Tiistai 5.3 oli surullinen ja häpeällinen päivä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hätähuudossa omien välttämättömien palveluidensa laadun ja niiden jatkuvuuden turvaamisessa. Kansalaisaloite Ei myytävänä, joka tähtäsi siihen, etteivät heidän palvelunsa ole myytävissä aina muutaman vuoden väliajoin kaatui eduskunnassa vain reilu kuukausi ennen tämän hallituskauden loppua ja eduskuntavaaleja.

Kylmää kyytiä ja jatkumoa nykyhallituksen harjoittamaan kurjistamispolitiikkaan ja erittäin tärkeään aloitteeseen, jonka tavoitteena oli vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettaminen aina muutaman vuoden välein. Aloitteessa siis vastustettiin vammaisten henkilöiden koko elämän mittaisten, välttämättömien palveluiden kilpailuttamista, joita kunnissa ja kaupungeissa toteutetaan hankintalakiin vedoten.

Surullisin ja traagisin seurauksin usein. Esimerkkejä löytyy paljon, mm. Espoosta Villa Huvi, vain yhtenä monista. Villa Huvin keissi on sekä vammaisen lapsen isänä että luottamushenkilön näkökulmasta ollut murheellista ja järkyttävää luettavaa vammaisten nuorten ja omaisten vuosikausia jatkuneesta taistelusta ihmisarvoisen, inhimillisen ja laadukkaan vammaisten tuetun asumispalveluiden puolesta, Olen Espoon vammaisneuvoston varapuheenjohtajana yrittänyt omalta osaltani vaikuttaa tilanteeseen mutta isoin valta tässä olisi eduskunnalla, jotta kunnat ja kaupungit eivät ulkoistusvimnassaan menisi kilpailuttamaan, usein hinta edellä, näitä palveluita sekä osaisivat vähintäänkin tehdä parempia sopimuksia sanktioineen sekä tehostaa merkittävästi omia valvonta- ja seurantavelvoitteitaan.

 

Oheisesta lähiomaisen ottamasta kuvasta näkee konkreettisesti, mistä Attendo säästää es. juuri Villa Huvissa.  Kuva on erään päivän päivällisestä, joka oli ohrapuuroa (huom: ei salaattia tai juureksia, ei leipää, sillä se oli loppu). Tästä ”ruoasta” veloitetaan 4,10 e asukkaalta. Tästäkin ateriasta Attendo nyhti viivan alle käytännössä 4 euroa/asukas, sillä puuroannoksen hinta on ehkä noin 10 senttiä! Puuroa on ruokalistalla joka viikko…Tätä ei Länsiväylän jutussa ole.

 

 

 

 

Artikkelikuva (pikku tyttö): Sami Heiskanen, Otavamedia

 

Lue koko juttu Länsiväylästä täältä