– Keskustelu ravintola-alasta on koronakriisin aikana ollut paljolti sellaista, missä katse on ollut ravintoloiden asiakkaissa ja heidän käyttäytymisessään. Ehkä tässäkin on nähtävissä, että ravintola-alaa kommentoidaan monesti hyvin keskiluokkaisesta todellisuudesta käsin. Haluan painottaa kuitenkin sitä, että aina kun puhumme koronakriisistä ja ravintoloista, puhumme myös ihmisten työpaikoista, heidän perheidensä toimeentulosta sekä tulevaisuuden näkymistä.
Ravintola-alan epävarma tilanne on saanut monet myös vaihtamaan alaa ja ravintola-alan työntekijäpula on suuri ongelma.
Suurin osa ravintola-alan työntekijöistä on pienipalkkaisia. Koronakriisin aiheuttamien lomautusten ja irtisanomisten vuoksi alan työntekijöillä on ollut pahimmillaan tilanteita, joissa rahat eivät ole riittäneet ruokaan ja lääkkeisiin, laskut ovat jääneet maksamatta ja perheen vaatehankinnoista on karsittu. Jos säästöjä on ollut, niitä on jouduttu käyttämään perustarpeisiin. Säästöjen puuttuessa tai loppuessa moni on joutunut lainamaan rahaa ja velkaantumaan. Pandemia on tuonut monen arkeen kipeän muistutuksen siitä, että perusturva ei ole riittävällä tasolla.
– Lisäksi alan yrittäjät ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa. Pienen yrityksen omistaja elää tälläkin alalla hyvin erilaisessa todellisuudessa kuin suuren yrityksen omistaja ja taloudelliset puskurit vaihtelevat. Korona-aikana ravintola-alan rajoitukset on monissa keskusteluissa laitettu vastakkain kulttuurialan rajoitusten kanssa. Itse haluan vastakkainasettelun sijaan painottaa sitä, kuinka tärkeää kulttuuriala on myös ravintoloille. Esimerkiksi teatterit ja live-keikat tuovat asiakkaita myös ravintoloihin.
Ravintola-alan epävarma tilanne on saanut monet myös vaihtamaan alaa ja ravintola-alan työntekijäpula on suuri ongelma.
– Ravintola-alan tulevaisuuden kannalta on huolestuttavaa, että moni rautainen ammattilainen siirtyy muille aloille. Alalle tarvitaan nyt enemmän arvostusta ja toivoa paremmasta.