Johannes Yrttiahon puheenvuorot eduskunnan Nato-keskustelussa 21.2.2023
Arvoisa puhemies! Viime vuoden keväällä eduskunta päätti puoltaa Marinin hallituksen kantaa ja päätöstä hakea Nato-jäsenyyttä. Nyt me, tämä eduskunta, vasta päätämme siitä, hyväksyykö Suomi Nato-jäsenyyden vai ei. Päätös olisi pitänyt tehdä vasta vaalien ja vaalikeskustelun jälkeen. Nyt kansalle ei ole sananvaltaa tässä asiassa annettu. Kiirehtiminen heikentää päätöksen legitiimisyyttä.
Itse en ole nähnyt syytä muuttaa kielteistä kantaani sotilasliitto Naton jäsenyyteen. Tulemme tekemään ehdotuksen, ettei eduskunta hyväksy nyt käsittelyssä olevaa lakiesitystä eikä siksi myöskään jäsenyyttä sotilasliitto Natossa. Mielestäni Suomen pitää palata sotilaallisen liittoutumattomuuden tielle: se on turvallisempi tie kuin tuleva sotapolku Naton kanssa.
Puhemies! Yhä selvemmäksi on käynyt se, että Nato-jäsenyys merkitsee täydellistä muutosta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. On tietenkin aivan uskomatonta, että vasemmallakin hyväuskoisesti ajatellaan, ettei mikään jäsenyyden myötä muutu ja että kaikki jatkuu suurin piirtein ennallaan. Ei liene kuitenkaan enää ketään, joka ei myöntäisi Suomen muuttaneen suhtautumistaan esimerkiksi Turkkiin ja sen politiikkaan halutessaan päästä hinnalla millä hyvänsä Naton jäseneksi. Kaikki lienevät myös samaa mieltä siitä, että Suomi on tehnyt täyskäännöksen suhtautumisessaan kurdijärjestöihin ja kurdeihin ylipäänsä, missä he sitten asuvatkin. Aiempi varovaisen myötämielinen kanta on muuttunut jyrkän kielteiseksi Nato-prosessin myötä, ja kielteinen kanta on kirjattu myös Turkin kanssa hyväksyttyyn yhteisymmärryspöytäkirjaan.
Suomi on muuttanut kantansa myös YK:n ydinasekieltosopimukseen. Kun kolmella hallituspuolueella oli aikaisemmin myönteinen kanta Suomen liittymiseen itse kieltosopimukseen, niin viime vuoden lopulla, ja jälleen osana Nato-prosessia, Suomi äänesti ydinasekieltosopimusta vastaan YK:ssa. Myös Suomen kanta ydinaseisiin on muuttunut. Hallitus ei halua todeta, ettei se salli ydinaseiden sijoittamista omalle maaperällemme, enkä nyt tarkoita edes asian kirjaamista Nato-sopimukseen vaan Suomen yksipuolista ilmoitusta Norjan ja Tanskan tapaan — siihenkään ei olla valmiita.
Suomi on liittymässä Natoon ehdoitta siksi, että maamme hallitus neuvottelee parhaillaan Yhdysvaltain kanssa puolustussopimuksesta, jonka turvin Yhdysvallat on sijoittamassa aseistustaan, mahdollisesti myös tukikohtiaan ja asevoimiaan, Suomen alueelle. Hallitus pelkää, että yksipuolisetkin Suomen nyt asettamat rajoitukset ydinaseille, Naton tukikohdille ja ulkomaisten asevoimien läsnäololle Suomessa saattaisivat häiritä näitä kahdenvälisiä neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa.
Puhemies! Merkittävät muutokset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa eivät lopu tähän. Suomen suhtautuminen asevientiin on myös muuttunut. Marinin hallituksen ohjelman kohta, jossa vastustetaan asevientiä sotaa käyviin maihin, on nykyisin muisto vain. Nyt Marinin hallitus on valmis sekä myymään että ostamaan aseita sotaa käyvistä maista, ja tämä uusi linja saa tietenkin täyden tuen myös eduskunnan oikeisto-oppositiolta.
Kun vielä runsas vuosi sitten Suomi kannatti asevarustelun rajoittamista, niin nyt Suomi kannattaa asevarustelua ja osallistuu siihen vahvasti myös itse. Eikä Suomi ole muuttanut kantaansa vain asevientiin ja asevarusteluun vaan myös itse sotaan. Suomen turvallisuus muka paranee Nato-jäsenyyden myötä, vaikka sodan kellot kumajavat päivä päivältä voimallisemmin. Ukrainan sodassa Suomi on käytännössä jo sodan osapuoli merkittävänä aseavun antajana. Suomi olisi voinut olla kokoaan suurempi Ukrainan humanitaarisessa tukemisessa, mutta mittavalla aseavulla Suomi haluaa todistaa olevansa Nato-kelpoinen.
Puhemies! Suomi näyttää joutuvan muuttamaan kantansa myös maailman väkirikkaimpaan ja nousevaan maahan ja nousevaan talousmahtiin eli siis Kiinaan. Myös suhtautuminen esimerkiksi Israelin toimiin sekä ylipäänsä Lähi-idän tilanteeseen tulee muuttumaan. Enteellistä oli, että presidentti Niinistö lähetti surunvalittelut maanjäristyksestä vain Turkille mutta unohti saman maanjäristyksen vaurioittaneen pahasti myös Syyriaa.
Arvoisa puhemies! Loppuun vielä muutama lisäsana koskien Kiinaa. Yhdysvallat, Naton johtovaltio ja voimakkain valtio, pakottaa liittolaisensa — ja sellainenhan Suomi on jo nyt — valitsemaan yhteistyökumppanikseen joko Kiinan tai Yhdysvallat, vaikka Suomen pitäisi tietenkin tehdä yhteistyötä molempien kanssa. Taloussuhteet Kiinaan ovat nimittäin suomalaiselle teollisuudelle ratkaisevan tärkeitä. Yhdysvalloille ei kuitenkaan kelpaa se, että Suomi ylläpitäisi nykyisen kaltaisia ystävällisiä suhteita myös Kiinan kanssa. Nato näyttää tulevassa huippukokouksessaan ensi kesänä nimeävän Kiinan vihollisekseen. Saanen ennustaa, että Suomikin tulee tämän mukisematta hyväksymään. Ja jatkossa Naton kaikilta jäsenvaltioilta edellytetään tämän päätöksen kunnioittamista ja toimimista sen mukaisesti. Se on Suomelle vaikea pala nieltäväksi talousvaikutusten vuoksi.
Mutta, puhemies, esimerkkejä Suomen Nato-tien haitallisista talousvaikutuksista on kyllä muitakin: Suomen sotilasmenot on kaksinkertaistettu tällä hallituskaudella, kun Nato-kelpoisuutta on todisteltu. Naton jäsenenä ne nousevat edelleen. Se kaikki on pois hyvinvoinnin ja koulutuksen rahoituksesta. Kauppasuhteiden kaventuminen on jo nostanut energian, ruuan ja muiden hyödykkeiden hintoja. Lasku lankeaa valtiolle ja veronmaksajille.
Puhemies! Uusi ulkopolitiikka maksaa. Se vie pois pohjaa suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpidolta. Ulkopoliittisilla virheillä on kallis sisäpoliittinen hinta. — Kiitos.
Johannes Yrttiahon puheenvuoro salikeskustelussa 21.2.2023
Arvoisa puhemies! Kun tapaa eri tilaisuuksissa ihmisiä, on monella huoli palveluista, toimeentulosta, mutta myös sodasta. Osa ihmisistä selvästikin pelkää Ukrainan sodan laajentumista ja Suomenkin joutumista sotaan. Kun Nato-jäsenyys tulee heidän kanssaan puheeksi, on monella huoli siitä, että jäsenyys voisi tuoda myös Suomeen ulkomaiden asevoimia, tukikohtia ja jopa ydinaseita ja että Suomi voisi joutua suurvaltojen voimienmittelyn kentäksi.
Puhemies! Jos Suomi on sotilasliitto Naton jäsen ja suurvaltojen välille syntyy yhteenotto, niin myös Suomi joutuu sotaan. Sotilaallinen liittoutumattomuus sitä vastoin on mielestäni ainoa tapa, joka antaisi Suomelle edes teoreettisen mahdollisuuden pysyä sotatoimien ulkopuolella. Juuri siksi en kannata Suomen liittymistä Natoon, vaan sotilaallista liittoutumattomuutta.
Presidentti Niinistön lausunto siitä, ettei Suomeen ole tarvetta sijoittaa ydinaseita ja ettei niitä kukaan myöskään ole Suomeen tyrkyttämässä, on otettu turuilla ja toreilla selvästi huojentuneena vastaan, mutta samalla monet myös ihmettelevät, miksi pääministeri näyttää puhuvan aivan toisella tapaa eikä halua asettaa minkäänlaisia rajoituksia sen paremmin ulkomaisille joukoille kuin ydinaseillekaan.
Koko hallituksen kielteinen kanta minkäänlaisiin rajoituksiin ja aikomus hyväksyä Nato-jäsenyys ilman minkäänlaisia kansallisia ehtoja kummastuttavat myös minua. Kun Norja ja Tanska liittyivät Natoon, ne hyväksyivät kansallisesti joukon rajoituksia, joilla muun muassa ulkomaiset tukikohdat ja ydinaseet suljettiin pois. Suomi ei näin halua tehdä. Monet asiantuntijat, joita ulkoasiainvaliokunta kuitenkaan ei ole kuullut mietintöä valmistellessaan, kertovat haluttomuuden tehdä mitään kansallisia varaumia Nato-jäsenyyteen liittyvän niihin neuvotteluihin, jotka koskevat Suomen ja Yhdysvaltain keskinäisen kahdenvälisen puolustussopimuksen solmimista.
Norja on tehnyt Yhdysvaltain kanssa kahdenvälisen puolustussopimuksen, jossa se luovuttaa Yhdysvaltain asevoimille oikeuden käyttää neljää isoa sen asevoimien käyttöön luovutettavaa aluetta. Suomi, Ruotsi ja Tanska neuvottelevat nyt samankaltaisesta sopimuksesta. Kaikkien maiden kanssa on kyse neuvotteluista, joissa maat antavat Yhdysvalloille oikeuden käyttää näiden maiden puolustusrakenteita ja laajoja maa-alueita muun muassa Yhdysvaltain asevoimien raskaiden aseiden varastointiin. Sotilaat käyttävät tästä termiä ”ennakkovarastointi” — ennakko mihin?
Puhemies! Ruotsi neuvottelee parhaillaan Yhdysvaltain kanssa luovutettavista alueista, ilmeisesti myös Suomi, vaikka asiasta ei ole toistaiseksi kerrottu ainakaan laajemmin eduskunnalle. Ruotsi on tiettävästi keskustelemassa alueista, jotka sijaitsevat muun muassa Tukholman ja Göteborgin lähistöllä. Sälenissä tammikuussa pidetyssä turvallisuuspoliittisessa konferenssissa Ruotsin puolustusministeri Pål Jonson kertoi, että uusi puolustussopimus toisi Yhdysvaltain asevoimien joukkoja kriisitilanteessa paikalle huomattavasti nopeammin kuin byrokraattiseksi luonnehdittu Nato.
Pyytäisinkin hallitusta ja puolustusministeri Savolaa tulemaan esiin ja kertomaan eduskunnalle, missä vaiheessa sopimusneuvottelut Suomen osalta ovat ja mitä alueita Suomi harkitsee luovutettavaksi Yhdysvaltain asevoimien käyttöön. Marinin hallitus ei siis halua tehdä minkäänlaisia kansallisia varaumia Nato-sopimuksen yhteydessä siksi, että se pelkää rajausten vaikuttavan kielteisesti nyt käynnissä oleviin puolustussopimusta koskeviin neuvotteluihin. Haluaisin kuulla hallituksen ja ministerin kannan myös tähän. — Kiitos, puhemies.