Työelämän uudistaminen tulee nostaa yhdeksi tulevan hallituskauden kärkihankkeeksi. Tähän liittyy monia erilaisia tavoitteita mm. yhteistoimintalakiin, työsopimuslakiin ja työaikalakiin liittyen. Nämä kaikki tulee valmistella yhdessä kolmikantaisesti.

Yhteistoimintalakia tulee uudistaa siten, että kollektiiviset irtisanomisperusteet, ja työvoiman vähentämiseen liittyvät perusteet tulee tarkastella uudelleen ja liittää osaksi työsopimuslakia. Yhteistoimintalaista tulee laatia enemmän osallistava. Yhteistoimintalaissa keskiöön tulee nostaa työhyvinvointi. Tämän lisäksi henkilöstön tiedonsaantia tulee lisätä ja mahdollisuutta työnantajan tukemaan ammatilliseen lisäkoulutukseen on vahvistettava.

Työajan osalta nollatuntisopimukset on kiellettävä ja alipalkkaus kriminalisoitava. Työaikaa tulee myös lyhentää ansiotasoa alentamatta. Tavoitteeksi tulee asettaa kuuden tunnin työpäivä, sillä useissa tutkimuksissa ja työaikakokeiluissa on todettu, että lyhyempi työaika on tehokkaampaa ja tuottavampaa. Osana tätä uudistusta kilpailukykysopimuksesta luovutaan.

Useat työt ovat aikaan ja paikkaan sidottuja, ja tuolloin ei esimerkiksi etätyömahdollisuutta voida tarjota. Niissä töissä, jossa tämä mahdollisuus on, tulee sitä laajentaa. Tällä on tulevaisuudessa hyvinkin merkittävä työhyvinvointia lisäävä vaikutus. Vapaampien työaikojen myötä myös työ- ja perhe-elämän yhdistäminen helpottuu. On kaikkien etu, mitä joustavampia työaikamuotoja saadaan kehitettyä.

Vaikka juhlapuheissa julistetaan tasa-arvoa, on siihen vielä monella työpaikalla pitkä matka. Valitettavan usealla työpaikalla samasta työstä maksetaan naisille pienempää palkkaa. Usein naiset myös työskentelevät vähemmän vaativissa työtehtävissä, sillä vaativimmat tehtävät annetaan usein miehille. Tämä siitäkin huolimatta, että osaamisessa ei ole eroja.

Työpaikkojen luottamusmiehillä pitää olla tarkempi tiedonsaantioikeus edustamiensa työntekijöiden palkoista. Tämä edistää tasa-arvoista palkkakehitystä ja avoimuuden ilmapiiriä. Näin voidaan myös paremmin puuttua mahdollisiin palkkaukseen liittyviin epäkohtiin.  Kaikille ei palkkatietoja kuitenkaan tule avata. Jos työpaikalla vallitsee avoimuuden ja luottamuksen ilmapiiri, niin palkoista voidaan keskustella tarkemmin myös henkilöstön kesken.

Tietyillä aloilla toiminnan laajentamista hidastaa osaavan työvoiman saatavuus. Suomalaiset myös ikääntyvät nopeasti, ja syntyvyys maassamme on alhainen. Tulevaissudessa haasteeksi tuleekin muodostumaan työvoiman saaminen. Tämä heikentää varsinkin suomalaisen teollisuuden mahdollisuuksia kilpailla kansainvälisillä markkinoilla. Jos työllisten määrä laskee, niin uhkaa se myös eläkejärjestelmän toimivuutta, ja tulevan ajan eläkkeiden maksukykyä. Osana tätä työlupakäytäntöä tulee nopeasti uudistaa ja nopeuttaa sekä tukea maahanmuuttajien työllistymisedellytyksiä ja nopeutettava heidän työelämään siirtymistään.

Paikallisen sopimisen lisäämisestä on keskusteltu paljon. Sen tulee tapahtua hallitusti. Työehtosopimukset antavat jo nyt hyvät mahdollisuudet sopia paikallisesti järjestäytyneillä työpaikoilla. Ennen paikallisen sopimisen laajentamista tulee kaikille työpaikoille kuitenkin luoda mahdollisuudet tasapuoliseen sopimiseen ja neuvotteluun. Liian usein sopiminen muuttuu saneluksi. Vastapainona paikallisen sopimisen lisäämiselle ammattiliitojen tulee saada kanneoikeus väärinkäytösten ehkäisemiseksi työelämässä.

Tulevalla hallituskaudella myös työttömyysturvaa tulee uudistaa. Peruspäivärahan ja työmarkkinatuen ostovoima on niin heikko, että niiden avulla toimeentulo on hyvinkin haastavaa. Työttömyysturvan määrää tuleekin tarkastella osana laajempaa sosiaaliturvauudistusta.

Aktiivimallista tulee luopua sillä se, että työttömyysturvaa leikataan työttömän henkilön työmarkkina-asemaan tai työpaikkojen kohtaamattomuuteen liittyvien seikkojen vuoksi, ei ole kohtuullista. Tämä ei ole edistänyt todellista aktiivisuutta mitenkään. Aktiivimallin myötä useat työttömät käyvät turhia työllisyyskursseja vain siksi, että saisivat velvoitteensa täytettyä. Tyhjänpäiväisten kurssien sijaan pitää panostaa henkilökohtaiseen palveluun, ja työttömien työnhakijoiden työmarkkina-aseman parantamiseen ilman mitään sanktioita.

Palkkatyön ja yrittäjyyden väliin on syntynyt ns. kevytyrittäjyys omaksi työnteon muodokseen. Tällöin työnantajavelvoitteista suuri osa siirretään työntekijän hoidettavaksi. Tämä kehitys tulee katkaista. On olemassa vain joko yrittäjiä tai palkkatyösuhteessa olevia. Ei mitään siltä väliltä.

Pien- ja yksinyrittäjien kohdalla työntekijöiden palkkaamista ja siihen liittyviä riskejä tulisi pienentää erilaisten tukien kautta. Varsinkin ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kohdalla kynnys on taloudellisesti monelle yrittäjällä liian suuri.

Varsinkin pien- ja yksinyrittäjien asemaa tulee seuraavalla hallituskaudella parantaa. Yrittäjien sosiaaliturvaa tulee vahvistaa. Oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan tulee saattaa samalle tasolle, kuin työntekijöillä. Nykyisin yritystoiminnan loppumisen jälkeen kestää kohtuuttoman kauan, ennen kuin yrittäjä voidaan todeta työttömäksi. Lisäksi työntekijöiden palkkaamista ja siihen liittyviä taloudellisia riskejä tulisi pienentää erilaisten tukien kautta. Varsinkin ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kohdalla taloudellinen kynnys saattaa muotoutu monelle yrittäjälle liian suureksi.