Vasemmistoliiton puoluevaltuusto ilmaisee syvän huolensa hallitusneuvotteluista tihkuneille tiedoille siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen kaavaillaan leikkauksia. Rahoituksen leikkaaminen ei ratkaise suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia, vaan heikentää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työoloja entuudestaan ja pahentaa siten työvoimapulaa.
– Ainoa keino saada aikaiseksi inhimillisesti kestäviä ja vaikuttavia säästöjä sosiaali- ja terveydenhuollossa on panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin ja peruspalveluihin. Tulevan hallituksen tulisi keskittyä näihin, eikä missään nimessä kokonaisrahoituksen vähentämiseen, sanoo vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen.
Julkisuudessa olleiden tietojen perusteella yhtenä säästötoimenpiteenä on kaavailtu tiukennetusta hoitotakuusta luopumista. Kuitenkin juuri tiukennettu hoitotakuu on yksi keino nopeuttaa hoitoon pääsyä. Kun ihmiset eivät saa apua ajoissa omasta sote-keskuksestaan, näkyy paine ja hoidon tarve myöhemmin päivystyksessä ja erikoissairaanhoidon puolella.
Väestön ikääntyminen tuottaa väistämättä lähivuosina kustannuspaineita sosiaali- ja terveyspalveluihin sote-uudistuksesta riippumatta. Jokaisella pitää olla oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen. Pitämällä kiinni vanhuspalveluiden hoitajamitoituksesta viestitään alan työntekijöille, että päättäjät huolehtivat jatkossa heidän työoloistaan. Jotta palveluihin tulevaisuudessa riittää työntekijöitä, tarvitaan lisää toimia palkkauksen ja työhyvinvoinnin eteen. Näistä toimista tulisi kuitenkin mahdottomia miljardileikkausten myötä.
Vakava työvoimapula koskee terveydenhuollon lisäksi yhä enenevissä määrin sosiaalipalveluita, eritoten lastensuojelua. Lastensuojelussa on huutava tarve parantaa perheiden matalan kynnyksen palveluita ja lastensuojelun avohuollon palveluita, jotta kalliita sijoituksia saadaan vähenemään.
– Hallitustunnustelija Petteri Orpolle sote-palveluiden tiukka rahatilanne on tullut yllätyksenä, vaikka asiasta on puhuttu vaalien yhteydessä sekä eduskunnassa useampaan otteeseen. Sote-uudistus ei ole synnyttänyt rahoitusvajetta palveluihin, vaan tehnyt sen näkyväksi. Toisin kuin Orpo väittää, syy ei ole uusien hyvinvointialueiden hallinnossa, vaan kuntien sotepalveluiden alibudjetoinnissa, yhdistettynä palkkojen tason sekä ostopalveluiden hintojen nousuun, toteaa Miikka Kortelainen.
Sote-rahoitusmalliin on jo sisällytetty elementtejä, joilla hyvinvointialueita kannustetaan palveluiden kustannustehokkuuden lisäämiseen. Rahoitusmallin indeksi ei kuitenkaan ota huomioon sitä, jos sote-alan palkat nousevat yleistä ansiotasoa nopeammin tai ostopalveluiden ennakoitua nopeampaa hinnan nousua.
– Kun hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta tai muuta omaa tulonhankkimiskeinoa, on maan hallituksen vastuulla tehdä ratkaisuja, joilla turvataan palveluiden rahoituksen riittävyys. On pöyristyttävää, että hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet nyt sen sijaan pohtivat rahoituksen leikkaamista. Tämä syventää suomalaisten sote-palveluiden kriisiä entisestään ja pidentää hoitojonoja, Kortelainen sanoo.
Oma palvelutuotanto on edullisempaa kuin kalliit ostopalvelut. Julkisen sektorin onkin tehtävä itsestään houkutteleva työnantaja. Tällä hetkellä esimerkiksi lääkärit siirtyvät usein töihin yksityisiin yrityksiin, joissa heidän työpanoksensa ostetaan hyvinvointialueille. Tämän myötä kustannukset ovat moninkertaiset ja työntekijöiden sitoutuminen heikompaa. Varsinkin vuokratyövoiman käyttöä olisi säänneltävä tarkemmin sote-alalla.