Honkasalo ehdottaa talousarvioaloitteissa määrärahan lisäämistä kosteikkoviljelyn rahoittamiseen sekä määrärahan siirtoa puuntuotannon kestävyyden turvaamiselta metsäluonnon hoidon edistämiseen. Valtaosa “puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen” osoitetusta määrärahasta kohdistetaan ympäristölle haitallisiin toimiin. Sillä ylläpidetään kuitupuun tuotantoon keskittyvää metsätaloutta, joka nojaa vahvasti jaksolliseen metsänkasvatukseen ja jonka vaikutus suomalaiselle metsäluonnolle on tuhoisa.
– Jaksollinen metsänkasvatus huipentuu avohakkuuseen, joka tuhoaa metsäelinympäristön täysin ja vaatii mittavaa maaperän muokkausta, kun metsää halutaan istuttaa uudelleen. Tämä ei ole johdonmukaista hiilinielun parantamisen kanssa, Honkasalo sanoo.
Metsänhoitotoimenpiteiden rahoitus on uudelleenjärjesteltävä siten, että fokus on aivan selvästi luonnonsuojelussa.
Määrärahoja täytyisikin kohdentaa ennemmin metsäluonnon hoidon edistämiseen. Näillä määrärahoilla rahoitetaan aitoja luonnonhoitotoimenpiteitä, joiden tarkoitus on turvata metsäluonnon monimuotoisuus. Määrärahat kohdennetaan muun muassa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (Metso) ja Helmi-elinympäristöohjelman toimeenpanemiseen.
– Metsänhoitotoimenpiteiden rahoitus on uudelleenjärjesteltävä siten, että fokus on aivan selvästi luonnonsuojelussa. Nyt näin ei ole, vaikka hiilinielu on romahtanut ja tarve sen elvyttämiselle on akuutti, Honkasalo sanoo.
Hiilinielujen elvyttäminen on edellytys Suomen päästö- ja biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiselle.
Hiilinielujen elvyttäminen on edellytys Suomen päästö- ja biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiselle. Kosteikkoviljely on osaltaan yksi kustannustehokkaimpia ilmastotoimia maankäyttösektorilla, joka samalla lisää luonnon monimuotoisuutta.
– Kosteikkoviljely tarvitsee valtion tukea päästäkseen alkuun ja mahdollisesti myöhemminkin. Tämä on valtiontaloudellisesti järkevää ja tehokasta rahankäyttöä hiilinieluvajeen paikkaamiseksi, Honkasalo sanoo.