Suuret hoivayhtiöt vaikuttavat myös lastenkotitoiminnassa. Pieniä yrityksiä on yhä vähemmän ja kunta ostaa näitä palveluita yrityksiltä jotka pärjäävät kilpailussa, eli yrityksiltä joilla on kymmeniä ammattilaisia tekemässä kilpailutarjouksia. Myös lastenkotibisneksessä laatu on kärsinyt ja nuoria on suljettu jopa betoniselleihin. Suomessa on tälläkin hetkellä kaupunkeja joissa suurin osa lastensuojelun työntekijöistä  on burnout-sairaslomilla tai työttöminä koska työtä ei enää saa tehdä inhimillisesti, voittoa on tultava,  ihan niinkuin vanhusten ja vammaistenkin hoiva-palveluissa. Lasten sijoitushoito on kallein muoto perhetyössä, silti sitä käytetään yhä enemmän. Yhä useampi lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolle ja perhe jätetään yksin.

Perhetyöhön satsaus on säästö lastensuojelussa. Yhden lapsen sijoituksen kk-hinnalla palkkaa kunnalle sekä kodinhoitajan että perhetyöntekijän jotka pystyisivät hoitamaan parikymmentä asiakasta kuukaudessa. Toki ulkopuolelle sijoittamistakin tarvitaan mutta hyvällä ja tarpeeksi ajoissa aloitetulla perhetyöllä voidaan sijoituksia vähentää huomattavasti.

Lapsi-bisnes on myös tuottava bisnes ja jos surffaa lastenkoteja googlella, tuloksissa kärjillä komeilee sekä Esper että Attendo. Tämä ei ole millään lailla ok. Hoiva-bisnes voittoa ulkomaisille suuryrityksille tuottavana ei toimi, se on nyt nähty.