– Tämä hätiköity ja läpi runnottu päätös ei saa kiitosta demokratian näkökulmasta. Hallitus ilmoitti huhtikuussa päivää ennen ennakkoäänestyksen alkamista, että se alkaa valmistella Ottawan sopimuksesta irtautumista. Ulkoasiainvaliokunta piti asiasta vain kolme kuulemista. Humanitaarisen oikeuden näkökulma jäi täysin marginaaliin, Honkasalo sanoo.
Honkasalo korostaa, että näin tärkeälle asialle olisi ollut hyödyksi laajempi parlamentaarinen käsittely, mikä on ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa ollut pitkään maan tapa. Nyt valmista piti saada hinnalla millä hyvänsä.
Hätiköity päätös ei saa kiitosta demokratian näkökulmasta.
Prosessin aikana Honkasalo sai käsityksen, että sosiaalidemokraateille ja vihreille olisi tärkeää saada päätöksen yhteydessä kirjaukset miinaraivauksen vahvistamisesta ja siitä, että maamiinojen vienti Suomesta kielletään.
– Nyt molemmat tavoitteet jäivät täysin saavuttamatta. Muut oppositiopuolueet antoivat siis tukensa sille, että maamiinojen käyttöä ei pyritä välillisesti estämään muissa maissa, ja sille, että maamiinojen päätymistä sotaa käyviin maihin ei yritetä rajoittaa, Honkasalo sanoo.
Ulkoasiainvaliokunta ei linjannut miinanraivaustyön määrärahatason nostosta, joten miinanraivauksen rahoitus käytännössä laskee tulevina vuosina. Valiokunta ei myöskään ollut valmis linjaamaan maamiinojen maastavientikiellosta.
– Voin ymmärtää maamiinojen käytön sotilaallisia argumentteja, mutta sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä, että Suomi lähtisi viemään maamiinoja muihin maihin. Siis, että Suomi lisäisi maamiinojen määrää globaalisti, Honkasalo sanoo.
Honkasalon mukaan Suomi lähettää yhä vahvemmin viestin maailmalle siitä, että sääntöpohjaista järjestelmää voidaan kunnioittaa valikoiden.
– Suomi osaltaan antaa vauhtia kehitykselle, jossa sotatilanteen uhatessa valtiot kokevat vaihtoehdoksi irtautua sotatilanteita varten laadituista säännöistä ja sopimuksista, hän sanoo.
Honkasalon mukaan hallituksen oma esitys on täysin oikeassa siinä, että sopimuksesta irtautumisella on kielteisiä vaikutuksia “laajemmin humanitaariseen oikeuteen, asevalvontaan ja kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään sekä Suomen maineeseen asevalvonnan saralla.”
Veronika Honkasalon puhe 16.6.2025:
Arvoisa puhemies,
Miksi Ottawan sopimus on yksi maailman kattavimpia asevalvontasopimuksia? Miksi Ottawan sopimusta ajava International Campaign to Ban Landmines sai 1997 Nobelin rauhanpalkinnon? Miksi aikoinaan Ottawan sopimuksen puolustaminen oli prinsessa Dianan tärkeimpiä elämäntehtäviä ja jopa niin, että hänen julkinen tukensa ja näkyvä kampanjointi henkilömiinojen kiellon eteen auttoivat nostamaan aiheen maailmanlaajuiseen tietoisuuteen?
Ottawan sopimus on pelastanut lukemattomia siviilielämiä ja edistänyt miinanraivausta sekä uhrien tukemista. Maamiinat ovat umpimähkäisiä, ne eivät erottele sotilaita ja siviileitä, yli 80 prosenttia uhreista ovat siviilejä ja lapsia. Niiden vaikutus on pitkäaikainen, ne tuhoavat ympäristöä ja tekevät isoista maa-alueista käyttökelvottomia. Maamiinat aiheuttavat vakavia vammoja tai kuoleman ja vaikeuttavat konfliktin jälkeistä toipumista vuosikymmeniä. Ja mikä tärkeintä: Maamiinoja on haastavaa käyttää tavalla, joka ei rikkoisi Suomea velvoittavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjä. Juuri tämä on yksi asia, jota sekä hallituksen esityksessä että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä ei ole avattu juuri lainkaan.
Arvoisa puhemies,
Ottawan sopimuksesta irtautumisen puolesta puhuvat argumentoivat, että Suomi on globaali poikkeustapaus, Suomi käyttäisi maamiinoja vastuullisesti kaikkia sitovia velvoitteita kunnioittaen. Auki jää, mikä on se viittaus Ukrainan sodan oppeihin ja sotilaalliseen hyötyyn, joka maamiinoista saadaan, kun kaikki tiedämme, että häikäilemätöntä hyökkäyssotaa käyvä aggressiivinen Venäjä ei välitä maamiinojen käytössä minkäänlaisista humanitaarisen oikeuden periaatteista? Myöskään tätä seikkaa ei hallituksen esityksessä eikä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä ole käsitelty lainkaan, eikä se noussut esille asiantuntijakuulemisissa.
Myöskään väite siitä, että Suomi ylipäätään sodan sattuessa toimisi täysin määrätietoisesti ja vastuullisesti maamiinoja käyttäessään, ei saa tutkimuksista ja kenttäkokemuksista tukea: Suomen Punaisen Ristin lausunnossa se sanotaan suoraan: “Kenttäkokemukset konflikteista osoittavat, että henkilömiinojen vaikutuksia ei kyetä rajaamaan puhtaasti sotilaallisiin kohteisiin.” Myöskään puolustusvoimien komentaja ei ole sulkenut tätä mahdollisuutta pois Helsingin Sanomien haastattelussa. Erilaisilla teknisillä ratkaisuilla voidaan varmasti vähentää vaaraa siviiliväestölle, mutta sota ei ole vastuullinen normaalitila. Tähän argumenttiin puolestaan vastataan, että nyt otetaan maamiinat vain osaksi puolustusvoimien keinovalikoimaa, tämä ei ole käyttöönottopäätös. Ei olekaan, Ottawan sopimus on nimenomaan laadittu sotatilanteita varten huolehtimaan siitä, että siviilejä suojellaan. Sodassa on säännöt, kaikki keinot eivät ole sallittuja.
Arvoisa puhemies,
Lopuksi vielä itse prosessista, että niistä reunaehdoista, joilla muut oppositiopuolueet antoivat ymmärtää, että he hyväksyvät irtisanomisen.
Oli Ottawan sopimuksesta irtautumisesta mitä mieltä tahansa, ei tämä hätiköity ja läpirunnottu päätös saa kiitosta demokratian näkökulmasta. Hallitus piti tiedotustilaisuuden huhtikuun alussa päivää ennen ennakkoäänestyksen alkamista ja ilmoitti kaikkien yllätykseksi, että se rupeaa valmistelemaan Ottawan sopimuksesta irtautumista. Tämä tapa ei saanut eduskunnassa kiitosta, eikä sekään, ettei asiaan liittyviä selvityksiä saanut alkuvaiheessa edes pyytämällä. Sen jälkeen edettiin ripeään tahtiin ja ulkoasiainvaliokunta piti vain kolme kuulemista. Näissä kolmessa kuulemisessa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden näkökulma jäi täysin marginaaliin. Valmista piti saada hinnalla millä hyvänsä. Näin tärkeälle asialle olisi ollut hyödyksi laajempi, parlamentaarinen käsittelytapa, mikä on ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa ollut pitkään maan tapa.
Prosessin aikana ymmärsin, että sosiaalidemokraateille ja vihreille oli tärkeää saada maamiinapäätöksen yhteydessä yhtäältä kirjaukset miinaraivauksen vahvistamisesta ja sille osoitetuista lisämäärärahoista ja toisaalta kirjaus siitä, että maamiinojen vienti Suomesta kielletään.
Nyt molemmat nämä tavoitteet jäivät täysin saavuttamatta.
Ulkoasiainvaliokunta linjaa, että Suomi jatkaa tukeaan humanitaariselle miinanraivaustyölle, mutta koska valiokunta ei linjannut määrärahatason nostosta, miinanraivaustyön rahoitus itse asiassa laskee tulevina vuosina. Valiokunta ei myöskään ollut valmis linjaamaan maamiinojen maastavientikiellosta, mikäli tuotanto Suomessa aloitettaisiin. Muut oppositiopuolueet toisin sanoen antoivat tukensa myös sille, ettei maamiinojen käyttöä välillisesti muissa maissa estetä eikä myöskään varmisteta, ettei maamiinojen mahdollisen viennin yhteydessä varmistuta siitä, etteivät ne päädy sotaa käyviin maihin.
Arvoisa puhemies,
Voin vielä hatarasti ymmärtää maamiinojen käytön sotilaallisia argumentteja, mutta sitä en kerta kaikkiaan ymmärrä, että Suomi lähtisi viemään maamiinoja muihin maihin. Siis, että Suomi omilla toimillaan lisäisi maamiinojen määrää globaalisti. Päätöksen ollessa tämä Suomi lähettää yhä vahvemmin viestin maailmalle siitä, että sääntöpohjaista järjestelmää voidaan kunnioittaa valikoiden. Tällä päätöksellä Suomi osaltaan antaa vauhtia kehitykselle, jossa sotatilanteessa ja sen uhatessa valtiot kokevat vaihtoehdoksi irtautua sotatilanteita varten laadituista säännöistä ja sopimuksista.
Hallitus on siten täysin oikeassa siinä, että päätöksellä on kielteisiä vaikutuksia “laajemmin humanitaariseen oikeuteen, asevalvontaan ja kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään sekä Suomen maineeseen asevalvonnan saralla”.