– Tätä politiikkaa ei voi perustella työllisyydellä eikä julkisen talouden kestävyydellä. Kyse on puhtaasti luokkapolitiikasta, Pekonen sanoo.
Hallituksen esitys koostuu poliittisten työtaisteluiden rajoittamisesta, myötätuntotyötaisteluiden rajoittamisesta ja lakkosakkojen korottamisesta.
”Tämä on puhtaasti luokkapolitiikkaa.”
Pekosen mukaan kaikilla näillä muutoksilla heikennetään suomalaisten työntekijöiden mahdollisuuksia puolustaa työehtojaan, omaa asemaansa ja elämiseen riittävää palkkaa. Yhdellekään näistä toimista ei ole kyetty osoittamaan juuri minkäänlaista myönteistä vaikutusta työllisyyteen tai julkiseen talouteen.
– Pohjoismaisen työmarkkinamallin romuttamisen hinta tulee olemaan kallis, ja saavutettavat hyödyt olemattomia. Tuloksena ei tule olemaan vähemmän, vaan enemmän lakkoja. Aiheutuva taloudellinen vahinko ja vastakkainasettelun lisääntyminen yhteiskunnassa näyttävät olevan oikeistolle toisarvoisia, Pekonen sanoo.
Ennen eduskuntavaaleja nykyisistä hallituspuolueista perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja rkp vastasivat palkansaajajärjestöjen kyselyyn kannattavansa lakko-oikeuden turvaamista vähintään nykyisellä tasolla.
– Kun valtaan noustaan petollisilla lupauksilla, on ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin myös vaalien välillä. Nyt se mahdollisuus ollaan mitätöimässä, kun poliittisten lakkojen kestoa rajataan, Pekonen varoittaa.
Pekonen muistuttaa, että kansalaisten enemmistö vastustaa lakko-oikeuden rajoittamista ja muita hallituksen kaavailemia työelämäheikennyksiä.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomessa on saavutettu poliittisella lakolla.
– Kansan enemmistöltä ollaan nyt viemässä oikeus vastustaa sammutetuin lyhdyin ajettuja heikennyksiä, jotka tarkoituksella pimitettiin kansalta eduskuntavaaleissa.
Pekonen tähdentää, että poliittisilla lakoilla on erityinen merkitys Suomen historiassa. Monien työntekijöille kuuluvien oikeuksien lisäksi jopa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomessa on saavutettu poliittisella lakolla.
Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen puhe täysistunnossa 24.4.2024:
Arvoisa puhemies,
Lakko-oikeuden rajoittaminen on osa oikeistohallituksen ideologista ja itsetarkoituksellista hyökkäystä suomalaista ammattiyhdistysliikettä ja suomalaisia työntekijöitä vastaan. Jo nyt on selvää, että hallituksen työmarkkinapolitiikka – mukaan lukien tämä esitys – ei tule vähentämään lakkojen määrää, vaan lisäämään niitä. Yksipuolisen sanelupolitiikan tuloksia niitetään todennäköisesti jo ensi syksyn työmarkkinakierroksella, josta uhkaa tulla historiallisen vaikea ja historiallisen lakkoherkkä.
Toimiessaan näin oikeisto toivoo, että se saa jälleen uusia perusteita jatkaa hyökkäyksiään ay-liikettä vastaan. Aiheutuva taloudellinen vahinko, ja vastakkainasettelun lisääntyminen yhteiskunnassa, näyttää olevan oikeistolle toisarvoista. Yhdellekään näistä niin sanotuista työelämäuudistuksista ei ole kyetty edelleenkään osoittamaan juuri minkäänlaista vaikutusta työllisyyteen tai julkiseen talouteen. Pohjoismaisen työmarkkinamallin romuttamisen hinta tulee olemaan kallis, ja saavutettavat hyödyt olemattomia.
Mitä työrauhan lisäämiseksi olisi sitten voitu tehdä? Ruotsissa lakkojen vähäisen määrän takaa vahva luottamus, jota tukee työntekijöiden tulkintaetuoikeus ja vahva edustus yrityksien hallinnossa. Myös vahvalla sovittelijainstituutiolla on Ruotsissa merkittävä rooli. Hallitus ei ole ottamassa käyttöön mitään näistä toimivista keinoista, vaan on päinvastoin romuttamassa myös sovittelijainstituution sitomalla sen kädet niin sanotulla vientivetoisella palkkamallilla. Edelleen tämän kokonaisuuden tuloksena ei tule olemaan vähemmän, vaan enemmän lakkoja.
Hallituksen esitys koostuu poliittisten työtaisteluiden rajoittamisesta, myötätuntotyötaisteluiden rajoittamisesta ja lakkosakkojen korottamisesta. Kaikilla näillä muutoksilla heikennetään suomalaisten työntekijöiden mahdollisuuksia puolustaa omia työehtojaan, omaa asemaansa ja elämiseen riittävää palkkaa.
Ennen vaaleja perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja rkp vastasivat palkansaajajärjestöjen kyselyyn kannattavansa lakko-oikeuden turvaamista VÄHINTÄÄN nykyisellä tasolla. Kun valtaan noustaan tällä tavalla petollisilla lupauksilla, on ensiarvoisen tärkeää, että kansalaisyhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin myös vaalien välillä. Nyt se mahdollisuus ollaan mitätöimässä, kun poliittisten lakkojen kesto rajataan 24 tuntiin tai jopa sen alle.
Poliittisilla lakoilla on erityinen merkitys Suomen historiassa, sillä monien työntekijöille kuuluvien oikeuksien lisäksi jopa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomessa on saavutettu poliittisella lakolla. Kansalaisten enemmistö vastustaa lakko-oikeuden rajoittamista ja muita hallituksen kaavailemia työelämäheikennyksiä. Kansan enemmistöltä ollaan nyt viemässä oikeus vastustaa sammutetuin lyhdyin ajettuja heikennyksiä, jotka tarkoituksella pimitettiin kansalta eduskuntavaaleissa.
Toisin kuin Suomen kansainväliset velvoitteet edellyttäisivät, hallitus ei ole tehnyt mitään eroa puhtaasti poliittisten ja poliitisluontoisten työtaisteluiden välillä, joista jälkimmäisissä on suoraan kyse työntekijöiden asemaan ja toimeentuloon vaikuttavista seikoista. Molempia lähdetään nyt rajusti rajoittamaan ja syy on selvä: työntekijöiden toimeentuloa ja työehtoja halutaan lähteä lakiteitse polkemaan ilman, että järjestäytyneet työntekijät pystyisivät millään tavalla puolustautumaan.
Myös myötätuntotyötaistelutoimien, kuten tukilakkojen rajoittaminen heikentää laajasti työntekijöiden neuvotteluasemaa. Tähän asti pienemmät ammattiliitot ovat onnistuneet torjumaan työnantajien ajamia heikennyksiä isompien tuella. Tukilakoilla on ollut tärkeä merkitys niillä aloilla, joissa työntekijöiden järjestäytymisaste on ollut pieni tai työntekijän asema muuten heikko. Käytännön esimerkkinä Postin vuonna 2019 kaavailema 700 pakettijakajan työehtojen heikentäminen onnistuttiin torjumaan tukilakoilla, jollaiset eivät enää jatkossa olisi välttämättä mahdollisia.
Myös hallituksen esitykseen sisältyvä 10 000 euron alaraja lakkosakoissa on kohtuuton. Tällainen sanktio voisi jatkossa seurata hyvin maltillisesta ja lyhytkestoisesta mielenilmauksesta esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa kaupan kassat laitetaan vähäksi aikaa kiinni työnantajan epäasiallisen toiminnan vuoksi. Iso periaatteellinen muutos on myös yksittäisen työntekijän rankaiseminen lakkoon osallistumisesta 200 euron hyvitysseuraamuksella. Tämä muuttaa koko seuraamusjärjestelmän perusperiaatetta, sillä perinteisesti on ajateltu, että lakon laillisuudesta vastaa sen järjestävä taho – ei yksittäinen työntekijä. Tällaisesta henkilösakosta uhkaa tulla työnantajan painostusväline, jota voidaan käyttää yksittäistä työntekijää kohtaan lakon laillisuudesta riippumatta.
Esitetyt lakko-oikeuden heikennykset menevät monessa suhteessa muita pohjoismaita pidemmälle ja ovat kyseenalaisia Suomen kv. velvoitteiden kanssa. Jopa hallituksen oman esityksen perusteluiden mukaan ”ILO:n valvontakäytännössä on katsottu, että lakkojen kestolle ei tulisi asettaa aikarajaa”. Suomi onkin jatkossa ainoa pohjoismaa, jossa poliittisille lakoille on asetettu kategorinen aikaraja. Toisin kun työministeri on täällä monesti väittänyt, esimerkiksi Ruotsissa ei ole myöskään mitään oikeuskäytäntöön perustuvaa selkeää ylärajaa lakkojen kestolle. Samoin tukityötaisteluiden rajoittaminen menee muita pohjoismaita pidemmälle.
Arvoisa puhemies,
Lakko-oikeuden rajoitukset vievät Suomen työoikeuksien tarkkailuluokalle. On käsittämätön tilanne, että YK:n alainen kansainvälinen työjärjestö ILO joutuu puuttumaan Suomen työmarkkinapolitiikkaan. Kaikista maailman maista juuri Suomi on joutumassa asiantuntijakomitean arviointiin ILO-sopimusten rikkomisesta.
Vielä pari viikkoa sitten kansainvälinen työjärjestö ILO toimitti teille työministeri Satonen kirjeen, jossa se kehotti hallitusta vielä neuvottelemaan lakko-oikeuden rajoituksista työmarkkinaosapuolten kanssa. Te kutenkin kieltäydyitte neuvotteluista ja totesitte medialle, että ”keskustelut etujärjestöjen kanssa on käyty jo aikanaan”.
Vastaus oli erittäin ylimielinen. Se kuvastaa sekä hallituksen yleistä piittaamattomuutta perusoikeuksista että rajua irtiottoa pohjoismaisesta työmarkkinamallista, jossa keskeisistä työelämäuudistuksista on aina sovittu kolmikantaisesti.
Perustuslakivaliokunnassa useat asiantuntijat pitivät etenkin poliittisten lakkojen rajoittamista esitetyllä tavalla ongelmallisena tai suoraan ILO:n yleissopimuksen tulkintakäytännön vastaisena. Valiokunta kuitenkin jakautui ja hallituspuolueiden kanta hyväksyttiin enemmistön turvin.
Kyse ei ole pelkästään juridiikasta, vaan lakko-oikeuden rajoituksilla raivataan tietä työntekijöiden toimeentulon ja aseman ennennäkemättömälle heikentämiselle Suomessa. Tätä politiikkaa ei voi perustella työllisyydellä, eikä sitä voi perustella julkisen talouden kestävyydellä. Kyse on puhtaasta luokkapolitiikasta, jossa mahdollisimman suuri osa varallisuudesta pyritään keskittämään rikkaille omistajille.