Pe­rus­tus­la­ki­va­lio­kun­ta kä­ve­li asian­tun­ti­joi­den yli hy­väk­syes­sään ih­mi­soi­keus­so­pi­mus­ten rik­ko­mi­sen

Perustuslakivaliokunnan jäsenet Anna Kontula (vas.) ja Fatim Diarra (vihr.) jättivät tiistaina eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon niin sanotusta käännytyslaista. Varajäsen Elisa Gebhard (sd.) kannatti kokouksessa Kontulan esitystä valiokunnan kannaksi, mutta ei voinut osallistua äänestykseen valiokunnan tultua täysilukuiseksi. Lakiesitys mahdollistaisi turvapaikanhaun estämisen Suomen rajalla. Kontula, Diarra ja Gebhard katsovat, ettei esitystä voida hyväksyä poikkeuslakina.

– Perustuslakivaliokunnan lausunto on monella tapaa historiallinen. On ennenkuulumatonta, että hallitus esittää Suomen rikkovan tietoisesti ihmisoikeussopimuksia. Perustuslakivaliokunta taas hyväksyy lausunnollaan lain, jota sen kuuleman asiantuntijapalautteen perusteella ei pitäisi voida hyväksyä, Kontula sanoo.

”On ennenkuulumatonta, että hallitus esittää Suomen rikkovan tietoisesti ihmisoikeussopimuksia”

– Esitys on räikeässä ristiriidassa ehdottoman palautuskiellon, oikeuden elämään, kidutuksen kiellon, joukkokarkotusten kiellon, oikeusturvan ja oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sekä turvapaikkaoikeuden kanssa. Ehdotus rikkoo sellaisiakin ihmisoikeusvelvoitteita, joista poikkeaminen ei ole sallittua missään oloissa. Poikkeuslakimenettely ei ratkaise ristiriitaa ihmisoikeussopimusten kanssa, Diarra painottaa.

Kontula ja Diarra katsovat, että asiantuntijakuulemisten perusteella ei ole epäselvyyttä tai tulkinnanvaraisuutta siitä, miten rajussa ristiriidassa esitys on ihmisoikeussopimusten kanssa.

– Esitys sisältää valtavasti erilaisia ongelmia, mutta ytimeltään asia on yksinkertainen. Lukuisten asiantuntijoiden viesti oli harvinaisen selkeä ja yhdenmukainen siinä, ettei tällaista esitystä pitäisi voida oikeusvaltiossa hyväksyä, Diarra sanoo.

”Poliitikkojen harkintakyky voi pettää pahasti”

Kontula asettaa muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimusta (1950) ja YK:n pakolaissopimusta (1951) loukkaavan esityksen historialliseen perspektiiviin:

– Nykyaikainen ihmisoikeusjärjestelmä luotiin toisen maailmansodan jälkeen tilanteessa, jossa sodan kauhut, ennenäkemätön pakolaisuus ja pakolaisten kohtelu olivat tuoreessa muistissa. Sodan kokeneet ymmärsivät, että poliitikkojen harkintakyky voi pettää pahasti ja tarvitaan rajat, joiden yli kansallisella päätöksenteolla ei tule astua. Ihmisoikeusjärjestelmä on samalla menneiden sukupolvien tärkein viesti oman aikamme päättäjille. Nyt kajotaan tuon järjestelmän vanhimpaan ja kaikkein vakiintuneimpaan osaan.

Eriävä mielipide eduskunnan verkkosivuilla