Honkasalo korosti, että lapsilla ja nuorilla on oikeus väkivallattomaan elämään ja arkeen. Kaikkeen väkivaltaan on puututtava tiukasti, tekijät on saatava vastuuseen ja avun piiriin ja uhrien on aina saatava tukea.
– Lasten ja nuorten rikollinen käyttäytyminen on merkki yhteiskunnan sekä palvelu- ja tukijärjestelmän epäonnistumisesta. Rikollinen käyttäytyminen on aina oire jostakin. Rikoksiin syyllistyneet lapset ja nuoret ovat aina ensisijaisesti tuen tarpeessa, ja me aikuiset olemme vastuussa siitä, että apu ja tuki kohdentuu oikein sekä riittävän ajoissa, Honkasalo sanoi puheessaan.
– Me aikuiset olemme vastuussa siitä, että rikoksia ei tehdä ja nuoret saavat elää turvallista arkea. Me tarvitsemme nuorten arkeen enemmän turvallisia aikuisia, jotka kuuntelevat nuoria, ja joita nuoret kuuntelevat ja arvostavat. Opettajia, nuorisotyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä. Ammattilaisia rinnallakulkijoita, joihin nuori voi luottaa ja joista nuori saa turvaa, Honkasalo sanoi.
Honkasalo muistutti, että julkisessa keskustelussa on tehtävä selkeä ero nuorten rötöstelyn ja järjestäytyneiden rikollisten katujengien välillä. Katujengejä esiintyy Suomessakin, ja niihin poliisin pitää voida puuttua tiukasti. Nuorten porukoissa tapahtuvaa häiriökäytöstä ja rikollista toimintaa ei kuitenkaan voi automaattisesti yhdistää rikollisiin katujengeihin.
Honkasalo toi esiin, että nuorten rikollisuus on vakiintunut poliitikkojen huoli ja median kestoaihe.
– Juuri tämän takia poliitikkojen tulisi tuntea vastuunsa ja välttää levittämästä rangaistuspopulistisia ratkaisuja, Honkasalo vaati.
Asiantuntijatieto ei esimerkiksi tue sitä että nuorten rikoksentekijöiden rangaistuksia tulisi koventaa tai rikosvastuuikärajaa laskea tai poistaa kokonaan.
– Tällaisten asioiden vaatiminen on ehkä tehokas keino joillekin poliitikoille osoittaa kovaan ääneen, että esitetään konkreettisia ja rankkoja ratkaisuja, mutta nämä eivät ole tehokkaita keinoja puuttua itse nuorisorikollisuuteen, Honkasalo sanoi.
Vasemmistoliitolta ratkaisuja nuorisorikollisuuteen
Vasemmistoliitto julkisti maanantaina ohjelmansa Hyvinvoinnilla rikollisuutta vastaan – vasemmistoliiton ratkaisut nuorisorikollisuuteen puuttumiseksi ja sen ehkäisemiseksi. Ohjelmassa pohditaan nuorisorikollisuuden syitä ja esitetään 16 kohdan toimet, joilla nuorten rikollisuutta saadaan kuriin ja myös ehkäistyä jo ennalta.
Ohjelman mukaan nuorisorikollisuudesta puhutaan usein hyvin kapeasti ja kovia rangaistuksia painottaen, kun todellisuudessa kysymys on paljon monisyisestä yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jota on vaikuttavampaa kohdata monipuolisen keinopaletin avulla.
Ohjelman toimenpide-ehdotukset sisältävät mm. nuorten tutkintaryhmien valtakunnallistamisen, lisää katusovittelua, nuorten rikoksentekijöiden oikeuden ankkuritoimintaan, poliisin exit-toiminnan vahvistamisen, lastensuojelun valmiuksien parantamisen, rangaistusjärjestelmän vaikuttavuuden arvioimisen sekä terä- ja ampuma-aselainsäädännön muutostarpeiden arvioinnin.
Lisätiedot:
Veronika Honkasalo, p. 040 555 9409
Vasemmistoliiton ratkaisut nuorisorikollisuuteen puuttumiseksi ja sen ehkäisemiseksi -ohjelma
Veronika Honkasalon pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro 19.12.2022 kokonaisuudessaan:
Arvoisa puhemies,
Lapsilla ja nuorilla on oikeus väkivallattomaan elämään ja arkeen. Kaikkeen väkivaltaan on puututtava tiukasti, tekijät saatava vastuuseen ja avun piiriin. Uhreille tulee antaa tukea – aina.
Lasten ja nuorten rikollinen käyttäytyminen on merkki yhteiskunnan ja palvelu- ja tukijärjestelmän epäonnistumisesta. Rikollinen käyttäytyminen on aina oire jostakin. Rikoksiin syyllistyneet lapset ja nuoret ovat aina ensisijaisesti tuen tarpeessa, ja me aikuiset olemme vastuussa siitä, että apu ja tuki kohdentuu oikein. Me aikuiset olemme vastuussa siitä, että rikoksia ei koskaan synny ja nuoret saavat elää turvallista arkea.
Me tarvitsemme nuorten arkeen enemmän turvallisia aikuisia, jotka kuuntelevat nuoria, ja joita nuoret kuuntelevat ja arvostavat. Opettajia, nuorisotyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä – ammattilaisia rinnallakulkijoita, joihin nuori voi luottaa ja joista nuori saa turvaa (varsinkin silloin kun lähipiiri ei sitä anna).
Me päätöksentekijät olemme vastuussa siitä, että tunnemme läpikotaisesti ja tutkimuspohjaisesti nuorisorikollisuuden ilmiönä, jotta osaamme resurssoida tarvittavat ja tehokkaat toimenpiteet oikein. Meidän vastuullamme on keskustella nuorisorikollisuudesta asiantuntevasti niin, ettemme leimaa puheillamme yhtäkään nuorta tai lisää puheillamme stigmaa ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Se puhe, mitä täällä salissa nuorista käytämme, elää nuorten arjessa sanoina, tekoina, asenteina. Nuoret seuraavat keskustelua tarkasti.
Arvoisa puhemies,
Me tiedämme tilastoista, että 18-29-vuotiaiden väkivaltarikollisuus on laskussa, ja että alaikäisten ja varsinkin alle 15-vuotiaiden rikoksissa näkyy kasvua erityisesti ryöstöjen osalta. On tärkeää osata irrottaa eri ilmiöt toisistaan, jotta myös ratkaisut osataan kohdentaa oikein. Juuri tämän takia myös välikysymys on kaikessa sekavuudessaan niin haitallinen: Siinä sotketaan eri ilmiöitä ja ikäryhmiä toisiinsa ja esitetään ratkaisuja, joilla ei ole mitään tekemistä nuorisorikollisuuden juurisyiden kanssa. On halveksivaa nuorten parissa toimivia ammattilaisia kohtaan esittää, ettei mitään olisi tehty. Joka päivä lukuisat ammattilaiset tekevät parastaan nuorten parissa sekä ennaltaehkäisevässä että korjaavassa työssä. Päiväkodeissa, kouluissa, nuorten vapaa-ajalla, lastensuojelun instituutioissa, järjestöissä, moniammatillisissa tiimeissä poliisin ja sosiaalityön yhteistyössä.
Arvoisa puhemies,
Niin kuin poliisistakin on todettu: Kyllä, ulkomaalaistausta korostuu nuorilla rikoksentekijöillä. Ilmiötä tarkastellessa on kuitenkin tarpeen huomioida, että kun vanhempien sosioekonominen tausta huomioidaan, kapenee erot kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Tähän seikkaan meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Ja toisaalta meidän on vaikuttimien lisäksi syytä pohtia minkälaista tukea tarvitaan rikoksilla oireileville sekä nuorille että heidän perheilleen.
On myös tehtävä selkeä ero nuorten toiminnan ja katujengien välillä. Poliisin mukaan: Kyllä, katujengejä esiintyy Suomessa, ja niihin poliisin pitää voida puuttua tiukasti. Samaan aikaan on ongelmallista yhdistää automaattisesti nuorten porukoissa tapahtuvaa rötöstelyä ja rikollista toimintaa rikollisiin katujengeihin.
Arvoisa puhemies,
Samalla tavalla kuin eriarvoisuus kasautuu, myös nuorisorikollisuudessa näkyy kasautumista ja polarisaatiota, usein rikoksilla oirehtiminen kasautuu samoille nuorille ja rikosten muodot ovat saaneet raaempia piirteitä. Rikoksilla oireilevat nuoret ovat usein alttiina myös pahantahtoisten aikuisten hyväksikäytölle ja väkivallalle.
Mitä varhaisemmin, sen parempi. Tarvitaan erilaisia keinoja ilmiöstä riippuen. Intensiivistä tukea, ennaltaehkäisevää toimintaa sekä Ankkuri-toiminnan ja Exit-toiminnan vahvistamista. Nuorisorangaistusten soveltamista tulisi lisätä.
Arvoisa puhemies,
Nuorten rikollisuus on vakiintunut poliitikkojen huoli ja median kestoaihe. Mutta juuri tämän takia, poliitikkojen tulisi tuntea vastuunsa ja välttää levittämästä rangaistuspopulistisia ratkaisuja. Tämän syksyn keskusteluissa myös alle 15-vuotiaiden epäiltyihin rikoksiin halutaan puuttua yhä kovemmin rangaistuksin ja keskustellaan rikosvastuuikärajan mielekkyydestä. Tämä siitä huolimatta, ettei asiantuntijatieto tue vastuuikärajan laskemista. Asiantuntijatieto ei myöskään tue sitä, että rangaistusten koventaminen olisi nuorten kohdalla oikea tie. Ne ovat ehkä tehokkaita keinoja poliitikoille osoittaa kovaan ääneen, että esitetään konkreettisia ja rankkoja ratkaisuja, mutta ne eivät ole tehokkaita keinoja puuttua itse nuorisorikollisuuteen.
Pahinta sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on, jos rikoksilla oireilevista nuorista tulee rikoksia tekeviä aikuisia. Nuorten kohdalla suuntaan on mahdollista vaikuttaa helpommin kuin aikuisten: Siksi on tärkeää tuntea ilmiön taustat ja valita keinot, jotka oikeasti toimivat.