Pudokkaiden ja osattomien Suomi

Panostuksia (lue: lupauksia) taitaa jokaiselta puolueelta olla tulossa ainakin Sipilän hallituksen romuttamaan koulutukseen, lapsiperheiden tukeen ja eläkeläisten toimeentulon parantamiseen. Sotea sentään ei kukaan ole luvannut – ainakaan nyt kaatuneessa muodossa!

Mutta kenen sana pitää ja mihin puolueeseen voi luottaa?

SUOMI SITOUTUI EU:n Eurooppa 2020 -strategiassa kahdeksan vuotta sitten vähentämään köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien kansalaistensa määrää 150 000:lla vuoteen 2020 mennessä. Hyvästä talouskehityksestä huolimatta tämä tavoite jää saavuttamatta. Ja kaikki me tiedämme miksi, eikös vain?

Osa lapsiperheistä ja eläkeläisistä elää tuloilla, jotka eivät riitä edes välttämättömimpiin menoihin, ruokaan, lääkkeisiin ja vuokraan.

Perukoulun jälkeen ajelehtimaan jääneitä nuoria on kymmenin tuhansin, vaikka tulevaisuuden työntekijöistä tulee pula. Ylisukupolvinen huono-osaisuus periytyy.

SUOMI ON saanut Euroopan neuvostolta useita huomautuksia liian alhaisista perusturvaetuuksista ja työttömyysturvasta. Ne jäävät köyhyysrajan alle. Ja näiden ihmisten määrä tässä ”hyvinvointivaltiossa” lähestyy jo miljoonaa!

Köyhyys mainittiin vuonna 2011 Kataisen hallituksen ohjelmassa, Sipilän hallitusohjelmassa sitä ei mainittu.

NYT ÄÄNESTÄJIEN kannattaa olla tarkkana ja tutkia, mikä puolue ihan oikeasti on köyhän asialla. Mikä puolue tekee, mitä lupaa: harjoittaa määrätietoista yhteiskuntapolitiikkaa työllisyyden parantamiseksi, pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi, kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen lisäämiseksi, toimivien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseksi, tasa-arvoisen koulutuksenjärjestämiseksi ja perusturvan tason nostamiseksi.