Eu­ro­par­la­ment­ti­vaa­lioh­jel­ma 2024

Euroopan unionin jäsenmaana Suomen pitää olla hakemassa ratkaisuja aikamme suurimpiin maailmanlaajuisiin ongelmiin ja olla rakentamassa parempaa tulevaisuutta kaikille.

Ilmastokriisi, sodat ja ihmisten taloudellinen eriarvoisuus ovat ihmiskunnan suuria ongelmia, jotka pitää ratkaista. Ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa yhteistyöllä, mikäli tahtoa löytyy. Tähän yhteistyöhön vasemmistoliitto on valmis.

Euroopan unionin on oltava kaikkia EU-maiden kansalaisia hyödyttävä yhteisö, ei kaukainen ja saavuttamattomissa oleva vallan linnake. EU:n päätöksenteko on palautettava ihmisten ulottuville. Mitään päätöksiä ei tule tehdä kuuntelematta heitä, keitä päätökset oikeasti koskettavat. Haluamme demokratisoida Euroopan unionin ja myös säilyttää jäsenvaltioiden keskeisimmän itsenäisen päätösvallan.

Me pidämme arvossa vapautta, demokratiaa ja ympäristöä. Tahdomme säilyttää ne myös tuleville sukupolville. Tavallisilla ihmisillä on oltava mahdollisuus edistää ja vahvistaa yhteisiä tavoitteita myös Euroopan unionissa yhdessä muiden kanssa. Meillä on ratkaisuja, joilla edistämme rauhaa, selviämme ympäristökriisistä ja vahvistamme sosiaalista oikeudenmukaisuut-ta. Jokaisella on oikeus elää hyvää elämää rauhassa ilman sodan uhkaa, puhtaassa ympäristössä, saada tarvitsemansa palvelut ja tehdä työtä yhdenvertaisina Suomes-sa ja Euroopassa.

Vasemmistoliiton mielestä EU:n tarkoitus on tuoda ihmisiä ja kansakuntia yhteen. Euroopan punavihreä ja demokraattinen vasemmisto on vastavoima huipputuloisia suosivalle politiikalle ja eurooppalaisen äärioikeiston tuhovoimaiselle vihalle. Vasemmisto ymmärtää, että ilmastotoimia ei tule viivytellä eikä myöskään päästää eriarvoisuutta kasvamaan välttämättömien ilmastotoimien takia.

Siksi me vaadimme:

Verovälttely kuriin! Reilu talous työtä ja varallisuutta jakamalla

Myös rikkaiden on osallistuttava Euroopan hyvinvoinnin luomiseen. Omaisuuden kätkemiselle veroparatiiseihin on laitettava loppu. Työntekijöiden oikeuksien polkeminen on tehtävä mahdottomaksi vahvistamalla yhteisiä eurooppalaisia työehtojen vähimmäistasoja ja sopimusoikeutta. Euroopassa tarvitaan pysyvä vallan ja varallisuuden siirto superrikkailta takaisin kansalle. Eurooppaa on rakennettava ihmisten, ei riistokapitalismin ehdoilla.

Loppu luontotuholle! Oikeudenmukainen ja ilmastokestävä politiikka turvaa tulevaisuuden

Ilmastokriisissä ei ole aikaa jahkailuun. Päästövähennykset on pantava toteen välittömästi koko Euroopan laajuisina. On siirryttävä kestävään kiertotalouteen, jos-sa uudet työpaikat luovat vaurautta kaikille eikä ketään jätetä suuressa murroksessa oman onnensa nojaan.

Turvaa ja tasa-arvoa! Oikeus arvokkaaseen elämään kuuluu kaikille

Eurooppa ei saa olla muusta maailmasta eristäytynyt linnake. Tahdomme vahvistaa ihmisoikeuksien toteutumista. Euroopan unioni on aika demokratisoida. Euroopan unionissa on vahvistettava ihmisoikeuk-sien toteutumista, puututtava päättäväi-sesti ihmisoikeusrikkomuksiin ja tehtävä konkreettisia tekoja rauhan, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Äärioikeiston nousu on vakavimpia uhkia ihmisoikeuksille, ja siksi me tarvitsemme vahvan vasemmiston vastavoimaksi.

Maailma muuttuu tekemällä, yhdessä

Yhdessä me voimme rakentaa Euroopan, joka on hyvä kaikille. Sen minkä ihminen toimillaan rikkoo, sen ihminen voi myös korjata.

Eriarvoinen Eurooppa

Vuonna 2024 Euroopassa vaurauden kasautumiseen ja eriar-voisuuden kasvuun ei ole mahdollista puuttua kunnolla ilman päätöksiä Euroopan unionin tasolla. Tuhoisa verokilpailu EU:n jäsenvaltioiden välillä johtaa kilpailuun kohti pohjaa, eikä tässä kilpailussa ole voittajia.

Inflaatio ja elinkustannusten nousu tuntuvat monien ihmisten kukkarossa. Siksi on tärkeää, että ihmiset käyttävät ääntään niin kaduilla kuin vaaliuurnilla kurjistamispolitiikkaa vastaan ja inhimillisemmän tulevaisuuden puolesta.

Vasemmiston visio reilusta Euroopasta

Vuonna 2045 Euroopan talous nojaa kestävään tuotantoon ja kiertotalouteen. Panostukset työntekijöiden osaamiseen, koulutukseen ja innovaatioihin ovat siivittäneet unionin uuteen kestävän vaurauden aikakauteen.

Verovälttelyn ja tuhoisan verokilpailun kuriin laittanut Euroopan unioni on kaikille hyvä paikka asua, tehdä töitä ja yrittää. Kansainvälisten suuryritysten kohtuuttomaan valta-asemaan on puututtu. Reilut pelisäännöt takaavat työntekijöille elämiseen riittävän palkan ja yrittäjille kannustavan toimintaympäristön. Aluekehityspolitiikka takaa hyvinvoinnin jakautumisen myös suurkaupunkien ulkopuolelle.

Viime vuosina monet työelämän parannuksista esimerkiksi työoloihin ja työsuojeluun ovat tulleet EU-tason lainsäädännön kautta. Tätä kehitystä on vahvistettava ja työelämän reilut pelisäännöt on varmistettava kaikissa EU-maissa. Työoikeuksien toteutuminen on paitsi sosiaalinen kysymys, myös reilun kilpailun edellytys. Työntekijöillä on oltava oikeus järjestäytyä ja ajaa oikeuksiaan vapaasti kaikkialla unionin alueella.

EU-lainsäädännöllä on rakennettava nykyistä vahvempia yhteisiä työehtojen, työsuojelun ja sosiaaliturvan minimistandardeja. Erityisesti työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä epävarmuuden vähentämiseksi tarvitaan uutta sääntelyä koko Euroopan unionin laajuisesti.

Työelämän uudet ilmiöt ovat ylikansallisia, joten niihin on haettava yhteisiä ratkaisuja. Esimerkiksi itsensä työllistäminen ja alustojen kautta tehtävä työ hämärtävät työn ja yrittämisen rajoja. Se jättää monia ihmisiä työoikeuksien ulkopuolelle ja vaille tosiasiallisia yrittäjyyteen kuuluvia vapauksia. Näihin ilmiöihin on haettava EU-tasolla ratkaisuja, jotka varmistavat työoikeuksien toteutumista ja reilua kilpailua riippumatta työn tekemisen muodosta.

• EU:n lainsäädännöllä on vahvistettava työntekijöiden oikeuksia ja sitovia minimistandardeja, jotka voidaan kansallisesti ylittää. Unionin on tuettava työpaikkademokratiaa ja työntekijöiden edustusta yrityksissä.
• Järjestäytymisvapaus ja oikeus neuvotella työehdoista on turvattava kaikkialla Euroopassa. Neuvotteluoikeuteen kuuluu olennaisesti myös oikeus työtaisteluihin.
• Palkkatasa-arvon edistämistä on jatkettava palkka-avoimuusdirektiivin mukaisesti. Kaikenlainen syrjintä ja häirintä on kitkettävä työelämästä.
• Alustatyötä on säänneltävä siten, että tosiasiallisesti työsuhteen tunnusmerkistön täyttävä työ rinnastetaan työehtojen osalta aina työsuhteessa tehtävään työhön.
• Työturvallisuuden ja työsuojelun kehittämistä EU-tason sääntelyssä on jatkettava.
• EU:n on määrätietoisesti parannettava vammaisten mahdollisuuksia työllistyä. Vammaiset henkilöt ovat usein valtaväestöä vähemmän koulutettuja Euroopassa ja ajautuvat usein työttömyyteen tai ovat alttiita päätymään vastentahtoisesti epätyypillisiin työsuhteisiin.
• Vastentahtoisen osa-aika- ja pätkätyön teettämistä on rajoitettava ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien asemaa vahvistettava. Itsensätyöllistäjille on turvattava oikeus järjestäytyä ja neuvotella kollektiivisesti.
• Työperäinen hyväksikäyttö ja palkkojen polkeminen on kitkettävä määrätietoisesti koko unionin tasolla sekä sääntelyä että valvontaa tehostamalla.
• Alipalkkaus on palkkavarkautta. EU:n on säädettävä direktiivi, jolla alipalkkauksesta tehdään rikollista koko unionin alueella.
• Euroopan unionin on entistä määrätietoisemmin torjuttava ihmiskauppaa ja luotava auttamisjärjestelmiä ihmiskaupan uhreille. Ihmiskaupan vastaisessa työssä on tunnistettava ihmiskaupan eri muodot.
• EU:n tulee yksinkertaistaa ja yhtenäistää kolmansien maiden kansalaisten oleskelu- ja työlupamenettelyjä kerta- ja pitkäaikaisten lupien osalta ja tavoitella prosessien nopeuttamista.
• Taiteen ja kulttuurin toimijoiden kansainvälistä liikkuvuutta on lisättävä ja kulttuurivientiä vahvistettava myös pienten, epäkaupallisten hankkeiden ja teosten kohdalla kaikilla taiteen ja kulttuurin aloilla.
• EU-tasolla on kiellettävä palkattomat työharjoittelut.

Eurooppaa on rakennettava ihmisten hyvinvointi edellä. Eurooppalaisen talous- ja teollisuuspolitiikan on luotava hyviä työpaikkoja ja vauhditettava rakenteellista muutosta kohti entistä kestävämpää työelämää. Nykyinen talousjärjestelmämme ei ole yhteensopiva maapallon ekologisten rajojen kanssa. Siksi meidän on siirryttävä jatkuvan kasvun tavoittelusta talouteen, missä planeetan kantokyky asettaa reunaehdot.

Verovälttely aiheuttaa edelleen Euroopassa satojen miljardien veromenetykset ja vahvistaa varallisuuden kasautumista. EU:n on jatkossakin tehtävä työtä verovälttelyn ja rahanpesun kitkemiseksi sekä verotietojen avoimuuden puolesta. Veroparatiisit EU:n alueella on suljettava kokonaan, ja unionin on toimittava kansainvälistä verovälttelyä vastaan.  Tarvitsemme eurooppalaisen rahoitusmarkkinaveron, jotta myös finanssisektori saadaan hyödyttämään kestävää talouskehitystä. Lisäksi on säädettävä koko EU:n kattava, rikkaimpiin kohdistuva varallisuusvero. Eurooppalaista veroa on vaikeampi kiertää kuin kansallisia veroja, ja samalla hillitään jäsenmaiden välistä verokilpailua.

Loppuvuodesta 2023 sovitut EU:n finanssipoliittiset säännöt eivät anna jäsenmaille riittävää talouspoliittista liikkumavaraa ja rajoittavat välttämättömiä kestävyysinvestointeja. Talouskurisääntöjä tulee uudistaa siten, että jäsenmailla on aito mahdollisuus järkevään finanssipolitiikkaan sekä ekologisen uudelleenrakennuksen edellyttämiin tulevaisuusinvestointeihin.

Euroopan keskuspankin tehtäviin on lisättävä inflaation torjunnan lisäksi työllisyydestä huolehtiminen ja reilun ilmastokestävän siirtymän edistäminen. EKP:n on kyettävä lainoittamaan jäsenmaita suoraan ilman pankkien välikäsiä. Suurten pankkikonsernien valtaa on vähennettävä.

Rahaliitto EMU:n rakenteet on korjattava. Yhteisvaluutan on tuettava työllisyyttä, ei vain finanssimarkkinoita EU:lle tarvitaan aitoa finanssipoliittista kapasiteettia, ja ilmastokestävän uudelleenrakennuksen edellyttämät investoinnit on mahdollistettava kaikille jäsenmaille. EU:n, kuten koko maailman, suurin haaste on ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitseminen, mikä edellyttää valtavia investointeja. Hallitun eroamisen eurosta on oltava mahdollista, jos jäsenmaa niin haluaa.

Euroopan maiden yhteisessä talouspolitiikassa on huomioitava välttämättömät ympäristö- ja sosiaaliset investoinnit sekä otettava huomioon talouden syklit. Pääomavirrat on ohjattava fossiilitaloudesta kohti kestävää tulevaisuutta.

• Jäsenmaille on sallittava riittävä talouspoliittinen liikkumavara tarpeellisten investointien tekemiseksi.
• Veronkiertoa ja harmaata taloutta mahdollistava pankkisalaisuus on purettava siellä, missä sitä yhä hyödynnetään väärinkäytöksissä. Veroparatiisien vastaista työtä on määrätietoisesti jatkettava.
• Pääomavirtoja on verotettava riittävän korkealla rahoitusmarkkinaverolla. Uusia verotuottoja voidaan käyttää esimerkiksi kestävän ja reilun ilmastokestävän siirtymän rahoitukseen.
• Yhteinen yritysverotuksen minimitaso sekä monikansallisten yritysten verotusoikeuksia koskevat uudistukset on mahdollisimman pian pantava toimeen koko EU:n alueella, ja EU:n on edistettävä monikansallisten konsernien oikeudenmukaista verotusta myös kansainvälisesti.
• EU:ssa on säädettävä unionin laajuisesta varallisuusverosta.
• Koko EU:n alueella on tiukennettava yritysten vastuuta harmaan talouden torjumiseksi.
• EU:n ei tule solmia sellaisia investointisuojasopimuksia, jotka vaikeuttavat kestävää kehitystä edistävää sääntelyä.

Tietoteknologinen murros on ylikansallinen ilmiö, joka on muuttanut perustavanlaatuisesti arkea, työelämää ja tuotantoa. Uudet teknologiat ovat valtava mahdollisuus, mutta murroksen suunta on tällä hetkellä kansainvälisten teknologiajättien ohjannassa. Valtaosa digitaalisista alustoista tulee nykyään Kiinasta tai Yhdysvalloista. Euroopan unionin investoinneissa on ohjattava lisää resursseja datatalouden kehittämiseen, millä luodaan edellytyksiä pitkäkestoiselle taloudelliselle kehitykselle ja kilpailukyvylle. Samalla on huolehdittava EU-kansalaisten riittävästä osaamisesta tekoälyn hyödyntämisessä.

Työelämässä ja päätöksenteossa hyödynnetään kasvavassa määrin yhä kehittyneempiä tekoälyjä. Tekoälyn kehittämisessä on aina otettava huomioon eettiset ja demokratiaan sekä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset, eikä tekoälyn käyttö saa muodostaa uhkaa ihmisten hyvinvoinnille.

Suurten ylikansallisten tietoteknologiayritysten valta on kasvanut näiden ottaessa yhä useampia digitaalisia alustoja haltuunsa. Vain kourallinen suuryrityksiä vastaa yli puolesta maailman nettiliikenteestä. Suuri osa meistä käyttää useita sosiaalisen median palveluita, nettisovelluksia ja verkkosivuja, mutta yhä suurempi osuus netin selaamisesta tapahtuu näiden digijättien omistamien alustojen kautta. Samalla ihmisten oikeus yksityisyyteen on rapistunut. Kehittyvä datatalous on valtava mahdollisuus edistykseen kaikille, mutta sen riskejä on hallittava tarvittavalla sääntelyllä.

Tietoteknologisen kehityksen on perustuttava ihmisten perusoikeuksille ja vahvistettava yhteiskunnan avoimuutta. Sosiaalisen median alustat toteuttavat käytännössä julkista tehtävää palvellessaan yhteiskunnallista keskustelua, joten niitä on myös säänneltävä asianmukaisesti.

• Digijättien epäterveeseen omistusten keskittymiseen ja monopoliasemiin on puututtava tiukentamalla ja täsmentämällä kilpailulainsäädäntöä. Euroopassa toimivien digijättien on maksettava veronsa oikeudenmukaisesti, kuten muun muassa Euroopan komissio on esittänyt.
• Some-alustojen ja tekoälyn kehittäjiltä ja omistajilta on vaadittava syrjimättömyyden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä ihmisoikeuksien toteuttamista palveluissaan. Digitaalisessa ympäristössä tapahtuvaan naisiin, lapsiin ja vähemmistöryhmiin kohdistuvaan väkivaltaan on puututtava tiukemmalla lainsäädännöllä.
• Ihmisten yksityisyyden suojaa ja oikeutta omiin tietoihinsa sekä tiedon siirrettävyyttä pois palvelusta sekä palvelusta toiseen on vahvistettava.
• Sosiaalisen median yrityksiä on velvoitettava avaamaan algoritmiensa toimintalogiikka julkiseen arviointiin, ja tarvittaessa algoritmien toimintaperiaatteita on säänneltävä EU:ssa. On selvitettävä keinoja lisätä kuluttajien mahdollisuuksia vaikuttaa heistä kerättäviin tietoihin ja heille osoitettuun kohdennettuun sisältöön.
• Nettisivut eivät saa hallinnoida tietoja tai seurata nettiliikennettä ilman, että kuluttaja on siitä tietoinen. Manipulatiivisen personoidun mainonnan rajoituksia on laajennettava.
• Tekoälyä on säädeltävä niin, että se edistää yhteiskunnallista hyvinvointia.
• Taiteilijoilla ja muilla tekijöillä on säilyttävä oikeus omiin teoksiinsa eikä niitä saa käyttää tekoälyjen pohjamateriaaleina ilman lupaa ja asianmukaisia tekijänoikeuskorvauksia.
• On jatkettava työtä digiteknologiatuotteiden kestävyyden, korjattavuuden, kierrätettävyyden ja yhteentoimivuuden vahvistamisen eteen.
• Ihmisillä on oltava mahdollisuus hoitaa asioitaan ja maksaa myös ilman sähköisiä välineitä.
• Täysin autonomisten tekoälyllä toimivien asejärjestelmien eli niin kutsuttujen tappajarobottien kehittäminen, valmistaminen ja oikeuttaminen voimankäyttöön on Euroopan unionissa ja kansainvälisesti kiellettävä.

Euroopan unionin on jatkossakin tarjottava taloudellista tukea ja resursseja aluekehityksen edistämiseksi. Aluekehitystukia on käytettävä nykyistä enemmän kasvukeskusten ulkopuolisten seutujen seutujen sosiaalisen hyvinvoinnin, työllisyyden, koulutustason ja parempien liikenneyhteyksien kehittämiseen.

EU:n aluetukipolitiikka on vahvasti sidoksissa ympäristöpolitiikkaan, ja sen on johdonmukaisesti tuettava reilua siirtymää kohti sosiaalisesti kestävää ja ilmastokestävää yhteiskuntaa. Euroopan maaseutu ja alueiden kehitys ovat keskeisessä roolissa luonnonvarojen kestävän käytön osalta. Aluepolitiikan tavoitteena on oltava elinvoimainen maaseutu yhdistettynä kunnianhimoiseen ympäristöpolitiikkaan.

EU:n on valvottava suurten aluetukien saajamaiden tukien käyttöä ja varmistettava niiden kohdentuminen maiden heikoimpien alueiden tukemiseen. Tällä voidaan varmistaa se, etteivät maiden sisäiset erot kasva epätarkoituksenmukaisesti. Suomi on saanut kasvukeskuksiin kohdentuvaa tukea koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden rahoittamiseen enemmän kuin alueellisen tasa-arvon edistämiseen tähtäävää aluetukea. Tämän johdosta kansallisen aluepolitiikan vastuulle on jäänyt suurten keskusten ulkopuolisten alueiden tukeminen maaseudulla ja pienemmissä kuntakeskuksissa.

Rajat ylittävän yhteistyön rahoituksen osalta on tehtävä uusia linjauksia EU-tasolla. Itä-Suomi menetti merkittävän rahoituslähteen EU-tasolla, kun sodan vuoksi yhteistoiminta Venäjän kanssa jäädytettiin. Uuden komission sekä parlamentin tulisi linjata, miten rajaseutujen kehitystä voidaan jatkossa edistää oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla.

Alueellista tasa-arvoa tukeva aluepolitiikka on reilun, kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen Euroopan ja Suomen rakentamisen avaintekijä.

• EU-tasolla on kehitettävä väestöltään vähenevien alueiden kehitysongelmien ratkomiseen uusia keinoja ja uudistettava olemassa olevia rahoitusvälineitä, jotta rahoitus kohdentuu aidosti niille alueille, joissa suurimmat kehityshaasteet ovat.
• Väestöltään vähenevän kunnan tai alueen kehittämisen kannalta paras ratkaisu on mahdollistaa kansallisesti parempi koordinaatio hyödyntäen EU:n aluekehittämisen työkaluja eri rahastoista tehokkaammin.
• Reilun ilmastokestävän siirtymän työn, kuten tuulivoiman ja akku- ja vetyteollisuuden sekä ennallistamishankkeiden ja ympäristöneuvonnan edellyttämiä koulutusmahdollisuuksia on oltava tarjolla kattavasti ympäri Suomea.
• Rajat ylittävän yhteistyön rahoituksen osalta on tehtävä uusia linjauksia EU-tasolla. Ymmärrettävästi sodan vuoksi lopetettiin kaikki yhteistoiminta Venäjän kanssa. EU-tukea on suunnattava lisää rajaseuduille, kuten Kaakkois- ja Itä-Suomeen.
• Suomen on suunnattava aluekehitysvaroja myös heikommin pärjäävien alueiden koulutus-, liikenne – ja tietoliikenneyhteyksien kehittämiseen.
• Aluekehityksen on lähdettävä alueiden asukkaiden omista toiveista, tarpeista ja oikeuksista, eikä aluekehitystukia tule käyttää esimerkiksi tuulivoiman viemiseksi väkisin alueille, joille se ei sovi.

Ihmisten ja tavaroiden on päästävä liikkumaan. Liikennejärjestelmistä on tehtävä aiempaa yhteensopivampia, kestävämpiä ja ympäristöystävällisempiä. Rajat ylittävää liikennettä on entisestään kehitettävä asiakkaita palvelevammaksi ja logistiikan toimivuutta on parannettava. Euroopassa on investoitava ja edistettävä kestäviä liikennemuotoja. Erityisesti raideliikennettä sekä kuormaliikenteen sähköistämistä on tuettava. Erilaisten kuljetusmuotojen yhteensovittaminen ja palvelevuus ovat osa kestävän liikennejärjestelmän kehittämistä. Liikenteen ilmanlaatua heikentävät päästöt sekä toisaalta liikennejärjestelmän ihmisten liikkumattomuutta tukevat tekijät ovat merkittäviä kansanterveydellisiä uhkia Euroopassa, ja näiden ongelmien ratkaisussa liikennejärjestelmän kestävä kehitys on keskeisessä roolissa.

Päästökauppa tulee tulevina vuosina laajenemaan liikennesektorille. Muutos on toteutettava sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, huomioiden etenkin vähävaraiset ja haja-asutusalueiden asukkaiden tarpeet. Samalla kun saastuttavien liikennemuotojen päästöistä maksetaan, on ympäristöystävällisiä liikennemuotoja tuettava ja kaikkien ihmisten perusoikeus liikkumiseen taattava. Myös liikenteessä on kunnioitettava oikeudenmukaisia työehtoja, ja työntekijöiden hyväksikäyttö on torjuttava niin lainsäädännön kuin toimivan rajat ylittävän valvonnankin keinoin.

• Unionin on tuettava erityisesti rajat ylittävän raideliikenteen kehittymistä. Suomen raideinfraa on kehitettävä mahdollistamaan paremmat suorat yhteydet Keski-Eurooppaan. Yöjunaliikennettä on kehitettävä vahvasti. On luotava keskitetty järjestelmä, jossa kaikkia eurooppalaisia junalippuja voi ostaa samasta palvelusta.
• Eri liikennemuotojen yhteensovittamista on vahvistettava niin jäsenmaissa kuin jäsenmaiden välillä tapahtuvassa liikenteessä.
• Liikenteen liittyminen päästökaupan piiriin ei saa muodostaa ylitsepääsemätöntä taloudellista taakkaa pienituloisille kansalaisille. Ihmisiä on tuettava muutoksessa palauttamalla liikenteen päästökaupasta saatavia tuloja taloudellista tasa-arvoa edistävillä tulonsiirroilla.
• Lentoliikenteen päästökauppa on laajennettava kaikkiin lentoliikenteen ilmakehää lämmittäviin päästöihin. Mikäli kansainvälisellä tasolla ei päästä sopuun uskottavista ja tarpeeksi voimakkaista päästövähennystoimenpiteistä, lentoliikenteen päästökauppaa on laajennettava myös EU:n ulkopuolisiin lentoihin.
• EU:n sisäiset lyhyet reittilennot, joiden reitillä on toimiva junayhteys, on kiellettävä sekä asetettava yksityislennoille merkittävä päästövero. Päästöttömien matkustajalentokoneiden ja matkustajalauttojen kehitystyötä on tuettava.
• Liikenneturvallisuuden parantaminen ja oikeudenmukaisten työehtojen vahvistaminen myös liikennealalla on edelleen pidettävä eurooppalaisen liikennepolitiikan ytimessä.
• On rakennettava uskottava kevyen liikenteen EU-tason politiikkaohjelma, joka pitää sisällään sitovia tavoitteita sekä konkreettisia toimenpiteitä.
• Liikkumisympäristön esteettömyyttä ja palveluiden saavutettavuutta on kehitettävä koko EU:n alueella.

Tuhoutuvan ympäristön Eurooppa

Vuosi 2023 Euroopassa oli mittaushistorian kuumin. Maastopalojen ja tulvien keskellä aloimme puhua ilmastonmuutoksen rinnalla maailmanlaajuisesta kiehumisesta, “global boiling” -ilmiöstä. Monien poliitikkojen ja miljardöörien mielestä meillä ei ole hätäpäivää, mutta kansalaiset näkevät jo ympärillään uhkaavat merkit peruuttamattomasta muutoksesta. Vuoden 2024 EU-vaalit ovat merkittävä tilaisuus osoittaa, että elinkelpoinen maailma on aikamme kohtalonkysymys, jossa emme saa epäonnistua.

Vasemmiston visio ilmastokestävästä Euroopasta

Vuonna 2045 uusi kestäviin materiaaleihin ja kierrätykseen perustuva talous on tuonut työtä ja vaurautta kaikkialla EU:ssa. Hiilinieluja ja luonnon monimuotoisuutta on vahvistettu. Junat kiidättävät suomalaisia ympäri Eurooppaa ja tuovat turisteja Suomeen. Itämeren ja muiden vesistöjen puhdistaminen on päästy aloittamaan kestävien maa- ja metsätalousmenetelmien laitettua päästöt kuriin. Kansalaisia osallistava ja reilusti suunniteltu ilmastokestävä siirtymä takaa ihmisoikeuksia kunnioittavan ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen muutoksen ja tuo uutta eloa maaseudulle. Eläinten oikeudet on otettu vakavasti ja eläinten hyvinvointia vahvistavaa lainsäädäntöä kehitetään jatkuvasti.

Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka, joka ei tunne kansallisia rajoja. Siksi Euroopan unionin yhteiset päästövähennystavoitteet ovat keskeisessä roolissa. EU:n yhteisellä rahoituksella ja sääntelyllä pystytään vauhdittamaan reilua ilmastokestävää siirtymää koko unionin alueella. Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi päästöt on saatava laskuun, hiilinielut nousuun ja pääomat on ohjattava kestävään talouteen. Tämä edellyttää yhteisiä investointeja Euroopan uuteen kestävään talouteen.

Unioni mahdollistaa yhteisten pelisääntöjen luomisen niin, että siirtymä fossiilisiin polttoaineisiin pohjaavasta taloudesta kohti ilmastokestävää yhteiskuntaa toteutetaan reilusti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Kun EU ottaa johtoaseman ilmastotoimissa, luonnonsuojelussa ja ihmisoikeuksien edistämisessä, se vaikuttaa myös muihin maihin. EU voi olla globaalin kestävän kehityksen edelläkävijä ja ajaa muutosta myös kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, mihin sen jäsenmaat eivät yksinään pysty.

On tärkeää, että EU asettaa yhteisiä tavoitteita, joihin kaikki jäsenvaltiot sitoutuvat. Tämä edistää ja turvaa ympäristöpolitiikan jatkuvuutta myös jäsenmaiden hallitusten vaihtuessa. Lisäksi yhteiset pelisäännöt mahdollistavat ympäristöpolitiikan koordinaation, josta hyötyvät kaikki jäsenmaat. Rajat ylittävä ilmastopolitiikka auttaa takaamaan oikeudenmukaisuuden ja vähentämään eriarvoisuutta reilussa ilmastokestävässä siirtymässä.

Unionilla on valmiudet koota yhteen eri sektoreiden, kuten energian, liikenteen, maatalouden ja teollisuuden asiantuntemusta ja toimia kokonaisvaltaisesti reilun siirtymän edistämiseksi. Samalla kun toimimme ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, on meidän myönnettävä, ettei kaikkia muutoksia ja tuhoja voida enää estää, joten unionin on myös kehitettävä reiluja toimia ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

• Euroopan unionin on kansainvälisillä areenoilla toimittava edelläkävijänä ilmastonmuutoksen hillinnässä. EU:n on kannettava historiallinen vastuunsa aiheuttamistaan päästöistä ja tuettava kehittyviä maita sekä esimerkiksi arktisia alueita, joilla ilmastonmuutoksen seuraukset ovat erityisen voimakkaita, ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
• EU:n ilmastolain edellyttämä vuoden 2040 sitova ilmastotavoite on asetettava tieteellisten suositusten mukaisesti. Keskeistä vuoden 2040 päästövähennystavoitteita asetettaessa on, että kasvihuonekaasujen bruttovähennykset erotettaisiin maankäyttösektorin hiilensidonnasta ja pysyvistä hiilidioksidipoistoista.
• EU:n ilmastolakia on kehitettävä siten, että se asettaa paitsi EU-tason hiilineutraaliustavoitteen, myös laillisesti sitovan hiilineutraaliustavoitteen jokaiselle jäsenvaltiolleen.
• EU:n on tuettava uusien ympäristöystävällisten teknologioiden kehitystä, mutta tukikriteerien on oltava tiukkoja ja noudatettava tieteellisiä suosituksia. Samalla on varmistettava, että EU:n rahastojen kautta ei sallita investointeja fossiilitalouteen tai kohteisiin, jotka ovat ristiriidassa EU:n ympäristötavoitteiden tai ihmisoikeuksien kanssa.
• Maatalouden päästövähennyksiä on vauhditettava, etenkin maataloustukien ympäristökriteerejä uudistamalla sekä tukemalla maanviljelijöitä muutoksessa.
• Jäsenmaiden on voitava tehdä välttämättömiä reilun ilmastokestävän siirtymän investointeja finanssipolitiikan sääntöjen rajoittamatta.
• Reilu ilmastokestävä siirtymä on toteutettava alkuperäiskansoja kuunnellen ja heidän oikeutensa turvaten. EU:n ei tule omilla toimillaan edistää vihreää kolonialismia missään päin maailmaa.
• Reilua ilmastokestävää siirtymää kohti uusiutuvaa energiaa tulee entisestään vauhdittaa, noudattaen samalla ”energiatehokkuus ensin” -periaatetta.
• Rakennussektorilla on vaadittava entistä vaikuttavampia energiatehokkuustoimenpiteitä, joiden täytäntöönpano on yksittäisten kansalaisten sijaan suurten toimijoiden vastuulla.
• EU:n on erottava ECT-sopimuksesta, joka antaa energia-alan sijoittajille laajat oikeudet vaatia sopimuksen osapuolelta, kuten EU:lta tai yksittäiseltä valtiolta, korvauksia, jos ne katsovat tämän aiheuttaneen vahinkoa sijoituksilleen.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on ilmastonmuutokseen rinnastettava maailmanlaajuinen ongelma. Luonnon monimuotoisuus on sekä itseisarvo että edellytys luonnonvarojen taloudelliselle käytölle. Yksipuoliset ekosysteemit ovat haavoittuvaisia esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja vieraslajien edessä. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vaikuttaa negatiivisesti myös ihmisten terveyteen.

Jäsenmaille on asetettava tieteellisten suositusten mukaisia tiukempia sitovia tavoitteita niin elinympäristöjen, ekosysteemien kuin lajiston suojelun osalta. Luonnon ennallistamista on vaadittava ja tuettava.

Unioni ei voi ulkoistaa ympäristötuhoja muualle maailmaan, vaan luontovaikutusten tarkastelu ja vaatimukset on ulotettava myös Euroopan ulkopuolella tuotettuihin tuotteisiin. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on globaali haaste, jonka ratkaisussa EU:n on oltava aktiivinen suunnannäyttäjä.

• Tiukan luonnonsuojelualueverkoston alaisuuteen on varattava riittävästi maa- ja merialueita sekä EU:n tasolla että kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.
• Suojelutoimenpiteitä on tehostettava myös luonnonvarojen taloudellisen käytön yhteydessä, etenkin metsä- ja maataloudessa sekä kaivostoiminnassa.
• Luonnon ennallistamiselle on asetettava nykyistä sitovammat ja voimakkaammat tavoitteet jäsenmaille, ja niitä on päivitettävä tasaisin väliajoin tuoreimman tieteellisen tiedon mukaisesti.
• Biotaloutta on kehitettävä tuotteiden jalostusastetta ja arvonlisää nostaen sekä painottaen pitkäikäisiä tuotteita. Resurssitehokkuus on varmistettava asettamalla kriteerit raaka-aineiden käytön tärkeysjärjestykselle. Biotalouden on tuettava aluekehitystä sekä hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamista.
• Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja sen vaikutus ihmisten terveyteen on otettava vahvemmin huomioon maankäytön suunnittelussa, urbaanien ja haja-asutusalueiden erityispiirteet huomioiden.
• Luontokadon ulkoistaminen Euroopan ulkopuolelle on estettävä sääntelyllä, muun muassa asettamalla sitovia tavoitteita EU:n ekologisen jalanjäljen pienentämiselle. Samalla luontokadon estäminen on integroitava keskeiseksi osaksi EU:n kauppa- ja ulkopolitiikkaa.
• Mikäli jotain yhteiskunnan kannalta välttämätöntä toimintoa ei voida toteuttaa aiheuttamatta luontokatoa, on toimija velvoitettava toteuttamaan ekologista kompensaatiota.
• Vieraslajien torjuntaa käsittelevää EU-lainsäädäntöä on päivitettävä ja yhteistyötä kolmansien maiden kanssa vahvistettava ongelman kitkemiseksi.
• Jäsenmaille on mahdollistettava kansallista liikkumavaraa monimuotoisuuden suojelun toteuttamiskeinoissa, mutta lainsäädännön on oltava sitovaa ja valvonnan tehokasta.

Väistämättä edessä oleva ilmastokestävä jälleenrakennus synnyttää paljon uutta työtä, mutta samalla työnkuvat muuttuvat ja osa aloista ja alueista menettää työpaikkoja. Ilmastokestävän siirtymän on oltava reilu: työnsä menettäville ihmisille ja alueille on suunnattava muutostukea ja uudelleenkoulutusta. Työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen on oltava mukana siirtymän suunnittelussa. Reilu ilmastokestävä siirtymä edellyttää myös solidaarisuutta sekä EU:n jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä. Lisäksi reilussa ilmastokestävässä siirtymässä on otettava huomioon ylisukupolvinen ja globaali oikeudenmukaisuus.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari on EU:n aloite kansalaisten sosiaalisten oikeuksien vahvistamiseksi. Pilarin tavoitteena on edistää sosiaalista kehitystä tukemalla jäsenmaiden oikeudenmukaisia ja toimivia työmarkkinoita sekä hyvinvointijärjestelmiä.

EU-rahoitusta on suunnattava voimakkaammin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, ympäristöasioiden, liikkuvuuden edistämisen, koulutuksen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan investointien vahvistamiseen. Tämä edistää sosiaalisesti kestävää rakennemuutosta ja vahvistaa kansalaisten tukea reilulle ilmastokestävälle siirtymälle. Samalla kansalaisten demokraattisia mahdollisuuksia osallistua reilun ilmastokestävän siirtymän suunnitteluun ja toteutukseen on vahvistettava, jotta eri ihmisryhmien tarpeet ja oikeudet tulevat huomioiduksi.

• Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulma on sisällytettävä voimakkaammin kaikkiin politiikkatoimiin. Ympäristöpolitiikkaa on toteutettava johdonmukaisesti niin, että se samalla edistää taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa sekä ihmisoikeuksia.
• Sekä EU:n että kansallisella tasolla on kehitettävä ja sovellettava muutostukea yksilöille ja yhteisöille tilanteissa, joissa talouden rakennemuutos vie vanhaa työtä. On varmistettava oikeus ja edellytykset elinikäiseen oppimiseen kaikille sitä tarvitseville.
• EU:n on laadittava reilun ilmastokestävän siirtymän direktiivi. Työntekijöiden on oltava edustettuina siirtymää suunnitellessa toimiala- ja yrityskohtaisesti.
• Tutkimus- ja tuotekehityspanoksia on suunnattava ympäristöinnovaatioiden kehittämiseen ja levittämiseen.
• On kehitettävä kansallisesti toimeenpantavia hiiliosinkomalleja, joilla kompensoidaan ympäristöpolitiikan lyhyellä aikavälillä kuluttajahintoja nostavia vaikutuksia erityisesti pieni- ja keskituloisille, sekä tukiohjelmia ympäristöystävällisiin investointeihin.
• Kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan mahdollisuudet osallistua reilun ilmastokestävän siirtymän suunnitteluun ja toteutukseen on taattava kaikissa vaiheissa.
• Ylisukupolvisen ja globaalin oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi EU:ssa on toteutettava tieteellisesti perusteltua ja kunnianhimoista ympäristöpolitiikkaa.
• Rakennusalan painopistettä on suunnattava uusiorakentamisesta korjaamiseen ja kunnostamiseen. Toimenpiteiden on mahdollistettavan uuden työn syntyminen alalle.

Terveellinen ravinto on elämän edellytys. Kestävä maatalous on ruokajärjestelmän perusta, joka tukee huoltovarmuutta, työllisyyttä ja koko elintarvikeketjua. Kestävä maatalous tukee johdonmukaisesti ympäristöpolitiikan tavoitteita, jotka ovat myös ruokaturvallisuuden edellytys pitkällä aikavälillä. Samalla maanviljelijöiden on saatava työstään reilu korvaus ja tukea ympäristöystävällisiin ratkaisuihin.

EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP) ja maataloustukia tarvitaan, jotta voidaan turvata alkutuottajien toimeentulo ja riittävä ruokaomavaraisuus eri puolilla Eurooppaa. Kolmasosa EU-budjetista menee nykyisellään maataloustukiin, ja nykyinen tukipolitiikka ei tue reilua ilmastokestävää siirtymää. Tämä heikentää myös maanviljelijöiden mahdollisuuksia toteuttaa kestäviä ratkaisuja.

EU:n maataloustuet on suunnattava aktiiviviljelijöille, ei maanomistajille. Maataloustukien ehtojen, kuten myös laajempien maataloustuotannon lupaehtojen, on tuettava ympäristöllisesti kestävää maataloustuotantoa. Maatalouspolitiikan ja laajemman ruokapolitiikan on kasvatettava kasviperäisen ravinnon osuutta ja vähennettävä tuotantoeläinten määrää.  Lisäksi maataloustukipolitiikan on turvattava reilut työolosuhteet maataloussektorilla.

Tällä hetkellä yli 60 prosenttia EU:n maaperästä on huonossa kunnossa. Nykyisellä kehityksellä tilanne ei ole parantumassa, vaan päinvastoin menossa huonompaan suuntaan. Ruuantuotanto on viime kädessä riippuvainen maaperän kunnosta, joten tilanteen on muututtava.

• Maataloustukien ehtojen on painotettava vahvemmin kestäviä maataloustuotantotapoja alueelliset erityisolosuhteet huomioiden. Suomessa erityishuomiota on osoitettava turvemaapeltojen päästövähennystoimiin. Tukia on suunnattava aktiiviviljelijöille, eikä tukien tulisi kannustaa pitämään vajaatuottoisia peltoja käytössä, etenkään turvepeltojen kohdalla.
• Maataloustukien avulla on varmistettava alueellinen ruokaturva myös koko EU:n alueella.
• Maataloustukia on ohjattava enemmän kasvisten ja kasviproteiinien tuotantoon.
• EU:n maataloustukijärjestelmän byrokraattisuutta on purettava. Tukia on ohjattava enemmän tuottajien hyvinvointia ja jaksamista tukeviin toimiin.
• EU:n innovaatiopolitiikan on tuettava uusien kasvistuotteiden kehitystä ja kasvistuotteiden tuotantoinvestointeja.
• EU:n on luotava yhteinen reilu siirtymäpolku eläintuotannon vähentämiseen.
• On kehitettävä maataloustukien ulkopuolisia tuki- ja rahoitusmalleja, jotka auttavat maanviljelijöitä muuttamaan toimintatapojaan kestävämmiksi ja tekemään ympäristöystävällisiä investointeja.
• Parhaillaan parlamentin käsittelyssä olevaa maaperän seuranta -direktiiviä on kehitettävä maaperän terveyttä koskevaksi direktiiviksi.
• EU:ssa on vähennettävä terveydelle ja ympäristölle haitallisia torjunta-aineita sitovalla lainsäädännöllä ja ympäristöystävällisillä innovaatioilla, niin koko EU:n alueella kuin kansallisella tasolla, seuraten varovaisuusperiaatetta.
• EU:n kalastuspolitiikan on tuettava meriekosysteemien monimuotoisuutta ja kalakantojen kestävyyttä ja elpymistä.
• Viljelyssä on tuettava ja omaksuttava lannoitteista vapaita käytäntöjä. Olemme liian suuresti riippuvaisia etenkin Venäjältä tuotavasta lannoitteesta. Lisäksi on huolehdittava lannoituksen vaikutuksesta rehevöityvien vesistöjen terveydelle.

Eläinten hyvinvointi on taattava oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Eläinten tulee saada käyttäytyä lajille ominaisella tavalla. EU:n eläinsuojelulainsäädäntö on tämän aikaansaamiseksi uudistettava kunnianhimoisesti.

Eläinten hyvinvointi on itsessään tärkeää, mutta eläinterveydellä on suora vaikutus myös ihmisten terveyteen, muun muassa kohonneen pandemiariskin kautta. Yhteinen terveys -toimintatapa tunnistaa ihmisten, eläinten sekä ympäristön hyvinvoinnin ja terveyden yhteisriippuvaisuuden. Yhteinen terveys -toimintatapa on jatkossa otettava ohjenuoraksi kaikessa aiheeseen liittyvässä EU-lainsäädännössä.

Turkistarhaus on kiellettävä niin Suomessa kuin kaikkialla Euroopassa. Turkistarhaajien siirtymistä muille elinkeinon aloille on tuettava. Häkkikasvatuskielto on saatava voimaan koko unionissa. EU:n on toimittava kansainvälisesti häkkikasvatuksen kieltämiseksi maailmanlaajuisesti. Tuotantoeläinten olosuhteita on parannettava myös rajoittamalla eläinyksilöiden määrää tehotuotantolaitoksissa. Eläinten jalostaminen niin, että niiden elämä on anatomisista syistä kärsimystä, on kiellettävä myös tuotantoeläinpuolella.

Myös kaikkien EU-alueelle tuotavien eläinperäisten tuotteiden kohdalla on vaadittava samoja eläinten hyvinvointistandardeja, joita EU:ssa noudatetaan.

• Tuotantoeläinten liikkumista estävät rakenteet, kuten häkit tai parret, on kiellettävä. Eläinten elinolosuhteet ja hyvinvointi on turvattava riittävällä määrällä eläinsuojia ja puhdasta elinympäristöä.
• Kuljetusaikoja on rajoitettava eläinten lajikohtaiset tarpeet määrittävän tutkimustiedon perusteella.
• Elävien tuotantoeläinten vienti EU:sta ja vieroittamattomien tuotantoeläinten kuljetus on kiellettävä.
• EU-alueelle tuotavilta eläinperäisiltä tuotteilta on vaadittava EU-standardien mukaisia tuotanto-olosuhteita.
• Villi- ja tuotantoeläimiin liittyvässä sekä ekosysteemien hyvinvointiin vaikuttavassa lainsäädännössä on seurattava Yhteinen terveys -toimintatapaa.
• EU:n petopolitiikkaa ja luontodirektiiviä on kehitettävä mahdollistamaan paremmin ihmisen ja suurpetojen välinen yhteiselo ja petovahinkojen ennaltaehkäisy.

Euroopan ja koko maailman on siirryttävä luonnonvaroja riistävästä kertakäyttötaloudesta aitoon kiertotalouteen. Kiertotaloudessa olennaista on resurssitehokkuus, uudelleenkäyttö, korjattavuus ja kierrätettävyys. Kiertotalous on myös omiaan lisäämään työllisyyttä Euroopassa, kun kertakäytön sijaan tuotteita korjataan ja uudelleenkäytetään. Kiertotaloutta on edistettävä kaikkialla yhteiskunnassa aina kuluttajatuotteista teollisuuteen ja rakentamiseen.

Akkutuotannon kasvun seurauksena kaivannaisten kasvava tarve on suuri. Litiumin ja muiden sähköakkuihin tarvittavien jalometallien tarjontaa on lisättävä lyhyellä aikavälillä.

Siirtymä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta energiajärjestelmästä kohti uusiutuvaa energiaa vähentää kokonaisuudessaan ympäristörasitusta, mutta kasvattaa vastaavasti kaivannaistoimintaan liittyvää negatiivista vaikutusta ympäristöön.

Tämä ristiriitainen tilanne luo lisäksi uusia paikallisia kaivannaistoimintaan liittyviä sosiaalisia ja ekologisia konflikteja.

Jotta kaivannaistoiminnan negatiiviset vaikutukset voidaan minimoida, on EU:ssa lisättävä resurssitehokkuutta, uudelleenkäyttöä, korjattavuutta ja kierrätettävyyttä. Ristiriitaisen asetelman hallinta voi toteutua vain demokratiaa kunnioittaen.  EU:ssa ja Suomessa kaivannaisprojektien välittömässä vaikutuksessa asuvien ihmisten vaikutusmahdollisuudet on taattava. EU ei pysty omalla maaperällään tuottamaan suurinta osaa mineraalitarpeestaan, joten tuonti on keskeisessä roolissa. Kolmansissa maissa tapahtuvien kaivosprojektien on annettava lisäarvoa sijaintimaalle ja paikallisille yhteisöille, ihmisoikeuksia ja ympäristön reunaehtoja kunnioittaen. Kaivannaisprojektien toteutuksessa on erityisesti niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella taattava alkuperäiskansojen oikeudet. Suomella on erityisvastuu saamelaisten oikeuksien takaajana.

• EU:n laajuisella sääntelyllä on yhä vahvemmin edellytettävä tuotteiden korjattavuutta ja kierrätettävyyttä.
• EU:n kierrätys- ja resurssitehokkuustavoitteiden on oltava riittävän kunnianhimoisia ja sitovia. Euroopan on kannettava vastuu omasta kiertotaloudestaan eikä ulkoistettava sitä kehittyviin maihin.
• Kokonaisvaltaisen politiikkasuunnittelun ja sääntelyn avulla on hillittävä erityisesti kriittisen mineraalien kysynnän kasvua ja vältettävä näiden resurssien tuhlailevaa käyttöä.
• Kertakäytöstä ja resurssien hukkaamisesta on taloudellisilla ohjauskeinoilla tehtävä kannattamatonta.
• Maaperältään rikkaasta Suomesta ei voi tulla Euroopan kaivannaisreservaattia. Kaivostoiminta on sovitettava ympäristön reunaehtoihin, ja kaivannaisista saatavan taloudellisen hyödyn on jäätävä Suomeen.
• Paikallisten asukkaiden, erityisesti alkuperäiskansojen, oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet on taattava kaivannaisprojektien yhteydessä, niin EU:ssa kuin kolmansissa maissa, joiden kanssa EU tekee yhteistyötä.
• Kaivosprojektien toteutuksessa on vaadittava parhaita mahdollisia ympäristöehtoja ja yrityksiltä vastuunkantoa koko kaivostoiminnan elinkaaren ajalta.

Turvaton Eurooppa

Vuonna 2024 moni asia on horjuttanut eurooppalaisten turvallisuuden tunnetta. Äärioikeiston uhka on osoittautunut todeksi monessa maassa, missä ihmisoikeuksia ja sananvapautta on kavennettu samalla kun valtaa keskitetty pienilukuiselle eliitille. Euroopan unionin naapurissa ukrainalaiset taistelevat Venäjän hyökkäystä vastaan ja oman itsemääräämisoikeutensa puolesta. Eurovaaleissa 2024 on selvää, että demokratia, vapaus ja tasa-arvo tarvitsevat puolustajia.

Vasemmiston visio kaikille turvallisesta Euroopasta

Vuonna 2045 Eurooppa on kulkenut sata vuotta toisen maailmansodan kauhuista kohti ihmisoikeuksia, kansalaisten hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta vaalivaa demokratiaa. Kehitys ei ollut suoraviivainen, mutta uusi Euroopan unioni on vahva, oikeusvaltioiden ja vapaiden kansojen yhteenliittymä, joka tukee ja toteuttaa ihmisten sosiaalisia oikeuksia. Eurooppa ei ole suljettu linnake, vaan avoin ja ylpeästi monikulttuurinen. Euroopan unioni on tasa-arvoinen kumppani kestävää kehitystä, kauppaa, ihmisoikeuksia ja rauhaa vahvistavassa yhteistyössä.

Euroopan unionilla on ollut sen alusta asti taloudellisen kehityksen edistämisen lisäksi myös sosiaalinen ulottuvuus. EU:n roolia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä hyvinvoinnin edistäjänä on vahvistettava.

Jokaisella ihmisellä Euroopassa on oltava oikeus maksuttomaan koulutukseen, kunnolliseen työhön, riittävään toimeentuloon, kohtuuhintaiseen terveydenhuoltoon, terveelliseen ravitsemukseen ja omaan kotiin.

Mielenterveys on erottamaton osa terveyttä. Jo ennen koronapandemiaa joka kuudes EU-kansalainen koki mielenterveyden ongelmia. Mielenterveyden kriisi on syventynyt edelleen, ja sen ratkaiseminen tapahtuu tehokkaimmin Euroopan laajuisen yhteistyön avulla.

Sosiaaliset oikeudet, ympäristöongelmien ratkaisu ja ihmisten hyvinvointi on nostettava rahan valtaan pohjaavan, uusliberaalin markkinapolitiikan sijaan EU-politiikan keskiöön. Sosiaalisista oikeuksista on tehtävä nykyistä laajemmin sitovaa EU-sääntelyä. EU:n on toteutettava sosiaalista Eurooppaa myös teoissa, ei vain sanoissa.

• Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja sen yleistavoitteet vuodelle 2030 on toimeenpantava täysimääräisinä.
• On säädettävä Euroopan unionin sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien minimitasoista, joihin jäsenmaiden tulee yltää.
• Sosiaalisten oikeuksien toteutumista, köyhyyden vähentämistä ja työllisyyden edistämistä on valvottava samaan tapaan kuin unionissa valvotaan jäsenmaiden taloudellisen sitoumusten toteutumista.
• Vihapuheen ja viharikosten tunnistamista ja niiden vastaista työtä on vahvistettava.
• On asetettava sitova tavoite unionin köyhyyden ja erityisesti lapsiperheköyhyyden vähentämisestä.
• Euroopan unionin on toimillaan tuettava vahvaa julkista asuntorakentamista. Asuminen on perusoikeus ja hyvän elämän perusta. Siksi asunnottomuus on Euroopasta poistettava viimeistään vuonna 2030 ja kaikille on tarjolla asumistarvetta vastaava kohtuuhintainen asunto.
• Euroopan unionin on jatkettava mielenterveyden priorisoimista jakamalla jäsenmaiden parhaita käytäntöjä, rahoittamalla mielenterveyshankkeita ja panostamalla ennaltaehkäisyyn vahvistamalla mielenterveyttä tukevia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia rakenteita EU-jäsenmaissa. EU:lle on luotava tämän toteuttamiseksi kunnianhimoinen mielenterveysstrategia.
• Opiskelijavaihtoa ja oppilaitosten välistä yhteistyötä on edelleen lisättävä ja kehitettävä. Tutkintojen hyväksyttävyyttä ja yhteensopivuutta maiden välillä on parannettava. Opiskelijavaihtoja on kehitettävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti niin että kaikilla on aito mahdollisuus halutessaan lähteä vaihtoon. Tukea vaihto-opintoihin on kohdennettava tarveperusteisesti.
• EU:n on terävöitettävä taiteen positiivisen vapauden edistämistä luomalla EU-laajuisia linjauksia taiteen tukemisesta sekä taiteilijoiden sosiaaliturvan toteuttamisesta.
• Kaikkien EU-maiden on ratifioitava YK:n vammaissopimus.

Euroopan unioni ei voi olla suljettu linnake. Ihmisillä on oltava mahdollisuus liikkua ja hakea suojaa. EU:n on oltava solidaarinen ja kannettava vastuunsa historiallisen vakavassa globaalissa pakolaistilanteessa. Vastuuta hädänalaisten auttamisesta ei pidä jättää köyhille ja kehittyville maille eikä vastuuta turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta sysätä yksittäisille ulkorajajäsenvaltioille.

Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan aiheuttama pakolaiskriisi on osoittanut EU-maiden kykenevän toimimaan yhdessä nopeasti, tehokkaasti ja inhimillisesti hädänalaisten auttamiseksi. Samaan aikaan Euroopan ulkorajoille kuolee hukkumalla vuosittain tuhansia ihmisiä EU:n julman rajapolitiikan seurauksena. Sen estämiseksi Euroopan unionin on kaikkien jäsenmaiden yhteistyöllä luotava laillisia ja turvallisia väyliä Eurooppaan pääsemiseksi. Lailliset ja turvalliset väylät vähentävät myös salakuljettajien mahdollisuuksia hyväksikäyttää ihmisiä.

Euroopan unioni on sopimassa uudesta yhteisestä turvapaikkapolitiikasta. Esitetty järjestelmä ei ole kuitenkaan oikeudenmukainen, eikä takaa tosiasiallista oikeutta turvapaikan hakemiseksi EU:n jäsenmaista. Turvapaikkamenettelyn, vastaanottojärjestelmien ja oikeusturvan yhdenmukaisen tason turvaaminen sekä jäsenvaltioiden välinen oikeudenmukainen vastuunjako ovat tärkeitä tavoitteita. Nyt esitetty menettelyjen nopeuttaminen, palautusten tehostaminen ja yhä kiristyvä rajapolitiikka tulevat johtamaan ihmisoikeusloukkauksiin ja suojelun saamisen vaikeutumiseen entisestään.

Ilmastonmuutoksen seurauksena pakolaisuus ja siirtolaisuus tulevat kiihtymään. Vastuunpakoilun ja rajojen sulkemisen sijaan EU:n on oltava valmis yhä lisääntyvään maahanmuuttoon.

• EU:n turvapaikkauudistuksen on oikeusturvan heikentämisen, vastuun ulkoistamisen ja ihmisoikeusloukkausten sijaan johdettava sitovaan yhteiseen vastuunjakoon ja toimivaan turvapaikkajärjestelmään koko EU:ssa. Oikeus hakea turvapaikkaa on turvattava kaikissa jäsenmaissa.
• Tosiasiallinen oikeus hakea turvapaikkaa on turvattava myös poikkeuksellisissa tilanteissa.
• Frontexin ja kansallisten rajaviranomaisten harjoittamat kansainvälisen oikeuden vastaiset takaisintyöntö- eli ”push back” -käännytykset, eli turvapaikanhakijoiden poistaminen maasta ilman lain takaamaa mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, on estettävä.
• Kehitys- ja kauppapolitiikkaa ei tule käyttää kiristämisen välineenä hädänalaisten pitämiseksi unionin ulkopuolella.
• Kiintiöpakolaisten vastaanottamista on lisättävä merkittävästi koko EU:ssa. Kaiken maahanmuuttopolitiikan on oltava ihmisoikeusperustaista ja on luotava sujuvampia, laillisia väyliä tulla Eurooppaan niin kansainvälisen suojelun, työn, perheen kuin opiskelun perusteella.
• Kaikkien jäsenmaiden on vastaanotettava Eurooppaan saapuvia turvapaikanhakijoita. Jäsenvaltioiden, jonne saapuu paljon turvapaikanhakijoita, on saatava tukea muilta jäsenvaltioita.
• Naisten, lasten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä vammaisten haavoittuva asema turvapaikanhakijoina on tunnistettava.

Vapaata liikkuvuutta Euroopan unionin keskeisenä periaatteena on vahvistettava ja kaikkien unionin kansalaisten oikeudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo on turvattava.

Oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja vapauden on toteuduttava kaikkialla Euroopan unionissa. Meidän on työskenneltävä väkivallasta, sukupuolisyrjinnästä ja pakottamisesta vapaan, kaikkia kunnioittavan ja turvallisen Euroopan sekä maailman eteen.

Ihmisoikeuksia kunnioittava Eurooppa tukee sukupuolten tasa-arvoa ja naisten itsemääräämisoikeutta sekä tunnistaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden.

Unionin on toimittava vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseksi ja toteuttamiseksi. Esimerkiksi vammaisten, romanien ja saamelaisten oikeuksien toteutumista jäsenmaissa on edellytettävä ja tuettava. Rasisminvastaisuuden on välityttävä unionin kaikissa toiminnoissa.

Euroopan unionin on vahvistettava tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä syrjimättömyyttä myös ulkosuhteissaan, kauppapolitiikassa ja kehitysyhteistyöhankkeissa.

• Seksuaali- ja lisääntymisoikeudet, kuten oikeus ehkäisyyn on kirjattava EU:n perussopimuksiin. Oikeus turvalliseen ja vapaaseen aborttiin on taattava EU:n perusoikeuskirjassa.
• Sukupuolittuneeseen väkivaltaan on puututtava entistä tehokkaammin ja sitä on pyrittävä ennaltaehkäisemään kaikin keinoin. EU:n ratifioiman naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen vaatimukset, kuten suostumusperustainen raiskauslainsäädäntö, on saatettava voimaan kaikissa EU-maissa. EU:n on toimittava Istanbulin sopimuksen ratifioinnin edistämiseksi jäsenmaissaan.
• EU:n on johdonmukaisesti edistettävä ihmisoikeuksia kansainvälisissä suhteissaan mukaan lukien kauppapolitiikassa.
• EU-rahoituksella on tuettava syrjimättömyyden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista jäsenmaissa ja toisaalta EU-rahoitusta on voitava pidättää, mikäli jäsenmaat rikkovat näitä periaatteita.
• Sukupuolitietoista budjetointia on edistettävä. Sukupuolinäkökulman on oltava osa EU-budjetin valmistelun jokaista vaihetta.
• Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden on kerättävä enemmän ja parempaa dataa sukupuolten eriarvoisuudesta sekä suunniteltavien ja jo toimeenpantujen politiikkatoimien sukupuolivaikutuksista.
• Naisten ja miesten välinen palkka- ja työllisyyskuilu on kurottava umpeen. Uuden palkka-avoimuusdirektiivin toimeenpanoa jäsenmaissa on seurattava ja tarvittaessa sen alaa ja vaatimuksia on kiristettävä.
• Sateenkaariperheiden vapaa liikkuvuus EU-alueella on varmistettava. Eurooppalainen vanhemmuussertifikaatti on otettava käyttöön, jotta sateenkaariperheissä voidaan olla varmoja, että vanhemmuus tulee tunnustetuksi myös uudessa asuinmaassa.
• EU:ssa on puututtava kasvavan anti-gender-liikkeen haitalliseen toimintaan. Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden saatavuus on varmistettava ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisten oikeuksien on toteuduttava.
• Kaikille lapsille ja nuorille on taattava laadukas seksuaalikasvatus, ja akateemisen sukupuolentutkimuksen toimintamahdollisuudet on turvattava.
• Kunniaan liittyvän väkivallan tunnistamiseen ja torjumiseen on panostettava.
• Seksuaaliseen hyväksikäyttöön suuntautuva ihmiskauppa on sukupuolittunut ilmiö, jonka torjuntaa ja uhrien auttamista on kehitettävä EU:n laajuisesti.
• EU:n on tunnistettava sukupuolten moninaisuus ja huomioitava lainsäädännössään osassa jäsenmaista käytössä olevat kolmas, ei-binäärinen tai määrittelemätön -sukupuolimerkintä.
• Euroopan unionin on edistettävä monikielisyyttä toiminnassaan ja vahvistettava pienten valtiollisten kielten ja kotoperäisten valtiottomien vähemmistökielten asemaa suhteessa suurempiin kieliin, erityisesti englantiin.

Oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian turvaamiseksi on tärkeää, että EU edellyttää jäsenmailtaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta, korruption torjuntaa ja sananvapauden vahvistamista. Perustamissopimuksen mukaista äänivallan jäädyttämistä EU:n periaatteilta rikkovien jäsenmaiden osalta on hyödynnettävä, samoin kuin rahoituksen jäädyttämistä. EU:n tehtävä ei ole tukea yksinvaltaisia ja kansalaistensa oikeuksia polkevia hallintoja.

Euroopan unioni ja sen päätöksenteon rakenteet ovat tavallisen kansalaisen näkökulmasta etäisiä. Demokratian vahvistamiseksi vaaleilla valitun Euroopan unionin parlamentin valtaa on vahvistettava suhteessa Euroopan komissioon. Kansalaisaloitteiden allekirjoitusten keräämisaikaa on pidennettävä nykyisestä.

Euroopan unionissa on käynnissä laajenemisprosessi uusien jäsenmaiden ottamiseksi mukaan unioniin. EU:n on varmistettava jäsenmailta ja jäsenmaiksi haluavilta mailta ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, oikeusvaltion, korruption vastustamisen, kansanvallan, syrjimättömyyden sekä vähemmistöjen suojelun periaatteiden toteutumista. Euroopan unionin on korostettava ja puolustettava ammattiyhdistysliikkeiden asemaa ja oikeuksia liittymisneuvotteluissa sekä uusissa jäsenmaissa. Työvoiman liikkuvuuden lisääntyessä ammattiliittojen asema, toimintakyky ja oikeudet ovat keskeisiä palkkojen polkemisen estämiseksi ja työntekijöiden oikeuksien turvaamiseksi.

• Äänioikeus eurovaaleissa on laskettava 16 ikävuoteen.
• Nykyisin ainoaa vaaleilla valittua toimielintä eli Euroopan unionin parlamenttia on vahvistettava antamalla sille täydet yhteispäätösoikeudet EU:n talousarvion suhteen sekä oikeus panna vireille, muuttaa tai kumota lainsäädäntöä.
• Verovälttelyn torjuntaan, pakotteiden hyväksymiseen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen liittyvissä asioissa on luovuttava jäsenmaiden yksimielisyysvaateesta ja siirryttävä määräenemmistöpäätöksiin.
• EU:n laajenemisen edellytyksenä on oltava hakijamaiden sitoutuminen demokratiaan, ihmisoikeuksiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sekä vähemmistöjen suojeluun. Näiden toteutumista on edellytettävä myös jo jäseninä olevilta mailta.
• Mikäli jäsenmaat eivät noudata EU:n keskeisiä periaatteita, kuten korruption kitkemistä ja kansalaisten tasa-arvoisia oikeuksia, on EU-rahoitusta jäädytettävä.

EU:n on edistettävä rauhaa ja vakautta paitsi Euroopassa, niin myös kaikkialla maailmassa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana on oltava konfliktien ehkäiseminen, kestävän kehityksen tukeminen ja köyhyyden vähentäminen.

Eurooppa voi vastustaa ihmisoikeus- ja sotarikoksia maailmalla parhaiten toimimalla yhdessä. Hyökkäyssotiin ja ihmisoikeusloukkauksiin on vastattava riittävän vahvoilla jäsenmaiden yhteisillä pakotteilla. Unionin on tehtävä kaikkensa Ukrainan puolustuksen ja itsemääräämisoikeuden tukemiseksi. Euroopan unionin on painostettava Israelia lopettamaan vuosikymmeniä jatkunut Palestiinan laiton miehitys. Demokraattista kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa puolustavien on voitava luottaa Euroopan unionin tukeen työssään.

Kehitysyhteistyön on pyrittävä vähentämään eteläisten maiden riippuvuutta pohjoisista maista. Kansainvälisen kaupan on kohdeltava kehittyviä maita reilusti. EU:n on edistettävä köyhien maiden velkahelpotuksia sekä kitkettävä veroparatiisit. Kansainvälistä työjärjestö ILO:a on vahvistettava ja ihmisarvoisen työn toteutumista edistettävä maailmalla.

• Euroopan maiden on kehitettävä yhteistä puolustustaan niin, että riippuvaisuus Yhdysvalloista vähenee tulevaisuudessa.
• Kestävän kehityksen tavoitteet on otettava huomioon kaikessa ulkosuhde- ja kauppapolitiikassa.
• Unionin on pyrittävä vahvistamaan monenkeskisiä globaaleja järjestelmiä, erityisesti YK:ta.
• Unionin kehitysyhteistyömäärärahoja on lisättävä ja kehitysyhteistyössä on noudatettava kestävän kehityksen periaatteita.
• Euroopan unionin kaikkien jäsenmaiden on sitouduttava yhteisiin asekaupparajoituksiin. Hyökkäyssotiin ja ihmisoikeusrikoksiin syyllistyville maille ei tule toimittaa mitään puolustusmateriaalia.

Maailma muuttuu, mutta muutoksen suunta riippuu meistä ihmisistä. Kansainvälinen talous on saatava palvelemaan ihmiskunnan enemmistön etua, yhteistä hyvinvointia ja tulevaisuuden elämän edellytyksiä. Ihmisten ja maiden välisellä yhteistyöllä voimme estää synkeät tulevaisuuden kuvat ja tehdä maailmasta paremman paikan. Me voimme rakentaa Euroopan, joka on hyvä ja turvallinen kaikille.