisa puhemies,
On vaikeaa rakentaa mielikuvaa vahvasta ja välittävästä Suomesta, kun heikommilta otetaan ja vahvempia varjellaan.
Tästä hallitusohjelmasta puuttuu rohkeutta investoida suomalaisten hyvinvointiin.
Tämän tulevan politiikan, arvovalintojen, hintalappu on se, että eriarvoisuus, epävarmuus ja pahoinvointi yhteiskunnassamme eittämättä kasvaa.
Ihmettelen suuresti, jos kaikki hallituksessa olevat puolueet ovat aivan varmoja tästä valitusta linjasta. Jo ensi metrit ovat osoittaneet, etteivät taida olla.