Koskelan mielestä päivän keskustelussa on pohjimmiltaan kyse vallasta ja vallankäytön rajoista.
– Demokratiassa valtaa on mahdollista ja jopa suotavaa arvioida sekä kyseenalaistaa. Erityisen tarpeellista on se, että epätervettä vallankäyttöä voidaan kritisoida tarvittaessa julkisesti, Koskela sanoi.
Helsingin Sanomien ministeri Rydmanin vallankäyttöä koskeneen artikkelin jälkeen Rydman aloitti mittavan kampanjan lehteä, toimittajia, ja lehdelle puhuneita naisia vastaan oikeuslaitoksen ja sosiaalisen median kautta.
”Jos tukee demokratiaa, tukee lehdistön vapautta.”
Koskelan mielestä on selvää, että poliitikot eivät aina pidä siitä, mitä toimittajat heistä kirjoittavat.
– Näin sen tulee kuitenkin demokratiassa olla. Siksi vastuullinen vallankäyttäjä suojelee myös vallan vahtikoiria. Toisin sanoen, jos tukee demokratiaa, tukee lehdistön vapautta, Koskela muistutti.
Tänä kesänä sekä kokoomus että RKP ovat ilmaisseet, että Rydman ei voisi toimia heidän puolueidensa ministerinä.
– Rydman toimii kuitenkin näiden puolueiden muodostaman ja kokoomuksen Petteri Orpon johtaman hallituksen ministerinä. Kun ministeri esittää valta-asemasta käsin rajuja syytöksiä yksittäisistä henkilöistä ja mediasta, mikä voi pahimmillaan kaventaa sananvapautta, on ministerin luottamuksen mittauttaminen välttämätöntä, Koskela sanoi.
Minja Koskelan pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro 20.6.2024 kokonaisuudessaan:
Arvoisa puhemies,
tämän päiväisessä keskustelussa on pohjimmiltaan kyse vallasta, vallankäytön rajoista sekä niistä resursseista, joilla vallankäyttäjää voidaan demokratiassa arvioida. Kun puhumme ministerin luottamuksesta, puhumme instituutiosta, jonka mukana tulee valtaa. Valta ei kuitenkaan ole automaatio – demokratiassa sitä on mahdollista ja jopa suotavaa arvioida sekä kyseenalaistaa. Erityisen tarpeellista on se, että epätervettä vallankäyttöä voidaan kritisoida tarvittaessa julkisesti.
Elinkeinoministeri Wille Rydmanin vallankäytön arvioinnin tapauksessa on ainakin kaksi keskeistä näkökulmaa valtaan: yhtäältä kansanedustajan epäasiallinen toiminta suhteessa alaikäisiin tai huomattavan nuoriin tyttöihin, ja toisaalta ministerin hyökkäävä toiminta suhteessa mediaan ja lehdistönvapauteen.
Arvoisa puhemies,
kesällä 2022 Helsingin Sanomat uutisoi silloisen kokoomuksen kansanedustaja Rydmanin pitkään jatkuneesta epäasiallisesta ja ahdistavasta käytöksestä alaikäisiä ja nuoria naisia kohtaan. Artikkelin yhteiskunnallinen merkitys ei ollut ainoastaan Rydmanin toiminnan arvioinnissa – kyse oli myös sen arvioinnista, millaista vallankäyttöä poliittisesti korkeassa asemassa toimivalle henkilölle sallitaan.
Artikkelin julkaisun jälkeen Rydman aloitti mittavan julkisen hankkeen sosiaalisessa mediassa sekä oikeuslaitoksen kautta. Rydman teki rikosilmoituksen Helsingin Sanomien jutusta. Toimittajien lisäksi Rydman syytti toimittajille puhuneita naisia valehtelusta. Yksi esimerkki on Helsingin Sanomien Miljaksi nimeämä henkilö. Miljaa epäiltiin rikoksesta, koska hän oli kertonut Rydmanin käytöksestä keskusrikospoliisille, ja koska Helsingin Sanomien jutussa siteerattiin näitä kertomuksia.
On lähtökohtaisesti ongelmallista, jos ihmiset joutuvat kunnianloukkaustutkintojen kohteeksi siksi, että media siteeraa poliisille annettuja kertomuksia. On kuitenkin myös ongelmallista, mikäli yhteiskunnallista valtaa käyttävä henkilö tekee tutkintapyyntöjä sen perusteella, mitä poliisille on kerrottu. Tällainen toiminta vahvistaa tulkintaa siitä, että Rydmanin tavasta käyttää valtaa uupuu vallankäyttäjälle välttämätön itsereflektio: Oma maine ei puhdistu sillä, että muiden mainetta yritetään liata. Näin ministeri Rydman on kuitenkin toiminut. Esimerkiksi 11.6. ministeri Rydman kirjoitti viestipalvelu X:ssä: “Olisi kunniaksi medialle, jos lehdistömme ei toimisi sentään ihan näin räikeän epä-älyllisesti.” Syytös on vahva, ja ministerin suusta huomattavan painava.
Kokoomukselle Helsingin Sanomien juttu oli liikaa ja Rydman sai lähteä puolueesta. Perussuomalaisille asia ei ollut ongelma – päinvastoin, puolueen toimijoiden ulostuloissa lyötiin bensaa liekkeihin suhteessa Rydmanin ulostuloihin Helsingin Sanomien epäluotettavuudesta. On syytä huomata, että median, tutkijoiden ja asiantuntijoiden vähättely ja suoranainen mustamaalaaminen kuuluu oikeistopopulistien ja laitaoikeiston pelikirjaan myös maailmalla. Perussuomalaisille se vaikutti olevan jopa yksi syy nostaa Rydman ministeriksi.
Arvoisa puhemies,
on selvää, että poliitikot eivät aina pidä siitä, mitä toimittajat heistä kirjoittavat. Näin sen tulee kuitenkin demokratiassa myös olla. Siksi vastuullinen vallankäyttäjä suojelee myös vallan vahtikoiria. Toisin sanoen, jos tukee demokratiaa, tukee lehdistön vapautta. Tällä hetkellä kehitys on kansainvälisesti päinvastainen, ja joissain Euroopan Unionin jäsenmaissa perusteettomat oikeuskanteet työllistävät tuomioistuimia ja niistä on tullut merkittävä ongelma. Niin sanottujen strategisten häirintäkanteiden eli SLAPP-kanteiden tarkoitus on pelotella julkisen kritiikin esittäjät hiljaiseksi ja vaikuttaa siten esimerkiksi journalistien halukkuuteen tehdä työtään. Euroopan parlamentissa hyväksyttiin helmikuussa ja EU:n neuvostossa maaliskuussa direktiivi julkiseen keskusteluun osallistuvien henkilöiden suojelemiseksi kuvaillun kaltaisilta SLAPP-kanteilta. Aiheesta ei olla käyty Suomessa erityisen laajaa keskustelua. Wille Rydmanin esimerkki antaa kuitenkin osviittaa siitä, että tällainen keskustelu olisi Suomessa hyvinkin tarpeen.
Arvoisa puhemies,
kesällä 2024 uutisoitiin, että toimittajat eivät saaneet jutusta syytteitä. Syyttäjän päätöksen jälkeen sekä kokoomus että rkp ovat ilmaisseet, että Rydman ei voisi toimia heidän puolueidensa ministerinä. Rydman toimii kuitenkin näiden puolueiden ja kokoomuksen Petteri Orpon johtaman hallituksen ministerinä. Kun ministeri esittää valta-asemasta käsin rajuja syytöksiä yksittäisistä henkilöistä ja mediasta, mikä voi pahimmillaan kaventaa sananvapautta, on ministerin luottamuksen mittauttaminen välttämätöntä. Näillä perusteilla kannatan edustaja Furuholmin tekemää epäluottamusehdotusta.