Suomi on ikääntyvä maa. Ikääntyminen on hyvinvointivaltion tulosta, eikä sen ongelma. Kuntien palvelutuotannossa ja kaupunkisuunnittelussa tulee huomioida asukkaiden moninaisuus ja eri-ikäisten kuntalaisten tarpeet ja toiveet nykyistä paremmin. Ikäihmiset on hyvin laaja ja moninainen eri-ikäisten ihmisten joukko, joiden elämäntilanteet ja tarpeet vaihtelevat suuresti.
Suuri osa eläkeläisistä ovat aktiivinen palveluiden kuluttajien ja yhteiskunnan toimintaan osallistuva joukko. Vanhemmalla iällä jokaisen palvelutarve kasvaa ja silloin on voitava luottaa siihen, että vanhuspalveluita tuotetaan laadukkaasti ja inhimillisesti. Hyvässä hoivassa ei ole kyse vain puhtaista vaatteista ja oikein annostelluista lääkkeistä, vaan se pitää sisällään myös esimerkiksi mahdollisuuden nauttia kulttuuritarjonnasta, oikeuden ulkoilla ja saada hetken aikaa rupatella rauhassa.
Suomalaisten vanhustenhuolto on kriisissä. Marinin hallitus on päättänyt tärkeistä lisäpanostuksista vanhustenhuollon palveluihin muun muassa säätämällä tiukemmasta hoitajamitoituksesta ympärivuorokautisessa hoivassa sekä ohjaamalla lisää resursseja niin kotihoidon kuin omaishoidon kehittämiseen. Korjaaminen on kuitenkin vasta aluillaan. Suomessa käytetään edelleen vähemmän rahaa vanhuspalveluihin kuin muissa Pohjoismaissa, ja eron Ruotsiin ja Norjaan on arvioitu olevan noin miljardi euroa. Merkittävä määrä vanhuspalveluista tuotetaan edelleen suurten voittoa tavoittelevien yritysten toimesta, eikä palveluiden ulkoistamisen suuntaa ole vielä saatu käännettyä.
Kunnilla on merkittävä rooli ikäihmisten hyvinvoinnin ja hoivan edistäjinä ja toteuttajina. Ikäihmiset ovat moninainen joukko. On tärkeää huomioida heidän tarpeidensa erilaisuus esim. heidän kuntonsa, toimintakykynsä, sukupuolensa ja sairauksiensa mukaan. Ikäihmiset ovat myös moninainen joukko tulojensa suhteen. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat esimerkiksi yksinasuvat kansaneläkkeellä elävät naiset.
Seuraavilla keinoilla edistetään ikäihmisten hyvinvointia kunnissa ja vahvistetaan kunnan roolia vanhuspalveluiden laadun valvojana:
1. Luodaan suunnitelma heti valtuustokauden alussa koronan aiheuttaman ikäihmisten hyvinvointivajeen korjaamiseksi. Koronan aiheuttamat rajoitustoimet ovat osuneet poikkeuksellisen kipeästi ikäihmisiin ja rajoittaneet heidän elämäänsä alentaen samalla heidän hyvinvointiaan merkittävästi. Kuntien on alettava suunnitella, miten nämä hyvinvointivajeet korjataan pandemian laannuttua.
2. Otetaan käyttö eläkeläisille suunnattu senioripassi, jolla kunnan liikuntapalveluita pääsee käyttämään edullisemmin, ja turvataan kaikkien mahdollisuus nauttia kulttuurista. Lisäksi kunnan pitää järjestää ikääntyneille omia ohjattuja liikuntaryhmiä ja viedä liikuntaa koteihin liikuntaneuvontana ja huonokuntoisille vanhuksille kotikuntoutuksena. Liikunta parantaa hyvinvointia ja vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.. Oikeus kulttuuriin kuuluu kaikille ja kulttuurilla on merkittäviä hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Eläkeläisalennusten tarjoaminen kulttuuritapahtumiin ja eläkeläisjärjestöjen tukeminen on hyvä tapa edistää kulttuurin tasapuolista saavutettavuutta. Myös tapahtumiin ja palveluihin pääsyn esteettömyydestä ja kuljetuksista on huolehdittava. Kuntien tulee järjestää mahdollisuuksia nauttia kulttuurista myös silloin, kun oma toimintakyky on heikentynyt, esimerkiksi viemällä kulttuuriesityksiä palveluasumisyksiköihin.
3. Yksinäisyyttä torjutaan yhdessä. Kuntien tulee laatia yksinäisyyden vähentämisen toimenpideohjelma, jossa määritellään kuhunkin kuntaan sopivat keinot vähentää erityisesti ikäihmisten yksinäisyyttä. Keinoina voivat olla esimerkiksi yhteisöllisten asumisratkaisujen kehittäminen, järjestötoiminnan tukeminen, kohtaamistilojen kehittäminen ja etsivä vanhustyö. Ikäihmisten digitaitoja vahvistetaan yhteistyössä järjestöjen kanssa.
4. Ikäihmiset huomioidaan rakentamisessa, kaavoituksessa, liikennesuunnittelussa ja ympäristönhoidossa. Kuntaa pitää rakentaa kaikenikäisille ihmisille. Kaavoituksessa tulee esimerkiksi suosia ikääntyneille helpommin saavutettavia lähikauppoja. Tie- ja katujärjestelyjen sekä teiden talvikunnossapidon tulee olla liikuntaesteisille sopivia ja julkiset tilat tulee tehdä aidosti esteettömiksi. Kulkuväylien varsilla ja puistoissa tulee olla tarpeeksi levähtämiseen ja ajan viettämiseen sopivia penkkejä.
5. Hoidon saatavuus ja jatkuvuus laitetaan kuntoon. Terveyskeskusten toimintaa parannetaan takaamalla pääsyn lääkärin vastaanotolle korkeintaan viikossa kiireettömissä tapauksissa. Terveyskeskuksissa tulee kehittää omahoitaja ja -lääkäri -malleja, joiden avulla voidaan parantaa hoitosuhteiden jatkuvuutta ja laatua ja vähentää tarvetta erikoissairaanhoidolle. Hoitohenkilökunnan geriatrista osaamista vahvistetaan.
6. Huomioidaan erityisesti vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten tarpeet. Kaikissa kunnissa on koulutettava vanhuspalveluiden työntekijöitä kohtaamaan erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset. SETAn toteuttama koulutus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten kohtaamisesta ja erityistarpeista on hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta.
7. Omaishoitajia tuetaan. Jokaisen kunnan tulee varata riittävät varat omaishoidon tukiin ja tukipalveluiden järjestämiseen. Omaishoitajien vapaat ja hoidettavien hoitojärjestelyt on järjestettävä joustavasti ja asiakaslähtöisesti.
8. Kotona asuvia ikäihmisiä ja heidän omaisiaan ei jätetä yksin. Kunnan on järjestettävä keskitetty palveluohjaus, jonka kautta ikäihmiset ja heidän omaisensa saavat neuvontaa esimerkiksi hoivapalveluihin, toimeentuloon, asunnon muutostöihin, apuvälineisiin ja kotona selviytymistä tukeviin palveluihin. Esimerkiksi vanhusneuvoloiden kautta taphtuvalla hyvällä neuvonnalla ja palveluiden yhteensovittamisella ihmiset saadaan oikeiden palveluiden piiriin ja ehkäistään pahoinvointia.
9. Kotiin vietävät palvelut ovat laadukkaita. Kotiin on vietävä ihmisen tarvitsemat palvelut eikä varattomuus saa olla este ikäihmisten tarvitsemien palveluiden saatavuudelle. Kotiin tulee tarpeen mukaan viedä sairaanhoidon ja hoivan lisäksi esimerkiksi kuntoutus-, ruoka- ja puhtauspalveluita. Lisäksi on oltava aikaa myös inhimilliseen kohtaamiseen ja jutusteluun. Kunta on vastuussa kotiin vietävien palvelujen laadusta ja asiakastyytyväisyydestä.
10. Ympärivuorokautiseen hoivaan on päästävä tarpeen niin vaatiessa. Toimintakyvyn alentuessa on päästävä ympärivuorokautisen asumisen piiriin. Kun arjessa selviytyminen muuttuu vaikeaksi ja kotona on turvatonta, tulee ikäihmisellä olla oikeus päästä asumaan ympärivuorokautiseen hoivayksikköön. Sinänsä hieno tavoite siitä, että halutaan mahdollistaa kotona asuminen mahdollisimman kauan, on Suomessa kääntynyt päälaelleen. On väärin pakottaa huonokuntoisia vanhuksia asumaan yksin kotona aliresurssoidun kotihoidon turvin.
11. Hoivan laatua on valvottava kunnan ja aluehallintovirastojen toimesta. Sopimusten ja hyvän hoivan laiminlyönnistä on seurattava sanktioita palveluntuottajille. Myös palvelusta maksavan asiakkaan tulee oikeuttaa saamaan korvauksia sovitun hoidon laiminlyönnistä. Laadunvalvontaa edellytetään tarjouksen jättämisen ehtona ja esimerkiksi hoitajamitoituksen laiminlyönnistä, haamuhoitajista ja muista vastaavista rikkeistä säädetään tuntuvat vahingonkorvaukset sopimusrikkomuksesta. Kuntien tulee panostaa merkittävästi sopimusosaamiseen. Aluehallintovirastolle on annettava riittävät resurssit valvontatehtävänsä hoitamiseen.
12. Vanhuspalvelut on tuotettava pääosin julkisena palveluna. Tehostetun palveluasumisen rinnalla on kehitettävä perhehoitoa sekä erilaista välimallin ja yhteisöllisen asumisen muotoja vaihtoehdoiksi yksin kotona asumiselle ja tehostetulle palveluasumiselle asumisen palveluvalikoimaan. Tehostettua palveluasumista on kuitenkin oltava riittävästi kaikille sitä tarvitseville eikä kuntien tule hyödyntää välimallin palveluita keinona kiertää tiukennettua hoitajamitoitusta. Vanhusten hoivapalvelut on tuotettava pääasiallisesti julkisena palveluntuotantona, jolloin rahaa ei kulu yksityisten yritysten voittoihin ja palveluiden laatua voidaan valvoa helpommin.
13. Hoito- ja hoivatyön palkkausta ja työolosuhteita kehitetään. Hoitoalalla tulee olla vakituisia työsuhteita, ei nollatunti- tai runkosopimuksia. Sijaiset puuttuviin vuoroihin palkataan täysipäiväisesti, ei siten, että kahdeksan tunnin työvuoroon palkataan sijainen vain esimerkiksi viideksi tunniksi. Lähiesimiestyöhön panostetaan ja valvotaan, että työpaikalla noudatetaan työehtosopimuksia.
14. Eläkeläisköyhyys on poistettava. Yli 65-vuotiaista köyhyydessä, eli alle 1 250 e /kk bruttotuloilla eläviä henkilöitä on Suomessa vajaa 200 000. Eläkeläisköyhyys kohdistuu erityisesti naisiin ja liian monet eläkkeellä olevat joutuvat turvautumaan leipäjonoihin. Vasemmistoliiton tavoitteena on, että pienimpiä eläkkeitä nostetaan niin että eläkeläisköyhyys jää historiaan. Kunnissa on hyödynnettävä kaikki kunnan vastuulla olevia keinoja torjuta eläkeläisköyhyyttä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on alennettava tuntuvasti ja eläkeläisalennuksista huolehdittava esimerkiksi joukkoliikenteessä ja muissa kunnan palveluissa.
15. Ikäihmiset ovat oman elämänsä ja yhteiskunnan aktiivisia toimijoita. Heidän tulee olla osallisena heitä koskevissa asioissa ja palveluissa. Palvelusuunnitelmat tulee laatia yhdessä asiakkaan kanssa. Vanhusneuvostojen asema on vahvistettava. Vanhusneuvostoilla tulee olla mahdollisuus tehdä aloitteita ja saada vastauksia kysymyksiinsä sekä llausua päätettävissä asioissa jo valmisteluvaiheessa.