Jalkaväkimiinat kieltävä sopimus on yksi maailman kattavimmista ja allekirjoitetuimmista humanitaarisista aseidenriisuntaan liittyvistä sopimuksista. Sen tarkoitus on suojella siviilejä konflikteissa ja konfliktien jälkeen. Yli 80 prosenttia maamiinojen uhreista on siviilejä.
– Kansainvälinen monenkeskinen järjestelmä ja siitä kiinni pitäminen on Suomen turvallisuuden etu. Irtautumalla Ottawan sopimuksesta me itse heikennämme tätä meille tärkeää periaatetta ja sääntöpohjaista järjestelmää, joka turvaa myös Suomen aseman globaalisti, Honkasalo painottaa.
– Tämä on myös ristiriidassa Suomen pitkäaikaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kanssa. Tosiasia on, että jalkaväkimiinoja on haastavaa käyttää tavalla, joka ei riko Suomea velvoittavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sääntöjä.
Yli 80 prosenttia maamiinojen uhreista on siviilejä.
Honkasalosta on selvää, että kansainvälisestä sopimuksesta irtautumisella on haitallisia vaikutuksia Suomen maineelle ja toiminnan uskottavuudelle, tämä todetaan myös ulkoministeriön selvityksessä ja hallituksen esityksessä. Lisäksi sopimuksesta irtautuminen todennäköisesti madaltaa muiden valtioiden kynnystä vetäytyä sopimuksesta ja rohkaisee kyseenalaistamaan laajemmin kansainvälisten sopimusten merkitystä. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Suomi on profiloitunut humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puolustajaksi.
– Valiokuntakäsittely ei myöskään vakuuttanut vasemmistoliittoa siitä, että sopimuksen irtisanomisella mahdollisesti saavutettavaa sotilaallinen hyöty on tarpeeksi merkittävä suhteessa niihin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin haittoihin, joita sopimuksesta irtautumisesta seuraa, Honkasalo sanoo.
– Kysymys Ottawan sopimuksesta irtautumisesta ei ole vain sotilaallinen tai puolustuspoliittinen, vaan myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen ja humanitaarinen. Sopimuksessa on 165 maailman maata, joten sopimuksen painoarvo Suomelle on merkittävä.
Vasemmistoliiton mielestä tämä hyvin poikkeuksellinen päätös irtautua merkittävästä sopimuksesta tehdään myös aivan liian hätäisesti. Valiokuntakäsittely oli todella nopea ja kuulemiset suppeita.
– Valtavalla kiireellä läpiviety prosessi on ollut todellinen farssi ja demokratian irvikuva, Honkasalo sanoo.
Jos jalkaväkimiinoja tulevaisuudessa valmistetaan Suomessa, on ne asetettava ehdottomaan maastavientikieltoon.
– Jalkaväkimiinoja käyttävät sellaiset maat kuin Venäjä, Myanmar, Iran ja Pohjois-Korea. Todellako haluamme näiden maiden joukkoon, Honkasalo kysyy.
– Pitäisi olla myös täysin selvää, että jos henkilömiinoja tulevaisuudessa valmistetaan Suomessa, on ne asetettava ehdottomaan maastavientikieltoon. Ei voi olla niin, että Suomi itse lähtee lisäämään viennin kautta henkilömiinojen määrää maailmassa. Olen pettynyt, ettei ulkoasianvaliokunta ollut valmis tällaiseen linjaukseen henkilömiinojen asevientikiellosta, Honkasalo painottaa.
Kansanedustaja Honkasalon vastalause kokonaisuudessaan:
VASTALAUSE
Perustelut
Vasemmistoliiton mielestä on tärkeää, että tässä maailmantilanteessa, jossa monenkeskistä yhteistyötä, kansainvälisiä sopimuksia, normeja ja periaatteita haastetaan yhä enemmän muun muassa Venäjän toimesta, Suomi itse noudattaa kansainvälisiä velvoitteitaan.
Kansainvälinen monenkeskinen järjestelmä ja siitä kiinni pitäminen on Suomen turvallisuuden etu. Irtautumalla Ottawan sopimuksesta me itse heikennämme tätä meille tärkeää sääntöpohjaista järjestelmää, jonka luomalla tasapainolla pyritään ehkäisemään myös konfliktien syntyä.
Näin merkittävää päätöstä ei pitäisi tehdä näin hätäisesti. Puolustusvoimien selvitys laadittiin ”puhtaasti sotilaallisesta näkökulmasta”, kuten puolustusministeriö itse asian ilmaisee. Kysymys Ottawan sopimuksesta irtautumisesta ei kuitenkaan ole vain sotilaallinen tai puolustuspoliittinen, vaan myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen ja humanitaarinen kysymys. Sopimuksessa on 165 maailman maata, joten sopimuksen painoarvo Suomelle on merkittävä.
Jalkaväkimiinat kieltävä sopimus on yksi maailman kattavimmista ja allekirjoitetuimmista humanitaarisista aseidenriisuntaan liittyvistä sopimuksista. Sopimuksen syntyminen oli pitkän kansainvälisen ponnistelun tulos. Sen tarkoitus on suojella siviilejä konflikteissa ja konfliktien jälkeen. Jalkaväkimiinat eivät erottele sotilaita siviileistä. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta kaikki EU- ja Nato-maat ovat liittyneet sopimukseen. Landmine Monitor -raportin mukaan valtiollisista toimijoista jalkaväkimiinoja käyttivät vuonna 2023 Venäjä, Myanmar, Iran ja Pohjois-Korea.
On selvää, että kansainvälisestä sopimuksesta irtautumisella on haitallisia vaikutuksia Suomen maineelle ja toiminnan uskottavuudelle asevalvonnan alalla. Sopimuksen irtisanominen ei myöskään ole Suomen johdonmukaisen asevalvontalinjan mukaista.
Suomi on ollut Ottawan sopimuksen osapuoli vuodesta 2012. Puolustusvoimat eivät ole aikaisemmin pitäneet jalkaväkimiinojen palauttamista tarkoituksenmukaisena, koska niiden suorituskykyä on korvattu vuosien ajan useilla muilla keinoilla. Myös ulkoministeriön kanta on aikaisemmin ollut, että Suomen ei tule irtautua Ottawan sopimuksesta ulko- ja turvallisuuspoliittisista syistä. Ulkoministeriö on nytkin todennut omassa Ottawan sopimusta koskevassa arviossaan muun muassa, että: ”Sopimuksen irtisanominen saattaa heijastua kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään laajemminkin. Irtisanominen on negatiivinen signaali tilanteessa, jossa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää haastetaan. Irtisanomisella voi olla haitallisia vaikutuksia Suomen maineelle ja toiminnan uskottavuudelle asevalvonnan alalla.” Myös hallituksen esityksessä kerrotaan näistä kielteisistä vaikutuksista ja todetaan että ”humanitaarisen oikeuden sopimuksen irtisanominen on erittäin poikkeuksellinen toimi, joka saattaa heijastua kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään laajemminkin.”
Suomen Punainen Risti on puolestaan todennut omassa lausunnossaan, että ”irtautumalla Ottawan sopimuksesta Suomi olisi osaltaan tukemassa kehitystä, jossa sotatilanteissa tai sodan uhan lisääntyessä valtiot kokevat vaihtoehdoksi irtisanoutua sotatilanteita varten laadituista sopimuksista. Kehitys on ristiriidassa Suomen pitkäaikaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kanssa, jonka mukaan Suomi vahvistaa kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää. Suomenkaan intressissä ei ole valtioiden irtautuminen sodankäyntiä sääntelevistä sopimuksista. Esimerkiksi myös Venäjä on sopimusosapuolena mm. eräitä tavanomaisia aseita koskevassa yleissopimuksessa (CCW) ja sekä kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa (CWC).”
Jalkaväkimiinojen käytön kielto on ennen kaikkea humanitäärinen kysymys. Kyse on siitä, ettei sivistysvaltio käytä aseita, tai edes suunnittele käyttävänsä aseita, jotka aiheuttavat siviileille kohtuutonta kärsimystä. Hallitus on vakuutellut, että Suomi tulee käyttämään jalkaväkimiinoja vastuullisesti. Kenttäkokemukset konflikteista kuitenkin osoittavat, että jalkaväkimiinojen vaikutuksia ei kyetä rajaamaan puhtaasti sotilaallisiin kohteisiin. Tutkimusten mukaan yli 80 prosenttia jalkaväkimiinojen uhreista on siviilejä ja noin puolet on lapsia. Kaiken kaikkiaan jalkaväkimiinoja on haastavaa käyttää tavalla, joka ei riko Suomea velvoittavia kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Tätä tosiasiaa ei ole arvioitu hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä kattavasti. Ottawan sopimuksesta irtautuminen ei vapauta Suomea muista humanitaarisen oikeuden velvoitteista.
Kuten sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö asian ilmaisee omassa lausunnossaan: “Myös olemassa oleva tutkimustieto kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että henkilömiinoja tullaan käyttämään täysin vastuullisesti tavalla, joka ei aiheuta vaaraa siviiliväestölle. Hallituksen esityksessä mainitsemat tekniset ratkaisut voivat auttaa, mutta tuskin täysin ratkaisevat ongelmaa.”
Hallituksen esityksessäkin tuodaan esiin, että ”useat lausunnonantajat kritisoivat lausunnoissaan miinojen vastuullisen käytön argumenttia ja osa näistä totesi Ottawan sopimuksen syntyneen siksi, että henkilömiinojen käyttöä ei ole kyetty rajoittamaan vain sotilaallisiin kohteisiin. Useat lausunnonantajat toivat esiin sen, etteivät jalkaväkimiinat erottele siviilejä ja sotilaita. Suomen UNICEF ry kritisoi esityksessä esitettyjä miinojen vastuullisen käytön perusteluja toteamalla, että esitetyt keinot ovat samoja, joita käytetään maissa, joissa miinoja on tälläkin hetkellä maastossa, ja joissa siviiliuhrien määrä on suuri.”
Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, humanitaarisen oikeuden velvoitteet sitovat Suomea, kuului se Ottawan sopimukseen tai ei. Hallituksen esityksessä on kuitenkin katsottu, että laillisuusarviointi voidaan toteuttaa vasta osana asejärjestelmän hankintaprosessia, koska se edellyttää yksityiskohtaisia tietoja hankittavasta järjestelmästä. Esimerkiksi valtioneuvoston oikeuskansleri ja Suomen Punainen Risti ovat katsoneet, että tämän arvion tulosta olisi tullut selvittää jo etukäteen. Geneven sopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 36 artikla velvoittaa sopimusosapuolet tekemään laillisuusarvion koko kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ”kehittäessään, hankkiessaan tai ottaessaan käyttöön” uusia aseita. Arvio tehdään aseen oletetun normaalin käytön perusteella. Vaikka jokin ase ei sellaisenaan ole laiton, sen käyttö voi osoittautua laittomaksi, riippuen kontekstista ja käyttötavasta. Vastuullinen artiklan 36 toimeenpano pitää sisällään aseiden laillisuusarvioinnin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja ennen kuin aseet on hankittu.
Jos Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta ja ottaa jalkaväkimiinat käyttöön, on Suomen sitouduttava siihen, ettei se tue välillisesti jalkaväkimiinojen käyttöä muissa maissa. Lisäksi jos jalkaväkimiinoja tulevaisuudessa valmistetaan Suomessa, on ne asetettava vähintään ehdottomaan maastavientikieltoon. Ei voi olla niin, että Suomi itse lähtee lisäämään jalkaväkimiinojen määrää maailmassa. Tämän lisäksi tulee selvittää muita tehokkaita keinoja sen varmistamiseksi, että jalkaväkimiinat eivät päädy sotaa käyviin maihin.
Valiokuntakäsittelyn aikana ei ole riittävästi ilmennyt irtisanomisella mahdollisesti saavutettavaa sotilaallista hyötyä suhteessa ulko- ja turvallisuuspoliittisiin haittoihin, joita sopimuksesta irtautumisesta seuraa. Kuten sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö toteaa omassa lausunnossaan: “Henkilömiinojen palauttamista perustellaan Suomen puolustuksen tarpeilla heikentyneessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, mutta hallituksen muuten kattava esitys on näistä tarpeista kovin vaitonainen. Sama pätee myös julkiseen keskusteluun, jossa esitetyt tarpeet ovat olleet epämääräisiä.” Ja, että: “Henkilömiinojen palautusta puoltavat sotilaalliset perusteet ovat epämääräisiä myös siksi, ettei julkisuudessa ole tarkemmin avattu Ukrainan sodan oppeja tai edes sotatieteellistä tutkimustietoa henkilömiinoista.”
Oikeustieteiden tohtori Martin Scheinin sanoo omassa lausunnossaan: “Pidän oireellisena ja samalla valittettavana, että Ottawan sopimuksen irtisanomista ja henkilömiinojen käyttöönottoa perustellaan hallituksen esityksessä kyseisen asejärjestelmän sellaisilla oletetuilla sotilaallisilla hyödyillä, jotka liittyisivät sen vastuuttomaan ja samalla kansainvälisen oikeuden kieltämään käyttöön.” Hän viittaa tällä siihen tapaan, jolla Venäjä kansainvälisestä oikeudesta piittaamatta käyttää jalkaväkimiinoja. Siksi onkin hänen mukaansa “kyseenalaista, saavuttaisiko kansainvälisen oikeuden tunnontarkkaan noudattamiseen sitoutunut Suomi mitään sotilaallista hyötyä irtisanomalla Ottawan sopimuksen. Sen sijaan on selvää, ettei hallituksen esityksessä ole osattu tai haluttu asianmukaisesti käsitellä tätä kysymystä.”
Kuulemisessa on käynyt myös ilmi, että jalkaväkimiinojen mahdollinen valmistaminen aiheuttaa maineriskin myös suomalaiselle puolustusteollisuudelle, joka voi vaikuttaa niiden tulevaan kykyyn saada lainoitusta sekä vaarantaa jo solmitut sekä tulevat sopimukset asiakkaiden kanssa.
Näin poikkeuksellinen prosessi, kuin Suomen irtautuminen kansainvälisestä sopimuksesta, vaatisi perusteellisen parlamentaarisen prosessin. Turvallisuuspoliittisesti näin herkkinä aikoina olisi erityisen tärkeää vaalia demokratiaa ja avoimuutta. Se, että hallitus ilmoitti huhtikuussa päivää ennen kuntavaalien ennakkoäänestyksen alkamista, että valmistelu Ottawan sopimuksesta irtautumisesta aloitetaan, tuli valtaosalle kansanedustajista täytenä yllätyksenä. Tietoa ja informaatiota jaettiin hyvin niukasti, eikä ulkoministeriön ja puolustusvoimien laajempia selvityksiä asiasta saanut edes pyydettäessä. Sittemmin informaatiota on tullut, kun sitä on erikseen vaadittu. Puolueiden ja eduskuntaryhmien puheenjohtajien informoiminen samana päivänä juuri ennen jalkaväkimiinatiedostustilaisuutta ei ole yhtä kuin parlamentaarismin turvaaminen. Hallituksen esityksen käsittely valiokunnissa on ollut myös hyvin nopeatahtinen, eikä laajoja kuulemisia asiasta ole järjestetty. Esitystä on käsitelty vain puolustusvaliokunnassa ja ulkoasianvaliokunnassa eikä esimerkiksi lakivaliokuntaa ja perustuslakivaliokuntaa ole kuultu.
Ilmari Käihkö toteaa lausunnossaan, että “henkilömiinakysymys näyttäytyy oppikirjaesimerkiltä turvallistamisesta, jonka myötä asia nostetaan elämän ja kuoleman kysymyksenä muun politiikan yläpuolelle. Turvallisuudella voidaan lisäksi oikeuttaa salaaminen tavalla, joka mahdollistaa päätöksenteon pienessä piirissä. Puolustusministerin puolustusvoimilta tilaama selvitys henkilömiinoista tehtiin salassa eduskunnalta ja julkisten tietojen mukaan jopa puolustusvaliokunnalta. Puolustusvoimain komentajan ulostulon aikaan valtioneuvoston 19.12.2024 julkaistu puolustusselonteko oli loppusuoralla. Oli selvää, että ulostulo tulisi vaikuttamaan politiikkaan. Hallitus tyytyi tiedottamaan eduskuntapuolueiden ja -ryhmien puheenjohtajia aikomuksesta vetäytyä Ottawan sopimuksesta. Demokratian kannalta turvallistamisessa on kaksi ongelmaa, jotka nykytietojen valossa tuskin rajoittuvat vain henkilömiinakysymykseen, ja joista ei soisi tulevan uutta normaalia. Ensimmäinen turvallistamisen ongelma on, että hyvien poliittisten päätösten tekeminen edellyttää parasta mahdollista tietoa. Salaaminen johtaa herkästi tilanteeseen, jossa keskustelua ei joko käydä, tai sitä käydään suppeilla argumenteilla. Kaikkea ei ole tarpeellista, eikä hyvän päätöksenteon ja vahvan demokratian kannalta edes tarkoituksenmukaista salata. Tutkittu tieto auttaa paitsi päätöksenteossa, myös päätöksien perustelemisessa tilanteessa, jossa nousevia puolustusbudjetteja joudutaan todennäköisesti rahoittamaan muilla osa-alueilla tehtävillä leikkauksilla. Toinen ongelma liittyy siihen, että demokratiassa legitimiteetin ja täten päätösten pitävyyden tae on laaja konsensus. Suomalaisen turvallisuuspolitiikan vahvuutena onkin ollut jatkuvuus ja laaja kansallinen yksimielisyys.”
Pitäisi olla täysin selvää, että ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa ei ole varaa toimia näin epädemokraattisesti. Kansallinen turvallisuus ei voi olla taikasana, jolla ohitetaan eduskunnan tiedonsaantioikeus ja vaikutusmahdollisuudet saatikka laajempi yhteiskunnallinen kriittinen perusteellinen keskustelu.
Suomen ei tule irtautua jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.
Edellä olevan perusteella ehdotan,että eduskunta ei hyväksy jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä Oslossa 18 päivänä syyskuuta 1997 tehdyn yleissopimuksen (SopS 12 ja 13/2012) irtisanomista, ja että lakiehdotukset hylätään.
Helsingissä 13.6.2025
Veronika Honkasalo /vas