Ha­lu­taan­ko laa­du­kas­ta hoi­vaa vai li­sää es­pe­röin­tiä?

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen haluaa pikaisia ratkaisuja vanhustenhoidon ja -hoivan kriisiin. Pekonen piti vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron välikysymyskeskustelussa vanhustenhoidosta eduskunnassa keskiviikkona.

Pekonen hämmästeli puheessaan kokoomuksen venkoilua hoitajamitoitusasiassa.

– Kokoomukselle ja valtiovarainministeri Orpolle hoitajamitoituksessa on kyse lillukanvarsista. Lillukanvarsia nämä desimaalit eivät todellakaan ole. Desimaalien takana on oikeita, tärkeitä ihmisiä ja hoitavia käsiä, Pekonen sanoi.

Vasemmistoliitto haluaa sitovan 0,7 hoitajaa per asiakas -minimimitoituksen lakiin, mutta Pekosen mukaan tämä ei yksinään riitä ratkaisemaan vanhustenhoidon kriisiä. Myös hoitajien työ ansaitsee arvostuksen, joka näkyy palkkauksessa ja työoloissa.

– Olen saanut hoitajakollegoilta paljon viestejä alimiehityksestä, kiireestä, laiminlyödystä hoidosta ja siitä, että hoitotyön ohella hoitajien odotetaan olevan myös siivoojia, ruoanlaittajia tai talonmiehiä, lähihoitajan työtä itsekin tehnyt Pekonen sanoi puheessaan.

Pääomasijoittajaomisteiset firmat hakevat hulppeaa tuottoa vanhusten kustannuksella alimitoitetulla henkilöstöllä, kelvottomalla laadulla ja työehtosopimusten vastaisilla työehdoilla.

Pekosen mielestä voitontavoittelun logiikka ajaa kikkailuun hoivan laadun ja henkilöstön kustannuksella.

– Pääomasijoittajaomisteiset firmat hakevat hulppeaa tuottoa vanhusten kustannuksella alimitoitetulla henkilöstöllä, kelvottomalla laadulla ja työehtosopimusten vastaisilla työehdoilla. Varsinaista esperöintiä, Pekonen soimasi.

Vanhustenhoidon laadun parantamisessa puhutaan myös rahasta. Pekosen mielestä leikkausten sijaan tarvitaan lisäpanostuksia.

– On arvovalinta, rakennetaanko miljardiluokan kustannukset aiheuttava yritysten voitontavoittelua edistävä markkina-sote, vai turvataanko laadukkaat palvelut ja inhimillinen vanhuus kaikille, Pekonen sanoi.

– Halutaanko lisää esperöintiä vai laadukasta hoivaa kaikille?

 

Aino-Kaisa Pekosen pitämä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro 6.2.2019 kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies.

Vanhustenhuolto puhuttaa ja hyvä niin. Kukaan meistä ei voi väittää, etteivätkö vanhustenhuollon ongelmat olisi olleet tiedossa pitkään. Uutisointi Esperi Caren tapaisista toimijoista on järkyttävää, mutta vastaavista katastrofeista on kuultu ennenkin. Jos vain alan ammattilaisia olisi kuunneltu. Siis niitä Esperi Caren johdon mukaan ”hiljaisia viestejä”, joita ei muka kuultu, kun työntekijät oli ensin uhkailemalla vaiennettu.

Kohut johtavat usein selvityksiin, suosituksiin ja hiljaisuuteen. Tähän ei ole enää varaa, nyt tarvitaan toimia.

Lähes kaikki puolueet – keskustaa ja sinisiä myöten – kertoivat viime viikolla kannattavansa sitovan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Kokoomukselle ja valtiovarainministeri Orpolle kysymys taas oli lillukanvarsista. Lillukanvarsia nämä desimaalit eivät todellakaan ole. Desimaalien takana on oikeita, tärkeitä ihmisiä ja hoitavia käsiä. Ero suositusluonteisen 0,5 hoitajaa per asiakas -mitoituksen ja sitovan 0,7 hoitajaa per asiakas -mitoituksen välillä on merkittävä. Kaiken lisäksi te ministeri Orpo peräsitte meiltä parlamentaarista yhteistyötä, kun koko muu parlamentti on tästä jo harvinaisen yksimielinen.

Mutta ilmeisesti nyt jopa kokoomus on tunnustanut sitovan mitoituksen tarpeen, mutta ette edelleenkään ole valmiita kirjaamaan lakiin selvää lukua vähimmäismitoituksesta.

Sitova hoitajamitoitus on saatava lakiin, mutta tämä ei yksin riitä.

Olen saanut hoitajakollegoilta paljon viestejä alimiehityksestä, kiireestä, laiminlyödystä hoidosta ja siitä, että hoitotyön ohella hoitajien odotetaan olevan myös siivoojia, ruoanlaittajia tai talonmiehiä.

Työvuorolistoja kirjoitetaan niin, että hoitajamitoitus näyttää toteutuvan, mutta listat eivät vastaa todellisuutta. Vuoroihin ei välttämättä edes aiota kutsua hoitajia, tai sijaisia kutsutaan vain kiireisimmille tunneille.

Kikkailu on vastenmielistä, mutta tähän voitontavoittelun logiikka ajaa. Velkavivulla ja pääomasijoittajaomistuksella toimivat firmat hakevat hulppeaa tuottoa vanhusten kustannuksella, alimitoitetulla henkilöstöllä, kelvottomalla laadulla ja työehtosopimusten vastaisilla työehdoilla. Varsinaista esperöintiä!

Kaiken keskellä hoitajista on revitty kaikki irti. Moni on uupunut, ja surkea kohtelu ajaa monet vaihtamaan alaa. Näinkö me kohtelemme niitä ammattilaisia, jotka pitävät huolta ikäihmisistämme! Hoitajien työ ansaitsee arvostuksen, joka näkyy palkkauksessa ja työoloissa, nollatuntisopimusten sijaan vakituisia työsuhteita ja työehtosopimusten kunnioittamista.

Mitoituksen lisäksi tarvitaan resursseja ja valvontaa. Hallituksen esittämä markkina-sote ei näitä ratkaise, vaan ongelmat vain pahenisivat. Valvonta perustuisi edelleen yritysten omavalvontaan – valvottavia yrityksiä vain tulisi lisää. Valinnanvapausmalli palvelisi Esperi Caren tapaisia toimijoita, joiden epäeettisen bisnesmallin markkinat paisuisivat.

Valvontaan tarvitaan lisäresursseja. Esimerkiksi tarkastuskäyntejä yksiköihin tulee voida tehdä ennalta ilmoittamatta.

Hallituksen populistiset norminpurkutalkoot ovat siirtäneet valvontaa yritysten itsensä vastuulle. Omavalvonta ei toimi, kun henkilöstö joutuu ilmoittamaan ensin ongelmista työnantajalle ja riskeeraamaan oman asemansa tietämättä, otetaanko ongelmia vakavasti. Kuten oikeuskansleri Tuomas Pöysti viimeksi eilen painotti: omavalvonta ei voi korvata viranomaisvalvontaa.

 

Arvoisa puhemies.

Vanhustenhoidon laadun parantamisessa puhutaan myös rahasta. Leikkausten sijaan tarvitaan lisäpanostuksia.

Korkein kuultu arvio hoitajamitoituksen korotuksen hinnasta on 250 miljoonaa euroa. Yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger arvioi, että vanhuspalveluiden tason nostamiseksi muiden Pohjoismaiden tasolle tarvitaan miljardi lisää.

Talous on politiikkaa ja politiikka on arvoja. Arvot ratkaisevat, kevennetäänkö verotusta vai satsataanko vanhustemme hyvinvointiin.

Rakennetaanko miljardiluokan kustannukset aiheuttava yritysten voitontavoittelua edistävä markkina-sote, vai turvataanko laadukkaat palvelut ja inhimillinen vanhuus kaikille.

Halutaanko lisää esperöintiä, vai laadukasta hoivaa – kaikille, ei harvoille.