Mai Ki­ve­lä ja Ve­ro­ni­ka Hon­ka­sa­lo: “Hal­li­tuk­sen tupla­pe­tos: en­sin ri­ko­taan hal­li­tus­oh­jel­man tär­kein luon­to­kir­jaus, sit­ten väi­te­tään to­tuu­den vas­tai­ses­ti, et­tä näin isoa suo­je­lu­pää­tös­tä ei Suo­mes­sa ole ai­em­min teh­ty”

Orpon hallitus on antanut vanhojen metsien suojelukriteerit lausuttaviksi. Niistä on siis poliittinen sopu. Kriteereistä on ollut poliittista kiistaa jo pitkään, sillä ne ovat yksi tärkeimpiä keinoja pysäyttää luontokato Suomen metsäluonnossa.

“MMM:n metsätalousedunvalvonta voitti YM:n suojeluhalut, ministeri Essayah voitti ministeri Mykkäsen. Talous voitti luonnon taas kerran”, puuskahtaa vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen Veronika Honkasalo.

Suojelukriteerien kyljessä tarjoiltiin valtion mailla uudeksi ja historialliseksi väitetty 31 000 hehtaarin suojelupäätös. Todellisuudessa tämä 31 000 hehtaaria ei juuri lisää jo suojelussa olevan valtion arvoluonnon määrää. Päälle tulee inventoinnin myötä mahdollisesti 50-60 000 hehtaaria lisää metsää. Ministeri Essayah väitti totuuden vastaisesti, että näin isoa suojelupäätöstä ei Suomessa ole aiemmin tehty.

“Vuonna 1996 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen, jolla se suojeli kertaheitolla 293 600 hehtaaria vanhaa metsää valtion mailla. Se päätös oli historiallinen, tämän hallituksen päätös sen sijaan säälittävä ja kaikki rimat alittava”, toteaa vasemmistoliiton kansanedustaja, ympäristövaliokunnan jäsen Mai Kivelä.

“Suurin osa nyt suojeluun tuotavasta alueesta on jo ollut sivussa hakkuilta ja Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston kautta suojelussa. Toki suojelu on tällä päätöksellä myös ajallisesti pysyvää, mutta kaikkein tärkein, yksinkertaisin ja ilmeisesti poliittisesti kaikkein mahdottomin teko tälle hallitukselle, suojellun arvometsän pinta-alan lisääminen, jää tyhjäksi puheeksi”, toteaa Kivelä.

Lisäksi kokonaisuuden kannalta merkittävää on yksityismailla julkista rahaa vastaan tehtävä suojelu.

“Ministeri Mykkänen hehkuttaa Metso-ohjelmaa samalla kun leikkaa sieltä rahaa. On aivan totta, että yksityismailla sijaitsevalle vanhalle metsälle pitää olla erilaisia mekanismeja kuin valtion mailla, jotta ne todella saadaan suojaan ja jotta toimitaan reilusti. Tämä edellyttää kuitenkin merkittävää lisäystä Metson rahoitukseen, mitä ei ole näköpiirissä. Juuri sen takia valtion omien maiden suojelupäätös on niin iso pettymys: sillä olisi pitänyt paikata sitä pinta-alaa, mitä jää Metso-leikkausten takia suojelematta yksityismaalla”, sanoo Honkasalo. “Muistutan, että suojelun lähtökohta on EU-biodiversiteettistrategian mukaan kaiken jäljellä olevan vanhan ja luonnontilaisen metsän suojeleminen.”