10+10 KEINOA MAA- JA METSÄTALOUDEN REILUUN EKOLOGISEEN SIIRTYMÄÄN

10 keinoa metsätalouden reiluun ekologiseen siirtymään

Metsät kattavat yli puolet Suomen maapinta-alasta. Metsien taloudellinen merkitys on Suomelle keskeinen nyt ja tulevaisuudessa, mutta muuttuvissa olosuhteissa myös metsätalouden on muututtava.

Metsien käyttöä Suomessa on tähän asti kehitetty pitkälti metsäteollisuuden ehdoilla. Metsätalouden kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää kuitenkin paitsi niistä saatavien resurssien ja taloudellisen hyödyn tarkastelemista, myös luonto- ja ympäristöarvojen sekä sosiaalisten ja kulttuuristen merkitysten huomioimista. Elävinä ekosysteemeinä metsiin ei voi suhtautua puhtaasti omaisuutena. Metsät ovat koti lukemattomille eliölajeille, ja niillä on siten aivan erityinen rooli luonnon monimuotoisuuden kannalta. Samalla ne ovat merkittävin hiilinielu ja näin ollen kriittisiä ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Näitä ulottuvuuksia on painotettava oikeasuhtaisesti, siten, että ekologiset realiteetit ja muiden lajien tarpeet asettavat ehtoja metsien käytölle.

Suurimpia uhkatekijöitä metsillemme ovat liian korkeaksi kasvaneet hakkuumäärät sekä metsiä yksipuolistavat metsänhoitotavat. Suomalaista metsätaloutta ja -teollisuutta on siksi uudistettava kiireesti ilmasto- ja ympäristönäkökohdat paremmin huomioivaksi. Keskeisimpiä keinoja tähän ovat hakkuiden vähentäminen ja peitteisyyden lisääminen. Tämä on tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, jossa myös yksityisten metsänomistajien edut huomioidaan. Yli neljäsosa metsistämme on valtion omistuksessa ja siksi valtion metsäpoliittiset ratkaisut eivät ole yhdentekeviä. Suomalaisen metsätalous pohjautuu kuitenkin ennen kaikkea yksityiseen metsänomistamiseen, ja siksi valtion on eri keinoin pyrittävä ohjaamana metsänomistajien toimintaa haluttuun suuntaan.

Monipuoliseen metsänkäyttöön lisää taloudellisia kannustimia  

Sosiaalisesti kestävä metsätalous vaatii onnistuakseen taloudellisia kannustimia maanomistajien toiminnan ohjaamiseksi. Ne vähentävät metsäkeskustelun polarisaatiota ja lisäävät metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen sosiaalistan hyväksyntää. Tämä tarkoittaa esimerkiksi metka-tuen kaltaisia tukijärjestelmiä ja verotusratkaisuja. Mikäli halutaan edistää suojelua, peitteisyyden ylläpitämistä ja muita luonnon monimuotoisuutta tukevia toimia, tulisi ne arvottaa taloudellisesti jaksollista metsätaloutta korkeammalle. Metsätalouden ja -teollisuuden tukijärjestelmä tulee laittaa uuteen uskoon siten, että kokonaisvaikutuksissa huomioidaan metsätalouden kestävyys ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen. Metsänomistajille tulee ottaa käyttöön hiilensidonnan kannustinjärjestelmä, jolla mahdollistetaan metsänkasvatuksen kiertoajan pidentäminen ja jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon siirtyminen. Metka-tukijärjestelmää kehitettäessä on varmistettava, että sen eri tukimuodot ja niiden saamisen ehdot ohjaavat yksityisiä metsänomistajia lisäämään peitteisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta talousmetsissä.

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen

Metsätalouden aiheuttamien ekologisten ja sosiaalisten haittojen vähentämiseksi tulee merkittävästi lisätä metsän jatkuvapeitteisen kasvatuksen osuutta talousmetsissä koko maassa.  

Tämä vaatii lisää empiiristä ja teoreettista tutkimusta sekä metsäalan ammattilaisten osaamisen  

vahvistamista. Jatkuvapeitteisyyden lisääminen on toteutettava pitkäjänteisesti sillä se vie vuosikymmeniä, talousmetsien ollessa tällä hetkellä rakenteeltaan pääsääntöisesti tasaikäisiä. Jatkuvapeitteiseen kasvatukseen tulee liittyä aina lahopuujatkumon tietoinen rakentaminen. Muutettaessa tasaikäisrakenteista metsää jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaatimaksi erirakenteiseksi metsäksi tarvitaan aikaa. Jatkuvapeitteisesti hoidetut metsät mahdollistavat useiden eliölajien siirtymisten sopivalta alueelta toiselle päätehakkuualoja paremmin, joten niillä on merkitystä lajien leviämiskäytävinä erityisesti alueilla, joilla päätehakattujen metsien osuus on suuri. Säädöksin voitaisiin edellyttää pääsääntöisesti jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta turvemaametsissä pohjavesipinnan vakauden vuoksi, jolloin kasvihuonekaasujen ilmaan pääsy minimoituu. 

Teollisuuden jalostusasteen kasvattaminen

Tarvitsemme metsäteollisuutta, mutta metsistä saatavia rajallisia resursseja on käytettävä ympäristöviisaasti ja säästeliäästi. Tämä tarkoittaa siitymistä pois selluvaltaisesta teollisuudesta jajalostusasteen kasvattamista samalla, kun hakkuita vähennetään vuositasolla. Metsäteollisuuden yritystuet on kohdistettava niin, että ne edistävät teollisuuden uudistumista vallitsevien tuotantotapojen säilyttämisen sijaan. Tuotantorakenteita on uudistettava ennakoivasti, jotta käytetystä puusta saadaan jalostettua korkeamman arvon tuotteita, esimerkiksi puurakentamiseen ja ligniini-johdannaisiin tuotteisiin. Tämä vaatii aktiivista teollisuus- ja innovaatiopolitiikkaa. Metsäteollisuuden taloudellisia kannustimia päästövähennyksiin ja puun energiakäytöstä luopumiseen on lisättävä esimerkiksi erottamalla puuperäiset päästöt maankäyttösektorin päästöistä ja luopumalla puupohjaisten polttoaineiden verotuesta.

Puulajimoninaisuus metsiin

Puulajistoltaan monipuoliset metsät ovat tuhoja vastaan kestävämmät ja luonnon monimuotoisuuden kannalta parempia kuin yhden puulajin metsät. Kasvupaikoittain tulisi määrittää monimuotoisuutta lisäävät vähimmäistavoitteet puulajikoostumuksen säilyttämiseksi. Myös karuilla kasvupaikoilla, missä luontainen puulajikirjo on niukka, kaiken mahdollisen lehtipuun säilyttäminen on arvokasta monimuotoisuudelle ja metsämaalle ja sen uudistumispotentiaalille.

Säästöpuusto hakkuualoilla

Sekä jatkuvapeitteisessä että jaksollisessa metsänkasvatuksessa tulee turvata lahopuujatkumo jättämällä säästöpuita ja säästöpuuryhmiä siten, että aina päätehakkuun jälkeen tai jatkuvapeitteisessä metsänkasvatuksessa n. 100 vuoden kuluessa päästäisiin tilanteeseen, jossa pystyssä olevaa säästö- ja lahopuuta olisi Etelä-Suomessa vähintään 30 m3/ha ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 m3/ha. Määrä vähentää valtakunnallista hakkuupoistumaa noin kymmenellä prosentilla ja kohtelee metsänomistajia tasapuolisesti. Jaksollisen metsänkasvatuksen yhteydessä aloja voidaan myös kulottaa luonnon monimuotoisuuden lisäämisen ja maanhoidon vuoksi. Avohakkuumetsätaloudessa uudistusalojen sijoittelussa on lajiston kannalta tärkeää huomioida kohteen sijainti suhteessa suojelualueverkkoon ja verkon kannalta potentiaalisesti tärkeillä täydennyskohteilla pidättäytyä hakkuista tai käyttää jatkuvapeitteisen metsätalouden menetelmiä.

Metsien uudistusikärajojen palauttaminen

Jaksollisessa metsänkasvatuksessa tulee palauttaa ennen metsälakiuudistusta 2014 olleet alueelliset ja kasvupaikkakohtaiset uudistamisen ikä- ja läpimittarajat. Tämä palvelee metsien hiilitaloutta ja välittömänä vaikutuksena laskee valtakunnallista hakkuupoistumaa.

Monipuolista neuvontaa metsänomistajille

Metsäalan neuvonnassa ja koulutuksessa tulee metsänomistajille esitellä metsänkäsittelyvaihtoehtoja tasapuolisesti ja tutkitun tiedon mukaisesti. Metsänomistajille ja metsätaloustoimijoille on luotava teollisuudesta riippumaton kansallinen asiantuntija- ja neuvontaorganisaatio, jota toteuttavat esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Luontoarvojen, eli luonnon ja maisemien monimuotoisuuden vuoksi tulee suositella jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta tai luontaista uudistamista, silloin kun niillä todennäköisesti saadaan metsänomistajan tavoitteiden mukainen tulos eikä avohakkuille ole erityisiä, esimerkiksi taudeista tai tuhohyönteisistä johtuvia ekologisia perusteita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jatkuva kasvatus tuottaa metsänomistajalle enemmän tuloja ja aiheuttaa vähemmän kuluja varsinkin silloin, kun lähdetään liikkeelle optimaalisesta tilanteesta eli erirakenteisesta metsästä. Suojelu korvausta vastaan on esitettävä tasavertaisena vaihtoehtona talouskäytölle erityisesti silloin kun suojelulle on ekologisia perusteita. Metsänomistajia on kannustettava hakemaan ja käyttämään luonnonhoito- ja ympäristötukia.

Metsien suojelua lisää

Luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelu on välttämätöntä luontokadon pysäyttämiseksi. Erityisesti eteläiseen Suomeen tulee saada lisää suojeltua metsämaata. Tämän vuoksi kaikki ekologisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat tai sellaiseksi kohtuullisessa ajassa kehittyvät metsät pitää saada neuvottelujen piiriin, jossa maanomistajan kanssa voidaan sopia mahdollisen suojelun ja ennallistamiskeinojen toteutuksesta. Kaikki valtion vanhat metsät tulee asettaa suojelun piiriin. Tavoitteena on EU:n biodiversitettistrategian mukaisesti maan kattava 30 %:n suojelun taso, josta 10 % olisi tiukkaa suojelua. Yksityisessä omistuksessa olevien metsien Suojelua voidaan korvata tai kompensoida maanomistajalle esimerkiksi maanvaihdoin. On huolehdittava Metso -ja Helmi -ohjelmien riittävästä resursoinnista. Uusien alueiden liittämistä Natura 2000 -ohjelmaan on jatkettava.

Valtio ja kunnat kantamaan vastuuta metsistä

Valtion metsien tuloutustavoitteita on maltillistettava pysyvästi. Metsähallituksen Luontopalveluiden riittävistä resursseista on pidettävä huolta, jotta Metsähallitus pystyy toteuttamaan tehtäväänsä. 30 % suojelutavoite julkisomisteisille metsille. Kuntien harjoittaman metsänhoidon on oltava luonnon monimuotoisuutta edistävää sekä metsämailla että taajamissa, esimerkiksi jatkuvapeitteisen kasvatuksen, vieraslajien hävittämisen sekä lähi- ja kaupunkiluonnon säilyttämisen ja lisäämisen kautta. Valtion on suojeltava kaikki vanhat metsänsä Saamenmaalla ja vahvistettava saamelaisten päätäntävaltaa kotiseutualueensa metsätaloudesta.

Luonnontuotteiden saannin ja käytön edistäminen

Metsissä on arvokkaita luonnon raaka-aineita kuten kuusenpihka, kuusenkerkät, pakurikääpä, mesiangervo, kanerva ja muut lääketeollisuuden tarvitsemat kasvit joiden hyödyntäminen tarjoaa maanomistajille mahdollisuuden lisäansioihin. Näihin liittyvää tutkimus- innovaatio- ja yritystoimintaa on tuettava. Luonnontalouden edistämiseen on panostettava osana laajempaa metsätalouden uudistamisprojektia. Lisäksi tulee edistää jokaisenoikeudella kerättävien luonnontuotteiden, kuten marjojen, saatavuutta luonnosta. Esimerkiksi metsän jatkuvapeitteisyys edistää mustikoiden ja soiden ennallistaminen hillan/lakan/muuraimen saatavuutta.

10 keinoa maatalouden reiluun ekologiseen siirtymään

Nykyinen pääasiassa eläintuotantoon perustuva ruoantuotantojärjestelmämme ei ole tulevaisuudenkestävä. Se myötävaikuttaa vahvasti ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen. Samalla se tuhoaa ruoantuotannon ja maanviljelijöiden omat pitkän tähtäimen toimintaedellytykset.

Ruokajärjestelmä vaatii siksi sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää siirtymää, jossa huomioidaan planetaariset reunaehdot ja maanviljelijöiden kunnollinen toimeentulo. Ilmastonmuutos on tulevaisuuden maatalouden keskeinen haaste: kuumenevat kesät, leudontuvat talvet, lisääntyvät sään ääri-ilmiöt sekä uudet tuholaiset ja taudit muuttavat maanviljelyksen olosuhteita Suomessa. Tämä korostaa omavaraisuuden ja luonnon kantokyvystä huolehtivan uudistavan viljelyn tärkeyttä.

Kasvipohjaisen ruoan ja kasviproteiinien tulee olla ruokamurroksen keskiössä, sillä vain siten voidaan saavuttaa ekologisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävä ruokajärjestelmä, joka samalla vastaa esimerkiksi tuottajien toimeentuloa, ruokaturvaa, huoltovarmuutta ja kansanterveyttä koskeviin haasteisiin. Tavoitteena on yhdessä maanviljelijöiden kanssa rakennettu ekologisesti kestävä, kotimainen maatalous, joka tarjoaa tuottajille reilun hinnan tuotteistaan ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Valtion tehtävä on edesauttaa tätä ruokamurrosta ja huolehtia sen oikeudenmukaisesta toteutumisesta. Ilmasto- ja ympäristöolosuhteet vaihtelevat Suomen eri osissa suuresti, asettaen reunaehtoja maatalouden harjoittamiselle. Ruokamurros onkin toteutettava paikalliset olosuhteet ja yhteisöjen tarpeet huomioiden.

Hyvinvointia tuottajille ja työntekijöille

Ylityön, uupumuksen ja mielenterveyden ongelmien yleisyys maatalousyrittäjien keskuudessa ovat vakavia ongelmia, jotka vaativat päättäväisiä toimia. Riittävän toimeentulon varmistaminen ja työmäärän karsiminen esimerkiksi byrokratiaa vähentämällä ovat tässä keskeisessä roolissa. Maatalousyrittäjien sosiaaliturvaa on kohennettava osana yleistä yrittäjien sosiaaliturvan ja eläkkeet kehittämistä. Maatalouslomittajajärjestelmän toimivuus on varmistettava houkuttelemalla nuoria alalle. Syvennetään yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden, maataloustuottajien etujärjestöjen ja paikallisten yhdistysten välillä tukemään tuottaja-erityistä mielenterveystyötä sekä luomaan maatalousvaltaisille alueille lisää yhteisöllisyyttä ja tukiverkostoja. Ulkomaalaisten kausityöntekijöiden asemaa vahvistetaan kitkemällä harmaata taloutta, edistämällä järjestäytymistä ja integroimalla työntekijät paremmin osaksi paikallisyhteisöjä.

Lisätään ruoantuotannon kannattavuutta muuttamalla elintarvikeketjun tulonjakoa

Avataan hintaketjujen arvonmuodostusta tekemällä kuluttajahintojen ja tuottajahintojen välinen ero läpinäkyvämmäksi. Tämä lisää painetta kohtuullistaa välikäsien suhteellista osuutta ruokaketjun taloudellisesta voitosta. Edistetään tuottajien ammatillista järjestäytymistä ja tuetaan tuottajaosuuskuntien perustamista, myyntiverkostojen luomista sekä muuta viljelijöiden välistä yhteistyötä, joka parantaa viljelijöiden neuvotteluasemaa suhteessa suuriin elintarviketeollisuuden ja kaupan toimijoihin. Julkisen sektorin ruokahankinnat on tehtävä mahdollisimman läheltä ja suoraan tuottajilta.

Maatalouden verkostot luomaan kestävyyttä ja omavaraisuutta 

Edistetään agroekologisiin symbiooseihin perustuvaa maataloutta paikallisista lähtökohdista. Tämä tarkoittaa omavaraisuutta ja suljetumpaa ravinnekiertoa tavoittelevien tilojen sekä paikallis- ja aluetalouksien luomista ja vahvistamista sekä erilaisten pienenergia- ja kiertotaloushankkeiden tukemista. Näitä voivat olla usean maatilan ja muun toimijan yhteistyöverkosto, jolla on osittain tai kokonaan energia- ja ravinneomavarainen tuotanto. Tavoitellaan ravinteiden kiertoa yhdyskunnista esimerkiksi paikallisiin biokaasulaitoksiin ja hyötykäyttöön pelloilla. Integroidaan eläin- ja kasvintuotanto paremmin toisiinsa. Järjestetään uudistavaan viljelyyn sitoutuneille tiloille ja muille viljelijöille oikeus ostaa tai vuokrata maata edulliseen hintaan.

Maataloustukijärjestelmä tulosperustaiseksi 

Tukijärjestelmää tulee käyttää aktiivisesti kestävyystavoitteiden saavuttamisen välineenä vallitsevien rakenteiden säilyttämisen sijaan. Muutetaan pinta-alaperustainen maataloustukijärjestelmä tulosperustaiseksi. Tulosperusteinen maatalouden tuki tarkoittaa tukimuotoja, joissa tukea maksetaan tuottajille maanomistamisen sijaan toteutuneista tavoitteista, kuten ekosysteemien tilan parantamisesta. Parannetaan tuotannon edellytyksiä mahdollistamalla maataloustuet myös pienille tiloille. Maataloustukien maksatuksen viivästykset on korjattava ja tukien maksuun liittyvää liiallista byrokratiaa on kevennettävä.

Luomuviljelyn osuutta kasvatetaan  

Kasvatetaan luomutuotannon osuus peltopinta-alasta vuoden 2023 tasosta (13,7 prosenttia) 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Edistetään sertifioidun luomutuotannon ohella muitakin olemassa olevia, luonnon monimuotoisuutta elvyttäviä, peitteisiä ja kemikaalittomia viljelytapoja. Luomutuotannon lisääminen edistää ruoantuotannon ekologisuutta ja tukee luonnon monimuotoisuutta, sillä sen vaihteleva viljelykierto tarjoaa hyvät olosuhteet monille kasvi- ja eläinlajeille.

Muutetaan eläintuotanto kestävämmäksi

Eläintuotantoa vähennetään suunnitelmallisesti ja sen lähtökohdaksi otetaan lajityypillisen käyttäytymisen toteutuminen sekä eläinten itseisarvo. Tuotantoeläimiin hyvinvointiin vaikuttavassa lainsäädännössä seurataan Yhteinen terveys -toimintatapaa. Broilerintuotannosta ja häkkikasvatuksesta luovutaan, ja nautakarjan ruokinnassa lisätään nurmen laiduntamista. Suositaan maatiaisrotuja, ja nähdään tuotantoeläimet osana luonnon monimuotoisuutta ja perinnebiotooppeja, jolloin liha on pikemminkin sivutuote. Tuetaan eläintuotannosta vapautuneen peltoalan siirtämistä maan kasvukuntoa ja luonnon monimuotoisuutta elvyttävään ruoantuotantoon tai muiden luontohyötyjen tuottamiseen. Eläintuotannon rakennemuutoksia ei voida toteuttaa oikeudenmukaisesti ja kestävästi ilman tuottajien merkittävää roolia prosessissa. On esimerkiksi huomioitava, että monet yrittäjät ovat sidottuja tiettyihin tuotantotapoihin- ja muotoihin mittavien investointien kautta. Siksi tuottajien on voitava vaikuttaa siihen, miten siirtymä toteutetaan. On perustettava maatalouden kansalaisfoorumi edistämään rakennemuutoksen demokraattisuutta, eri kantojen välistä dialogia sekä tuottajien osallisuutta.

Lisätään kasviproteiinin tuotantoa 

Herneiden, papujen ja muiden valkuaiskasvien tuotanto on eläintuotantoa parempi vaihtoehto luonnolle ja ilmastolle. Siihen siirtyminen on myös keskeisimpiä toimenpiteitä eläinten hyvinvoinnin toteutumiseksi ja kansanterveydellisiin haasteisiin vastaamiseksi. Rehun sijasta tulisi pelloilla ensisijaisesti viljellä ihmisravinnoksi kelpaavia proteiinipitoisia kasveja, tuottaa luontohyötyjä kasvattaa kasvintuotannon jalostusastetta. Typpeä sitovien palkokasvien merkitys on suuri ravinne- ja viljelykierrossa. Proteiinikasvien viljelyn lisäämisen ja niistä tehtyjen elintarvikkeiden kehittämiseen satsaaminen on tärkeää ruoantuotannon kestävyysmurroksen onnistumiseksi. Merkittävässä murroksessa olevaa uusien, kasvipohjaisten elintarvikkeiden alaa on tuettava muun muassa tuotekehitykseen kohdennettavalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksella. Lihantuotannolle kilpailuetua antavat tuet on lopetettava.

Lopetetaan turvemaiden raivaaminen maatalouskäyttöön. 

Tuetaan turvemaiden vettämistä ja luodaan kannustimia kosteikkoviljelyyn. Ojitettuja ja pelloiksi raivattuja soita tulee ennallistaa myönteisten luonto- ja ilmastovaikutusten saavuttamiseksi. Kosteikkoviljelyn tuottaman biomassan jalostukseen panostetaan mm. vaihtoehtona turpeelle. Otetaan käyttöön maankäytön muutosmaksu tarpeettoman pellonraivauksen kitkemiseksi.

Haitalliset torjunta-aineet ja ravinnevalumat kuriin 

Vähennetään luonnon monimuotoisuudelle haitallista torjunta-aineiden käyttöä viljelyssä lainsäädäntöä tiukentamalla. Pyritään minimoidaan glyfosaattien käyttöä viljelyssä ja edistetään neonikotinoidien käytön täyskieltoa EU:ssa. Viljelijöiden on saatava lannoituksesta ajantasaista neuvontaa typpi- ja fosforivalumien välttämiseksi. Luodaan kannustimia puskurivyöhykkeiden tekemiseen lantojen valuma-alueelle. Edistetään pitkäjuuristen kasvien, kuten puna-apilan ja kuminan, käyttöä viljelykierrossa maan kasvukunnon ja hiilensidonnan parantamiseksi.

Vähennetään maatalouden mikromuovikuormaa

Maatalousmuovit ovat merkittävä maaperän mikromuovin ja ravintoketjuun päätyvän muovin lähde. Muovin silppuaminen kierrätyslannoitteisiin tulee kieltää. Tehostetaan muovin kierrätystä ja luodaan maatalousmuoville panttijärjestelmä. Panostetaan Suomen oloissa tehokkaasti biohajoavien muovien kehittämiseen