– Koko yhteiskuntaa koskettavan sosiaali- ja terveysalan työhyvinvointikriisin ratkaiseminen edellyttää poikkihallinnollisia toimia. Siksi sote-sektorin työvoiman saatavuuden varmistamiseksi ja alan houkuttelevuuden parantamiseksi tarvitaan poikkihallinnollinen ohjelma, Sarkkinen sanoo.
Sote-sektorille ja tuleville hyvinvointialueille tarvitaan myös laadukasta ja osaavaa johtamista, jotta sote-uudistuksen myötä tulevat organisaatiouudistukset onnistuvat, Sarkkinen toteaa puheessaan.
Työhyvinvoinnin merkitystä ei voi liikaa korostaa, kun puhutaan työvoiman saatavuudesta. Työn ja perheen yhteensovittamiseksi on tärkeää mahdollistaa työntekijöiden osallisuus työvuorojen suunnitteluun. Myös omaa ammattitaitoa pitää voida kehittää. Lisäksi tarvitaan koulutuspoliittisia ratkaisuja tukemaan uusien työntekijöiden koulutusta.
Työhyvinvoinnin merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Vaikka kysymys palkoista ohitetaan usein työmarkkinakysymyksenä, Sarkkinen korosti puheessaan, että palkkaus on kuitenkin myös yhteiskunnallinen kysymys. Alan palkkatasoa on myös sote-uudistuksen myötä alueellisesti harmonisoitava.
– Sote-alan ammattilaiset eivät elä kiitoksella, eivätkä kutsumuksella, Sarkkinen sanoo.
Sosiaali- ja terveysalan työhyvinvointihaasteiden ja henkilöstön saatavuuden parantamiseksi tarvitaan toimia laajalla rintamalla.
Sote-alan ammattilaiset eivät elä kiitoksella.
– Tämä kansallinen kriisi on otettava vakavasti ja tarvittavat toimet on saatava nopeasti liikkeelle eri hallinnonalojen tiiviissä yhteistyössä, sanoo Sarkkinen.
Vasemmistoliiton sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen puhui Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Vaasassa torstaina 19.8.2021.
Hanna Sarkkisen puhe kesäkokouksessa 19.8.2021:
Hyvät ystävät,
Kuntavaaleista on kulunut vasta pari kuukautta. Silti vuoden vaihteen jälkeen edessä on jo uudet hyvinvointialuevaalit. Vaikka moni voi kokea vaaliähkyä, ovat tulevat aluevaalit tärkeä vaikuttamisen paikka.
Niissä päätetään siitä, miten tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut alueellisesti järjestetään, missä palvelut sijaitsevat ja miten palveluita tuotetaan. Samalla päätetään myös siitä, millaisia työolosuhteet ovat tulevaisuudessa sote –alalla. Tämä on erityisesti asia josta haluan tänään puhua.
Sosiaali– ja terveysalan henkilöstö voi tällä hetkellä monin paikoin huonosti ja työntekijöistä on monilla alueilla huutava pula. Jo aiemmin työvoiman saatavuuden ja vaihtuvuuden kanssa on ollut ongelmia, eikä korona ole ainakaan helpottanut tilannetta.
Työhyvinvoinnin merkitystä ei voi liikaa korostaa, kun puhutaan työvoiman saatavuudesta. Sote –sektorille tarvitaan myös laadukasta ja osaavaa johtamista, jotta sote –uudistuksen myötä tulevatorganisaatiouudistukset onnistuvat. Hyvä johtajuus tukee työhyvinvointia muutostilanteiden kohdatessa, mutta myös työelämän mielenterveysosaamista tarvitaan vastaamaan alan psykososiaaliseen kuormitukseen.
Sosiaali- ja terveysministeriössä onkin käynnistetty hankkeita suomalaisten työhyvinvoinnin, työelämän mielenterveyden ja työkyvyn tukemiseksi. Työhyvinvointia voidaan tukea sote-alan työpaikoilla monella tapaa. Työntekijät voivat työssään usein paremmin, kun heillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Työn ja perheen yhteensovittamiseksi on esimerkiksi tärkeää mahdollistaa työntekijöiden osallisuus työvuorojen suunnitteluun. Myös omaa ammattitaitoa pitää voida kehittää.
Kun puhumme sote-alan houkuttelevuudesta ja työvoiman saatavuudesta,emme voi olla puhumatta palkoista. Vaikka kysymys palkoista ohitetaan usein työmarkkinakysymyksenä, on palkkaus kuitenkin myös yhteiskunnallinen kysymys.
Sen lisäksi, että sote-uudistuksen myötä alan palkkatasoa on alueellisesti harmonisoitava, on pidemmällä aikavälillä naisvaltaiset alat pystyttävä nostamaan palkkakuopasta. Hoitajat ja muut sote-alan ammattilaiset eivät elä kiitoksilla, eivätkä kutsumuksella. Sosiaali- ja terveysalan työhyvinvointikriisi ja ongelmat työvoiman saatavuudessakoskettavat lopulta koko yhteiskuntaa ja asian ratkaiseminen edellyttää poikkihallinnollisia toimia.
Työvoimapulaa ei ratkaista yksin panostamalla työhyvinvoinnin tukemiseen ja henkilöstöjohtamiseen. Eikä hoitohenkilökunnan riittävästä määrästä säätäminen yksin riitä tuomaan alalle riittävästi osaajia. Tarvitaan myös koulutuspoliittisia ratkaisuja tukemaan tarvittavan henkilöstön koulutusta. Tarvitaan työmarkkinapolitiikkaa ratkaisemaan alan palkkojen ja työehtojen tulevaisuutta. Tarvitaan tasa-arvotyötä, jotta naisvaltaisten alojen palkkakuoppa otettaisiin vihdoinkin tosissaan.
Siksi näenkin, että sote-sektorin työvoiman saatavuuden varmistamiseksi, ja alan houkuttelevuuden parantamiseksi, tulisi meidän yhdessä hallituksessa käynnistää poikkihallinnollinen ohjelma.
Tämä kansallinen kriisi on otettava vakavasti ja tarvittavat toimet on saatava nopeasti liikkeelle eri hallinnonalojen tiiviissä yhteistyössä.
Hyvät ystävät,
Sosiaali- ja terveysministeriön salkkujaossa sosiaali- ja terveysministeri on ennen kaikkea sosiaaliturvaministeri. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus onkin selvästi suurin uudistus, joka kaudellani etenee. Hallitus on jo tehnyt merkittäviä panostuksia sosiaaliturvan vahvistamiseen, mutta paljon työtä on myös edessä. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus etenee kahden vaalikauden ajan parlamentaarisessa komiteassa, mutta on välttämätöntä, että osauudistuksia viedään läpi jo tämän vaalikauden aikana.
Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on ihmisen näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa.
Toisin sanoen uudistus lähtee ihmisen, eikä järjestelmän tarpeista. Yksi osauudistuksista, joka parantaisi sosiaaliturvan ihmislähtöisyyttä, olisi niin sanottu yhden hakemuksen malli Kelan etuuksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaaliturvaa hakevan henkilön ei enää tarvitsisi tietää mihin etuuksiin hän on oikeutettu, vaan hakemuksen käsittelevässä päässä selvitettäisiin hakijan oikeus eri etuuksiin.
Tämä olisi iso toimintatapamuutos suhteessa nykyjärjestelmään, joka liian usein johtaa ihmisten pallotteluun ja tukien alikäytöstä johtuvaan köyhyyteen ja jättää ihmiset oman onnensa nojaan byrokratiaviidakossa.
Toinen kysymys, johon kaivataan ratkaisuja on yrittäjien ja itsensätyöllistäjien asema nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä. Koronakriisin myötä hallitus päätti päästää yrittäjät väliaikaisesti työmarkkinatuen piiriin. Nyt on analysoitava saadut kokemukset ja pohdittava, voitaisiinko ratkaisusta tehdä pysyvä,ja on pohdittava, millä muilla mahdollisilla keinoilla yrittäjien ja itsensätyöllistäjien sosiaali- ja eläketurvaa voitaisiin vahvistaa.
Kun käymme keskustelua sosiaaliturvajärjestelmän perusteista, on meillä oltava rohkeutta katsoa tulevaisuuteen. Voimme kehittää ja tilkitä nykyistä järjestelmäämme monilla tavoilla, mutta on myös kysyttävä, onko joitakin nykyisen järjestelmämme peruspilareita muutettava.
Vaikka tällä hetkellä perustulolle ei ole riittävää parlamentaarista kannatusta, on monesta nykyjärjestelmän kehityskohteesta olemassa yhteisymmärrys, ja nykyjärjestelmää kehittämällä voidaan ottaa askeleita perustuloa kohti. Perustulo on vasemmistoliiton pitkäaikainen tavoite ja nopeasti muuttuvassa maailmassa tavoite käy koko ajan ajankohtaisemmaksi.
Hyvät ystävät,
Lopuksi haluan kiittää Paavoa vuosistasi kansanedustajana ja eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Noustessasi eduskuntaan annoit kasvot modernille punavihreydelle, ja olit yksi syy sille, miksi aikoinani itsekin liityin vasemmistoliittoon. Meillä tulee sinua ikävä, vaikka et mihinkään katoakaan ja onneksi Helsingin kaupungintalolta on lyhyt matka eduskuntaan. Kiitos näistä vuosista ja tähänastisesta panoksestasi suomalaiselle parlamentarismille.