Honkasalo tarjosi puheessaan kolme näkökulmaa vasemmistolaiseen mielenterveyspolitiikkaan.
– Puheessani halusin ensinnäkin nostaa esille sen näkökulman, että meidän tulisi analysoida enemmän sitä, mikä yhteiskuntamme rakenteissa sairastuttaa varsinkin lapset ja nuoret. Koulutusjärjestelmä koki tuhoa Sipilän hallituksen koulutusleikkausten takia. Säästöt ovat heijastuneet lasten ja nuorten hyvinvointiin ja oppimistuloksissa näkyy eriytyvyyttä. Meidän tuleekin edelleen jatkaa vahvasti lasten ja nuorten tukeen panostamista, kuten Marinin hallitus on tehnyt. Oppimismenestys ei saa olla riippuvainen kodin resursseista, Honkasalo sanoo.
– Myös nuorten mielenterveysongelmien juurisyihin tulee pureutua. Tämä edellyttää, että otamme myös nuorten tulevaisuudenhuolet tosissaan. Ilmaston kuumeneminen on nuorten tulevaisuuden huolista kärjessä. Meidän tulee näyttää, että teemme kaikkemme ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Olemme sen lasten ja nuorten tämän hetkiselle, ja tulevalle, hyvinvoinnille vähintäänkin velkaa, Honkasalo toteaa.
Toiseksi Honkasalo peräänkuulutti puheessaan työkyvyn ylläpitämistä ja lyhytterapioita laajempaa näkökulmaa mielenterveyspolitiikkaan. Mielenterveyden ja hoidon turvaamisessa on kyse ihmisoikeuksista.
– Viimeaikaisesta terapiatakuupuheesta ovat unohtuneet esimerkiksi pitkäaikaisesti sairaat mielenterveyspotilaat, joille myös kuuluu ihmisarvoinen elämä, vaikkeivat he välttämättä koskaan paranisi.
Kolmanneksi Honkasalo nosti esille, että psykiatristen sairaalapaikkojen riittävyyden puolesta puhuminen on jäänyt vasemmiston harteille.
– Psykiatristen laitospaikkojen määrä on romahtanut viimeisen viiden vuoden aikana 40 prosenttia. Ihmisiä ohjataan yhä enemmän pärjäämään omillaan avohoidon turvin, joka on aliresurssoitu. Psykiatreista on huutava pula. Tästä kehityksestä jokaisen poliitikon tulisi olla huolissaan, Honkasalo korosti. Honkasalo jätti kesäkuussa muiden vasemmistoliiton kansanedustajien kanssa ministerille kirjallisen kysymyksen psykiatristen sairaalapaikkojen vähentämisestä (https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KK_288+2022.pdf)
– Meidän tulee ymmärtää mielenterveyteen liittyvien tarpeiden moninaisuutta ja hakea ratkaisuja, jotka eivät tarjoa vain nopeita laastareita ja ohituskaistoja vaan syvälle luotaavaa hyvinvointia ja ihmisarvoista elämää aivan kaikille, Honkasalo päätti puheensa.
Lisätiedot:
Veronika Honkasalo, veronika.honkasalo@eduskunta.fi, puh. 040 5559409
Puhe kokonaisuudessaan alla.
Hyvät ystävät,
Meidän aikakaudellamme puhutaan terapiasta, itsensä hoitamisen ja hoivaamisen tärkeydestä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kriittiset tutkijapuheenvuorot ovat kuvanneet aikakauttamme nimittämällä yhteiskuntaamme terapiayhteiskunnaksi. Tälle trendille on tyypillistä se, että yhteiskunnalliset ongelmat siirtyvät tai ne siirretään yhä enemmän ihmisen itsensä ratkaistavaksi ja lompakon paksuus vaikuttaa siihen, löytyykö ratkaisuja vai ei. Meidän pitääkin vasemmistolaisina asettaa kysymys, onko terapia tosiaan vastaus yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja taloudellisen epätasa-arvon aiheuttamaan ahdinkoon? Miksi otamme niin helposti annettuna sen, että ihmisen pitää itse korjata itsensä sen sijaan että korjaisimme yhteiskunnan, joka saa ihmiset voimaan huonosti?
Olemme eduskuntaryhmässä järjestäneet kuluneen vuoden aikana mielenterveysiltakouluja ja pohtineet näkökulmia vasemmistolaiseen mielenterveyspolitiikkaan. Sen pohjalta nostan esille 3 näkökulmaa:
Ensiksi, meidän pitäisi analysoida paljon enemmän sitä, mikä yhteiskunnassamme ja sen rakenteissa on niin pilalla, että se sairastuttaa varsinkin lapset ja nuoret. Vaikka olemme tällä hallituskaudella ansiokkaasti korjanneet aikaisempien vuosien koulutusleikkausten aiheuttamaa tuhoa, on tosiasia, että koulutuksen säästöt ovat vaikuttaneet lasten ja nuorten hyvinvointiin ja oppimistulosten eriytymiseen. Vastuu onnistumisesta on yhä enemmän lapsella ja nuorella itsellään ja koulumenestykseen vaikuttaa vanhempien resurssit ja aika. Peruskoulujärjestelmää pitää uudistaa niin, että ihan jokainen saa tukea oppimiseen ja riittävästi turvallisia aikuisia ympärilleen. Se tarkoittaa myös henkilökunnan hyvinvointiin panostamista. Se tarkoittaa myös hidastamista. Lapsilla ja nuorilla pitää olla oikeus ihmetellä maailmaa, rauhassa suunnitella tulevaisuutta ilman valtavia suorituspaineita ja liian nopeita opintovaatimuksia.
Meidän tulee myös paremmin pureutua lasten ja nuorten mielenterveysongelmien juurisyihin. Tällä hetkellä lasten ja nuorten tulevaisuuden huoli numero yksi on ilmaston kuumeneminen ja se aiheuttaa valtavasti ahdistusta. Me olemme lasten ja nuorten tämän hetkiselle, ja tulevalle, hyvinvoinnille vähintäänkin velkaa sen, että teemme kaikkemme ilmastokriisin pysäyttämiseksi.
Toiseksi, samaan aikaan kun terapian saatavuutta pitää lisätä maksuttoman terapiakoulutuksen ja julkisten investointien kautta, on hyväksyttävä, ettei terapia korjaa kaikkea, eikä terapia sovi kaikille ja kaikkiin elämänvaiheisiin. Viimeaikainen terapiatakuupuhe peittää alleen sen, että mielenterveyskeskustelusta ovat unohtuneet lähes tyystin pitkäaikaisesti sairaat mielenterveyspotilaat, joille myös kuuluu ihmisarvoinen elämä, vaikkeivat he välttämättä koskaan paranisi. Mielenterveyspolitiikan kärkenä ei voi olla vain työkyvyn ylläpitäminen, vaan oikeus ihmisarvoiseen elämään, johon kuuluu riittävä ja hyvä hoito jokaisen ihmisoikeudet turvaten.
Kolmanneksi, me tarvitsemme lisää mielenterveyspalveluja, mutta ei pelkästään lyhytkestoisia palveluita, joista ihmisiä ei välttämättä ohjata eteenpäin. Viimeisten viiden vuoden aikana psykiatristen laitospaikkojen määrä on romahtanut 40 %. Ihmisiä ohjataan yhä enemmän pärjäämään omillaan avohoidon turvin, joka on aliresurssoitu. Psykiatreista on huutava pula. Päihteitä käyttävät eivät saa apua mielenterveysongelmiin, sillä hoito usein edellyttää päihteettömyyttä. Meidän tulee vasemmistolaisina jatkaa puhumista myös psykiatristen sairaalapaikkojen riittävyyden puolesta, sillä jos me emme sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan.
Hyvät ystävät,
Mielenterveyspolitiikka vaatii meiltä entistä laajempaa näkökulmaa. Nyky-yhteiskuntamme – terapiayhteiskuntamme – vaatii meitä katsomaan syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja mielenterveysongelmien juurisyihin. Meidän tulee ymmärtää tarpeiden moninaisuutta ja hakea ratkaisuja, jotka eivät tarjoa vain nopeita laastareita ja ohituskaistoja vaan syvälle luotaavaa hyvinvointia ja ihmisarvoista elämää aivan kaikille.
Kiitos.