Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapula on tällä hetkellä huutava, ja näin arvioidaan olevan myös tulevaisuudessa. Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometrin mukaan kaikki ammatit huomioiden eniten pulaa on tällä hetkellä sairaanhoitajista, terveydenhoitajista, lähihoitajista ja sosiaalityön erityisasiantuntijoista.
– Sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, ja alalla on paljon työpaikkoja auki. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että palkkaus ja työolot laitetaan kuntoon, jotta saadaan ihmisiä töihin. Myös muiden sotealalla työskentelevien oikeuksista on huolehdittava, sillä ilman heitä hoitajat ja sosiaalialan ammattilaiset eivät voi tehdä omaa työtään, toteaa itsekin sotealalla työskentelevä ja lisäksi JHL:n edustajiston jäsenenä toimiva Minkkinen.
Kuntasektorilla neuvotellaan parhaillaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten palkkauksesta ja työehdoista. Palkkaus on yksi keskeinen keino ratkoa työvoimapulaa. Esimerkiksi Kerava ratkaisi lastensuojelun työvoimapulan nostamalla sosiaalialan työntekijöiden palkkoja tuntuvasti vuonna 2020.
Vasemmistoliitto haluaa varmistaa, että sotealan työntekijöiden palkat ovat samassa linjassa muiden vastaavan koulutustason palkkojen kanssa. Ammattilaiset ansaitsevat oikeudenmukaisen korvauksen työstään.
Työtaistelutoimina Tehy ja SuPer ovat antaneet kaksi lakkovaroitusta. Valtakunnansovittelija antoi 29.3. työmarkkinaneuvottelujen osapuolille sovintoesityksen, jonka kaikki palkansaajajärjestöt hylkäsivät. Koska sopua ei syntynyt, palkansaajajärjestöjen työtaistelut jatkuvat ja 1.4. alkaa lakko, joka koskee 25 000 hoitajaa. Toista lakkoa työministeri Tuula Haatainen on siirtänyt kahdella viikolla alkavaksi 15.4. Sen piirissä olisi yhteensä 40 000 hoitajaa.
– Sotealalla on korkea ammattietiikka. Haluamme tehdä työmme ja haluamme tehdä sen hyvin. Lakkoon emme koskaan lähde kevyin perustein, mutta nyt on pakko ottaa viimeinen työtaistelukeino käyttöön, huomauttaa Minkkinen.
Sotealan kriisi vaikuttaa jo laajasti ihmisten terveyteen. Myös koronan myötä hoitojonot ja sosiaalihuollon palveluvelka ovat kasvaneet ja sotealan työntekijöiden työssä jaksaminen on ollut koetuksella.
– Olemme hoitaneet koronapandemiaa jo kaksi vuotta ja korjaamme pandemian jälkiä vielä pitkään. Emme ole saaneet mitään kunnollista korvausta venymisestä mutta tarvitsemme myös pysyvämpiä ratkaisuja eli parempia työoloja. Jos meitä ei ole, ei ole sosiaali-ja terveyspalveluita. Työolot on saatava kuntoon viipymättä, vaatii Minkkinen.